Leena Lehtolainen: Turmanluoti

Kirjan ja ruusun päivänä on jo useamman vuoden ajan ollut hieno kampanja, jossa ostamalla tietyllä summalla kirjoja saa kaupanpäällisiksi nimenomaan tarkoitusta varten kirjoitetun kirjan. Itse olen hankkinut, lukenut ja blogannut aivan ensimmäisestä Kirjan ja ruusun päivän kirjasta, Tuomas Kyrön Miniästä sekä seuraavana vuonna ilmestyneestä Jari Tervon Jarrusukasta. Sen jälkeen onkin lipsahtanut kokonaista neljä vuotta välistä.

Tänä vuonna kuitenkin ryhdistäydyin, olihan Leena Lehtolaisen vuoro kirjoittaa tarina. Olen täällä blogissa useaan otteeseen kirjoittanut siitä, kuinka tärkeitä Lehtolaisen kirjat ja erityisesti Maria Kallion hahmo ovat minulle olleet nuorempina. Myöhemminkin Kallio on säilynyt minulle sellaisena henkilöhahmona, joka tuntuu ikään kuin nuoruudenystävältä, jonka kanssa on jo vuosikymmenten yhteinen historia. On aina mukava kuulla, mitä Marialle kuuluu.

Aivan erityisesti pidän siitä, miten Lehtolainen kuvaa aivan tavallista arkea. Marialla on vaativa työ ja sen vastapainona koti ja perhe, johon kuuluvat mies Antti sekä lapset Iida ja Taneli. Marian kotona rapsutellaan kissoja, tehdään töitä intohimoisesti ja laitetaan hyvää ruokaa. Arki on kovin tavallista, mutta oman mausteensa soppaan tuovat rikokset, joita Maria ratkoo. Vielä vuosikymmenten jälkeenkin hänessä on jäljellä ripaus idealistia ja maailmanparantajaa. Kuluttavasta ja vaarallisestakin työstä huolimatta Marialle on tärkeää pitää työ erossa perheestä. Aivan kokonaan se ei kuitenkaan onnistu. Yhteisten vuosien aikana niin Antti kuin lapsetkin ovat tottuneet siihen, että äiti on välillä poissa ja jättää saapumatta paikalle kun tutkinta on tiukassa vaiheessa. Muutamia kertoja vaara on uhannut myös hänen perhettään.

Kaiken tämän vuoksi olikin erityisen mukavaa päästä lukemaan Turmanluotia, sillä kirjassa ääneen pääsevät Marian lisäksi myös Antti ja lapset. Itse asiassa tapahtumien keskiössä onkin tällä kertaa Antti, joka on päättänyt aloittaa uuden harrastuksen. Perheensä tyrmistykseksi hän liittyy hirviporukkaan itse pyydetyn riistalihan toivossa. Uusi harrastus saa kuitenkin ikävän alun, kun hirvijahdissa tapahtuu traaginen onnettomuus. Vaikka Antti on varma syyttömyydestään, kaihertaa niin omassa kuin Mariankin mielessä epävarmuus, onko Antti sittenkin voinut metsästyksen huumassa sortua pahaan virhearvioon. Tunnelma muuttuu entistä painostavammaksi, kun Antti alkaa saada kotiinsa uhkailukirjeitä...


Turmanluoti on taattua Leena Lehtolaista ja taattua Maria Kalliota. Teos on kotoisa, cozy, ja mielikuvitusta kutkuttava. Vakavasta aiheesta huolimatta huulet kaartuivat myös hymyyn, esimerkiksi topakoiden teini-ikäisten lasten analysoidessa tarkkasilmäisesti vanhempiaan tai mainiossa tuokiokuvassa, jossa Antti syö S-Marketin pihalla raakaa kukkakaalia. Tällä kertaa Marian työkaverit esiintyvät kirjassa lähinnä mainintojen tasolla ja tapahtumat keskittyvät aidosti kotiin ja perhepiiriin. Vaikka ne ovat olleet aina läsnä Kallio-sarjan kirjoissa, on perspektiivi nyt käännetty niin vahvasti kotikentälle, että lopputulos on virkistävän tuore.

Toisaalla: Jokken kirjanurkka, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjahullun päiväkirja

Leena Lehtolainen. Turmanluoti
Kirjakauppaliitto, Tammi 2018 (Kirjan ja ruusun päivän kirja)
128s.