Enni Mustonen: Sotaleski



Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja on kuulunut alkukesän lukurutiineihini jo vuosia. Tai ei kai oikeastaan voi puhua rutiinista, sillä Mustosen vetävien tarinoiden lukeminen on yhtä juhlaa! Niin tälläkin kertaa.

Sotaleski käsittelee nimensä mukaisesti sotavuosia. Eletään kesää 1939 ja Karjalan kannasta linnoitetaan. Päähenkilön, Kirstin, mies Iivo on myös linnoitustöissä ja kutsuu vaimonsa ja Viena-tyttären luokseen hoitamaan linnoittajien muonitusta. Kesän aikana perhe tutustuu Marin ja Arvon perheeseen, johon syntyy syvä ystävyyssuhde. 

Vaikka sodan uhka kasvaa päivä päivältä, on ilmassa myös toivoa. Vienakin aloittaa koulunkäynnin Helsingissä ja Kirstin muotiliikkeen, Parisiennen näyteikkunaan ommellaan uimapukuja. Ilmassa on myös olympialaisten odotusta. Kirstin ja hänen äitinsä Idan perheessä siihen liittyy myös omakohtaisuutta, sillä nuoreksi mieheksi kasvanut Voitto on Suomen nuori keihästoivo.

Mutta kaiken muuttaa sota. Helsingin ensimmäiset pommitukset muuttavat järkyttävästi Kirstin elämänsuunnan. Ja vaikka talvisodasta selvitään, seuraava sota tuntuu olevan jo nurkan takana. Vaikka viisas Ida on osannut varautua ja hankkia yhtä sun toista tarpeellista, alkaa pikku hiljaa kaikesta, aivan vättämättömistäkin tarvikkeista olla pula. Iivolle sotaretki on henkilökohtainen, onhan hän aikoinaan tullut Uhtualta pakolaisena Suomeen. Voisivatko muamo ja Anja-sisko olla elossa? Jälleen kerran Iivo kutsuu perheensä Karjalaan isänmaata rakentamaan, mutta Kirstin on vaikea rakastaa Karjalaa samalla tavoin kuin Iivon.

Enni Mustonen kuvaa taitavasti Suomen kohtalonvuosia, mutta myös Kirstin ja Iivon avioliittoa. Parisuhteen, joka vaihtelee liki täydellisen yhteyden ja erilleen kasvamisen välillä, kuvaus on erityisen vaikuttavaa. Toki on mielenkiintoista seurata myös muiden tuttujen henkilöiden vaiheita. Jos Kirstin elämä muuttuu, on muutoksia luvassa myös Idan elämään. Huvila on taas täynnä elämää sen kaikissa muodoissaan, kun pakolaiset Helsingistä ja Karjalasta täyttävät huoneet. Veikko ja Voitto aikuistuvat ja edistyvät elämässä kumpikin omaan suuntaansa, vaikka sota sotkeekin pahasti suunnitelmat.

Lopulta, sodan päätyttyä, jokaisen on katsottava, millaiseksi elämä on pommitusten melskeessä myllääntynyt ja lähteä rakentamaan tulevaisuutta niillä eväillä, mitä jäljellä on. Mielenkiinnolla ja malttamattomana jäänkin odottamaan jatkoa rakastetulle sarjalle. Vaan arvatenkin vuosi pitää taas malttaa odottaa!

Enni Mustonen: Sotaleski
Otava 2019
524s.
Arvostelukappale




Kommentit

  1. Ah, rakastan tätä kirjasarjaa niin kovasti! Haaveilen aina säätäväni uutuuskirjaa juhannukseen asti, jotta voisin nautiskella sen kesäkodissa, mutta en ikinä malta odottaa sinne asti. Olen nyt pohtinu, siirtyykö kirjojen fokus Vienaan jo seuraavassa vai vasta sitä seuraavassa osassa. Jotenkin pelottaa jo nyt Kirstin siirtyminen taka-alalle. Kipuilin aikoinaan kovasti Idan näkökulmasta luopumisen suhteen, mutta nopeasti rakastuin Kirstiin. Tällaisissa tarinoissa sukupolvenvaihdokset ovat minulle aina oma hankaluutensa.

    Tässä kirjassa ärsytti tosin yksi asia kirjan loppupuolella, mutta en viitsi nyt spoilereiden takia sitä tässä enempää avata, vaikka kovasti haluaisin siitä jonkun sarjan lukeneen kanssa keskustella. Tällaisiin tilanteisiin tarvittaisiin totisesti lukupiiriä, jossa kirjaa voisi jälkikäteen ruotia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin ihan järkyttynyt kun Idasta siirryttiin Kirstiin. Eipä sillä, nopeasti totuin, mutta pidän Idan hahmosta ihan mahdottomasti. Toivottavasti Kirstiä seurataan vielä ainakin yhden kirjan verran, sen verran kiinnostavaan kohtaan tämä romaani jäi.

      Taidan arvata, mitä asiaa tarkoitat! Minua nimittäin tämä vaivasi kovasti, en oikein tiennyt, miten käänteeseen olisi pitänyt suhtautua.

      Poista
    2. Yritin tässä juuri viikonloppuna pohtia, miten kirjasarjan loppu aikataulutetaan. Ennen Ruokatouvan tytärtä oli aika suuri aikahyppy, ja jos Mustonen seuraa samaa kaavaa, voisi jo seuraava kirja olla Vienasta. Jos kirjoja on luvassa vielä kolme, täytyy myös pohtia, täytyykö Veinan lapselle (oletettavasti tyttärelle) jättää vielä oma kirjansa. Voisiko Viena olla pääosassa kahdessa seuraavassa ja hänen tyttärensä sitä seuraavassa? Tätä onkin hyvä spekuloida kevään katalogin ilmestymiseen saakka :D

      Poista
    3. Apua! Kommentoija viittasi tuossa loppuratkaisuun, joka oli jäänyt ns. kaivelemaan. Minä kirjaimellisesti menetin yöuneni sen takia! Piti lähteä etsimään vertaistukea netistä että saisin jonku jolle jauhaa tästä, vaikka sainkin äitini aloittamaan sarjan niin en jaksa odottaa niin kauaa!

