Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi


Moni lukija varmasti miettii kirjoja lukiessaan, miten kirjailija kirjansa kirjoittaa. Syntyykö tarina kertarykäisyllä, vai vaatiiko se lukemattomia versioita ja kirjoituskierroksia ennen lopullisen muodon löytymistä. Aihe on erityisen kiinnostava myös kirjoittajille, olipa kyse sitten ammattikirjoittajasta tai pöytälaatikkoharrastajasta.

Kokemukseni mukaan kirjailijat kertovat käyttämistään metodeista mielellään. Jos taikauskoista keinovalikoiman pimittämistä jossakin voi ollakin, on lähtökohtaisesti vallalla reilu jakamisen henki. Jippoja ja työtapoja jakamalla voi saada omaankin työkalupakkiinsa uusia välineitä.

Kirjailija Kirsi Pehkonen on haastatellut Käsikirjoituksesta kirjaksi -teokseen 11 suomalaista kirjailijaa. Haastatelluista monet ovat kirjoittamisen moniottelijoita: tutuiksi ovat tulleet niin proosan kuin tietokirjallisuuden kirjoittaminen, tv-, näytelmä- ja kuunnelmakäsikirjoitukset sekä lyriikka. Osalla on taustaa myös esimerkiksi toimittajan, tiedottajan, kustannustoimittajan ja kirjoittamisen opettajan työstä. Mukana on palkittuja kirjailijoita ja lukevan yleisön suursuosikkeja. Voi siis perustellusti sanoa, että he jos ketkä jotakin kirjoittamisesta tietävät. Omat tekstin synnyttämisen salansa paljastavat Tapani Bagge, Niina Hakalahti, Antti Heikkinen, Asta Ikonen, Jukka Itkonen, Anneli Kanto, Tatu Kokko, Sirpa Kähkönen, Anne Leinonen, Mikko Rimminen ja Jasu Rinneoja.

Kirjan alaotsikko tiivistää hyvin kirjan sisällön: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
Kirja ei siis sisällä inspiraatiotarinoita "näin minusta tuli kirjailija" -tyylisesti. Kirjassa sukelletaan tekstinkäsittelyn syvään päähän. Miten hajanaisista ajatuskartoista, ideoista  ja tekstinpätkistä saadaan muodostettua yhtenäinen kirjallinen tuotos? Sanoisinkin, että kirja sopii kaikille niille, joille kirjoittaminen ja tekstintuottaminen ovat jollakin tasolla tuttua. Kaikki kirjoittajat törmäävät toisinaan luomisen tuskaan, kirjoittamisen ja aineistonhallinnan vaikeuteen. Tällaisiin ongelmiin kirja tarjoaa täsmävastauksia. Mutta jos kirjoittamisen maailma ei ole lainkaan tuttua, saattaa repliikkiviivan käyttämisen vivahteikkuuden pohtiminen maistua jossakin vaiheessa puulta.

Sen sijaan on kiehtovaa verrata, kuinka erilaisia kirjoittajat ovat ja miten eri tavoilla valmis kirja voikaan syntyä. Siinä missä heppakirjoistaan tuttu Asta Ikonen kirjoittaa käsikirjoituksen oikolukua vaille valmiiksi yhdellä kirjoituskierroksella, jatkaa Mikko Rimminen käsikirjoituksen viilaamista niin kauan, että kustannustoimittaja viheltää pelin poikki. Toiset, kuten Anne Leinonen, saattavat aloittaa kirjoittamisen hyvinkin vähäisellä ennakkovalmisteluilla, Sirpa Kähkönen taas luo kuvaamalleen maailmalle ja henkilöille rajat ennen kirjoittamisen aloittamista. Osa tekee vuosikausia taustatyötä, osa tarkistaa faktat matkan varrella. Toiset luetuttavat käsikirjoituksen esilukijoilla, toiset laittavat sen suoraan kustannustoimittajalle.

Lohdullista onkin se, ettei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa kirjoittaa tai olla kirjailija. Eri ihmisille toimivat erilaiset metodit. Toisaalta, eri kirjojen ja erilaisten teksityyppien kanssa voi sama kirjailija käyttää aivan erilaisia metodeja. Sopiva ja luonteva työskentelytapa löytyy kokeilujen, yritysten ja erehdysten kautta.

Siksi tällainen kirja on kirjoittajalle aarreaitta. Lukkiutunut tilanne ja toimimaton teksti voi herätä eloon, kun sitä lähestyy toiseta tulokulmasta. Erilaisiin kirjoitusharjoituksiin ja kirjoittamisen kursseille teos on käsikirja, josta voi poimia eri tapoja  kokeiluun. Tätä tukee eri artikkelien vakioitu muoto, jossa kaikilta kirjailijoilta on kysytty suurin piirtein samat kysymykset. Tämä helpottaa vertailua, mutta toisaalta tästä syystä kirja sopii paremmin artikkeli tai pari kerrallaan luettavaksi, ei alusta loppuun kertaistumalla ahmittavaksi. Käsikirjoituksesta kirjaksi toimii myös erinomaisena keskustelunherättäjänä. Voin nähdä teoksen monen hedelmällisen lukupiirikeskustelun alustuksena.

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi. Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?
Reuna 2018
178s.

Kommentit