Satuhetki: Supermarsu saa kilpailijan



Tänä syksynä olemme ehtineet lukea lasten kanssa melko paljon kirjoja, osittain siitä syystä, että luettavaksi on sattunut nopealukuista kirjoja. Paula Norosen Supermarsu saa kilpailijan -kirjan lukeminen kesti kuitenkin melko pitkään. Omasta puolestani en oikein päässyt tarinaan missään vaiheessa sisälle, mutta lapset viihtyivät kirjan parissa paremmin.

Yksi toimiva iltasatukirjan ”hyvyyden” (hyvin subjektiivisella, oman perheemme asteikolla siis) mittari on se, tuleeko iltasatu luettua joka ilta. Kun luvussa on todella hyvä kirja, ei satu jää välistä, siitä pitävät huolen vuorotellen lapset ja äiti (joskus myös sivusta lukemista kuunnellut iskä). Mutta jos tarina ei oikein ota tuulta alleen, jää satu kiireisten arki-iltojen pyörityksessä välillä myös lukematta.

Juuri näin meillä kävi Supermarsun kanssa, vaikka luulen, että pääsyy nihkeyteen piilee siinä, ettemme oikein ole supermarsumaailmassa sisällä. Ilmeisesti aikoinaan eskarissa oli kirjoja luettu, mutta itselleni Norosen kirjat olivat uusi tuttavuus, emmekä ole vielä ehtineet katsomaan elokuvaversiotakaan.

Siksipä kaltaisillemme noviiseille täytyy suositella Supermarsun tutustumista alusta pitäen,  sillä nyt olimme vähän pihalla eri henkilöistä ja ylipäänsä koko supermarsuuden ideasta. 

Itähelsinkiläinen Emilia osaa muuntautua tarvittaessa ihmisiä pelastavaksi ja roistoja kiinniottavaksi Supermarsuksi. Ohjeita hän saa jostakin syystä Lahden mäkimontussa majaa pitävältä Jättiläismarsulta.

Emilia joutuu tiukan paikan eteen, kun Supermarsun kanssa samoille apajille ilmaantuu Superkäärme, joka napsii kunnian ja maineen Supermarsun tekemistä urotöistä. Emilia joutuu pohtimaan, auttaako hän ihmisiä pyyteettömästä auttamisenhalusta vai saavuttaakseen julkista kiitosta. Stressiä tuottaa myös huippusuositun teinitähti Edvinin vierailu. Emilian luokka valmistelee sitä varten esityksiä epätoivon vimmalla, eikä asiaa auta yhtään se, että rehtori järjestää paikalle myös Ruotsin kuningasparin.

Norosen kieli on hauskaa ja kuvaus vahvasti ajassa ja tässä päivässä kiinni. Jotenkin tarinan eri osat kuitenkin jäivät irrallisiksi. Mikään Supersuosikki ei Supermarsusta siis tullut perheeseemme, ainakaan tämän ensikosketuksen perusteella. Siitä huolimatta kannattaa ehdottomasti tutustua kirjaan ja suosittihin hahmoihin. Ehkä mekin otamme vielä käsittelyyn myös ykkösosan ja tutustumme Norosen luomaan maailmaan perusteellisemmin.

Paula Noronen, Terese Bast: Supermarsu saa kilpailijan
Tammi 2017.
168s.

Kommentit

  1. Meillä lapsi kuunteli näitä ensin äänikirjoina, ja sitten menimme katsomaan elokuvaversion. Tajusin vasta elokuvasta, että marsuja on tavallaan kolme: Emilian lemmikkimarsu eli marsu Halonen, se Lahden mäkimontussa asuva Jättiläismarsu ja sitten tietenkin Supermarsu, joksi Emilia muuntautuu marsu Halosen juomaveden avulla. Lapselle tämä oli tietenkin itsestään selvää, vaikka aikuisesta koko kuvio on absurdi. Hänen suosikkinsa näistä kirjoista on Supermarsu ja lasten valtakunta, eli ehkä ainakin sille kannattaa antaa mahdollisuus. Uusimman Supermarsun eli Supermarsu ja roskaavat ryökäleet luimme yhdessä, ja sekin oli ihan hauska (osassa kirjoista on selkeästi myös luonnonsuojeluteemaa, tämän uusimman lisäksi ainakin Supermarsu pelastaa silakat -kirjassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin nähdä elokuvan, ehkä tarina tulisi siinä aikuisellekin helpommin pureskeltavassa muodossa 😊

      Poista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä monia vivahteita, jotka sopivat hyvin tähän aikaan ja lasten elämään.

      Poista

Lähetä kommentti