      Poista
  2. Minulla jäi tämä sarja jo ensimmäiseen osan jälkeen jumiin, mutta se taitaa hieman siitä aloituksesta kuitenkin parantua? Kaipaisin jotain kevyttä ja tuttua, jonka pariin myös palata, siksikin tällaiset moniosaiset sarjat ovat aina ihania. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen osan lukemisesta on jo useampi vuosi, joten en oikein osaa verrata näitä keskenään. Minä jäin heti ensi kerrasta koukkuun! Pitäisi kyllä lukea joskus ihan alusta asti nämä putkeen.

      Poista
  3. Odotan tätä kirjastosta. Olen ehkä 200. jonossa... Muita Mustosia en muistaakseni olekaan lukenut, mutta tämä sarja imaisi mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastossa on varmasti jonoa. Minulla on tämä omana, mutta tällä hetkellä lainassa menossa. Jos ehdin saada sen blogitapaamiseen mennessä takaisin, voin tuoda lainaan. Siis jos et ole saanut sitä näppeihisi ennen sitä.

      Poista
    2. Se olisi mukavaa. Kiitos! Tuskinpa saan kirjastosta ennen sitä.

      Poista
  4. Olen sikäli kummallinen lukija, että en ole lukenut yhtään Enni Mustosen kirjaa, vaikka näitä on kovasti kehuttu. Äitinikin pitää... Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut Mustoselta myös Koskivuori-sarjaa ja pidin siitä kovin. Sen sijaan Järjen ja tunteen tarinat jäivät aikoinaan kesken. Tätä sarjaa kyllä ainakin suosittelen lämmöllä, jos päätät Mustosta kokeilla.

      Poista
  5. Olen lukenut tästä sarjasta avausosan, ja vaikka se oli muistaakseni ihan ok, sarjan lukeminen jäi siihen. Pidin kyllä Mustosen tavasta nivoa Suomen historiaa henkilöidensä arkeen, mutta ainakin avausosassa taisin kaipailla juoneen lisää vauhtia. En tiedä, onko sitä tullut sarjan edetessä, mutta sivumäärä näyttää kasvaneen huimasti. :) Nämähän alkavat olla ihan tiiliskiviluokkaa jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin tuossa aiemmin kommentoin, ensimmäisen kirjan lukemisesta on jo aikaa sen verran, etten oikein osaa hahmottaa, miten sarja on muuttunut. Toki näissä kaikissa kuvataan paljon henkilöiden arkea, arkisia askareita ja töitä, mikä saattaa tuntua verkkaiselta.

      Poista
  6. Ihana sarja, samoin kuin Järjen ja tunteen tarinoita. Siinä tosin minusta viimeisin osa Parittomat nyykähti niin, etten ole uskaltanut Sotaleskeenkään vielä tarttua. Tai ehkä vain tapahtumien tuominen nykyaikaan söi kerronnan taikaa?

    Sait minut vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa rohkaista mielensä, kiitos!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla jäi Järjen ja tunteen tarinat kesken, olen miettinyt, että pitäisi aloittaa uudestaan, jos nyt uppoaisi paremmin. Mustonen on kyllä erinomainen nimenomaan historian elävöittäjänä, joten voi olla, että jokin osa taiasta katoaa nykypäivään tultaessa?

      Poista
  7. Kirjailija on nimenä tuttu, mutta enpä ole lukenut hänen kirjojansa. Tällaiset lähihistoriaan sijoittuvat sarjat voisivat kyllä olla kiinnostavia. Tuli jotenkin mieleeni Räsäsen Helena-sarja, mikä varmaan johtuu siitä, että taitaa olla ainoa suunnilleen samaan aikakauteen sijoittuva lukemani sarja (sekin tosin jäi kesken).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Helena-sarjaa kirjan tai kaksi, mutten pidemmälle. Äkkiseltään tuntuu, että historia on voimakkaammin läsnä tai keskeisimmässä osassa Mustosen kirjoissa. Hän kirjoittaa lähtökohtaisesti epookkia. Varsinaisesti kirjasarja lähteekin liikkeelle jo 1800-luvulta.

      Poista
  8. Tätä sarjaa olen katsonut "sillä silmällä" jo pitkään, aihepiiri kiinnostaa koska sotavuosia on muisteltu meidän(kin) perheessä juuri sen evakkokokemuksen kautta. Kaikki Karjala-aiheinen kiinnostaa siis mutta olen epäröinyt tarttua Enni Mustosen kirjoihin koska en jaksa lukea sellaista perinteistä viihde-viihdettä... Tosin tässä postauksessa ja keskustelussakin on sen verran vahvoja kehuja, että kokeilen nyt ainakin yhden kirjan verran! /Mari

    VastaaPoista
  9. Minä en ole lukenut vielä ikinä yhtään Mustosta, mutta tästä sarjasta olen miettinyt, että se tavallaan kiinnostaisi. Minua viehättää tuo sarjan nimikin, sillä Charlotte Bronten Syrjästäkatsojan tarina on eräs lempikirjani.

    VastaaPoista
  10. Hello! I've ƅeen follߋᴡing your web site for some time
    now and finally got the couragе to go head and give you a shout out froim Dallas Tx!

    Just wanted to mention keep up the excellent ϳob!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti