Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä/ Bikinirajatapaus
Syväsukellus sinkkuelämään.
Siksi kai tätä lukukokemusta voisi kutsua. Henriikka Rönkkönen on suosittu sinkkubloggaaja, kirjailija ja puhuja, jonka teos Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita on herättänyt positiivista säpinää erityisesti sinkkujen, mutta myös muiden hurtin huumorin ystävissä. Mielikuvituspoikaystävä julkaistiin vuonna 2016, ja sitä on myyty jo yli 40 000 kappaletta.
Itsehän olen ollut sinkku viimeksi vuonna 2000, joten jännän äärellä oltiin. Toki olen tutustunut modernin sinkkuuden peruseepoksiin kuten Sinkkuelämää-sarjaan sekä Bridget Jones -kirjoihin ja elokuviin, mutta paljon on jäänyt näköjään pimentoon. Kuten kirjan takakannessa luvataankin: kirja karistaa sinkkuelämästä glitterin.
Jos jollakin on ollut sellainen mielikuva, että sinkkuelämä on yhtä glamouria ja romanttista komediaa, tuo Rönkkönen ihastuttavan itseironisella tavalla vähän toisenlaisen näkökulman aiheeseen. Pikemminkin kyse tuntuu olevan loppumattomasta sarjasta noloja tilanteita, jotka vaihtelevat vuorotellen ihastumisten ja sydänsurujen kanssa. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin ihmisenä kasvusta, joka tosin useimmilla tuppaa olemaan toivottoman hidasta. Tämä kaikki kerrotaan niin hervottoman huumorin säestämänä, että kirjaa lukiessa tuli hörähdettyä kerran jos toisenkin. Varoituksen sana kuitenkin: jos et pidä kakkahuumorista tai kaunistelemattomasta seksikuvastosta, tähän ei ehkä kannata tarttua. Tai tartu sittenkin, voi olla päräyttävä vaikutus!
Kirjan alussa minä-kertoja, joka voimakkaasti identifioituu kirjailijaan itseensä, jää sinkuksi pitkän parisuhteen jälkeen. Alkaa sinkkuelämän opettelu. Se ei ole ihan helppoa, sillä pian kertoja saa huomata, ettei elämä tosiaankaan ole elokuvaa:
Näin jälkikäteen asiaa katsoessani olen tajunnut, että rakkauselokuvat ja Disney-sadut ovat paljon vaarallisempia kuin sotapelit. Nuoret tytöt haaveilevat koko elämänsä satumaisesta prinssistä ja elämästä, jollaista ei ole muualla kuin kirjojen kansien välissä.
Kertojan elämään astuu jos jonkinlaista prinssiehdokasta, mutta aina menee puihin. Oli Pasi, jonka kanssa rakkaus oli hurjaa ja ahdistavaa, Sitten tuli Taksijonomies, sen jälkeen Peräreikämies ja Herra Steriili, jossakin vaiheessa tuli myös klamydia. Sattuuhan sitä. Rönkkönen tarjoaa tarinoillaan vertaistukea, mutta myös varoittavia esimerkkejä: älä tee näin. Esimerkiksi ihastuksen stalkkaus on pahin virhe, mitä tehdä voi.
Rönkkönen kuvaa sinkkuelämän kiemuroita ilman itsesensuuria silloinkin, kun lukija sitä jo pikkuisen toivoisi. Kirja sisältää muun muassa seuraavia kiehtovia lukuja: Ensimmäinen random-panoni, Mika ja hänen löylykauhanvartensa tai Mies - jos vehkeesi toimisi kuin vagina. Sekoilun ohella kirja kuitenkin sisältää ihan oikeaa asiaa. Huumorin taakse kätkeytyy vakavia teemoja: oma epävarmuus ja kelpaamattomuuden tunne, seurustelevien kaverien hyvää tarkoittavat neuvot, jotka eivät auta yhtään. Abortti.
Kirjan loppua kohden kertoja huomaa päässeensä jonkin vaiheen yli. Jokainen määrittää itse oman arvonsa, toisten kautta sitä ei kannata tehdä. Tärkein ihminen, johon kannattaa tutustua, on oma itse. Siksi voi olla myös yksin, nauttia elämästä sinkkuna. Ja yksinäisiä hetkiä varten on aina mielikuvituspoikaystävä, joka ei petä koskaan.
Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja jatkaa vertaistuen antamista sinkuille sekä opastaa sinkkuelämän saloihin kokemattomat uussinkut sekä tirkistelynhaluiset seurustelevat. Kirja alkaa siitä, että kertojalle tulee seitsemän vuoden rajapyykki täyteen sinkkuna. Mikäpä siinä, kertoja ajattelee. Enää ei tarvitse miellyttää ketään ja kelpuuttaa lakanoiden väliin ihan ketä tahansa, ellei sitten satu huvittamaan. Kertoja kertoo päässeensä irti muun muassa vulva-, karva- ja selluliittihäpeästä. Elämä on muuttunut sinkkuuden alkuvuosista seesteisemmäksi ja aina voi viettää Määt määmatkoineen ihan vain sen kunniaksi, että on parisuhteessa oman upean itsensä kanssa.
Aina välillä kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Nykytekniikka on tehnyt ihmisten tapaamisen helpoksi, tai tarkemmin ajateltuna hirveän monimutkaiseksi. Palaan tässä yhteydessä jälleen vuoteen 2000. Tuolloin nykyinen mieheni hankki ensimmäisen kännykkänsä voidakseen pitää yhteyttä kanssani. Aika paljon on vettä ja koodia virrannut niistä ajoista. Tinder sekä viestittely Messengerissä ja WhatsAppissa, jossa kiusallisesti myös näkee, onko henkilö lukenut viestiä vai ei, on muuttanut kuviot täysin. Toisen viestejä, viestien lähettämättömyyttä, lähetystiiviyttä, hymiöitä ja erinäisiä nyansseja voi tulkita loputtomiin. Hankalaa, suorastaan ahdistavan oloista, vaikka Rönkkösen kertomana toki myös erittäin viihdyttävää.
Kirja tuo esiin myös mielenkiintoisen ilmiön nykymaailmasta. Onko pikkutuhma chattailu puolitutun tai tuikituntemattoman kanssa niin koukuttavaa, että on helpompi etsiä Tinderistä uusi viestikaveri kuin tutustua kunnolla ja alkaa rakentaa parisuhdetta?
Kun nykyään alkaa kiristää, ei avata nappia ja pieraista, vaan mennään Tinderiin ja otetaan uusi, koska se kutkuttavan ihana ensiviestittely vie voiton, Sen uuden kanssa ei ole mitään ikävää. Se ei valita, että ei olla nähty moneen viikkoon, kun ei olla nähty vielä kertaakaan. Se uusi tuntuu sellaiselta, ettei sen kanssa voi tullakaan mitään ikävää koskaan.
Syvällisempien aiheiden ohella kirja toki tarjoaa Mielikuvituspoikaystävän tapaan ennen kaikkea hulvatonta tilannekomiikkaa ja kiehtovia arkielämän pohdintoja. Kuten esimerkiksi, kannattaako treffeillä mieluummin "imaista" yllätyskakka takaisin sisälle vai äkistää ulos. Todellisia Bridget Jones -hetkiä tarjoaa myös Thaimaan matka, jossa koetaan pieni lomaromanssi. Pian kertoja huomaa olevansa thaimaalaisella lääkärillä epäonnisen HIV-väärinkäsityksen vuoksi, eikä ensimmäinen Skype-kontakti potentiaalisten appivanhempienkaan kanssa mene oikein putkeen. Enempää en paljasta, lukekaa itse!
Rönkkösen molemmat kirjat ovat toden totta sekä henkisiä oppaita sinkkuelämän saloihin että tirkistysaukkoja niille, joille sinkkuelämä on vieraampaa. Vaikka sinkkuus on molempien kirjojen tavaramerkki ja punainen lanka, tarjoavat teokset samaistumiskohteita myös muille. Olipa nainen sinkku tai parisuhteessa, läpi käydään varsin samanlaisia asioita niin oman mielen kuin kehonkin hyväksymisen kanssa. On myös paljon kokemuksia, jotka ylittävät siviilisäätyjen ja sukupuolten rajat.
Kukapa tietää, ehkä Rönkkösen sinkkuoppaista on jo itsestään tulossa yksi sukupolvikokemus.
Kiinnostuitko?
Henriikka Rönkkönen on Kuopion Matkuksen Suomalaisessa Kirjakaupassa tulevana lauantaina 19.5. klo 14 allekirjoittaneen haastateltavana. Jos sinulla ei ole vielä lauantaille ohjelmaa (tai vaikka olisikin, raivaa tilaa kalenteriin), niin tulehan kuuntelemaan ja hakemaan omat opuksesi omistuskirjoitusten kera!
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Atena 2016/2018
205s.
Arvostelukappale
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus
Atena 2018
173s.
Arvostelukappale
Siksi kai tätä lukukokemusta voisi kutsua. Henriikka Rönkkönen on suosittu sinkkubloggaaja, kirjailija ja puhuja, jonka teos Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita on herättänyt positiivista säpinää erityisesti sinkkujen, mutta myös muiden hurtin huumorin ystävissä. Mielikuvituspoikaystävä julkaistiin vuonna 2016, ja sitä on myyty jo yli 40 000 kappaletta.
Itsehän olen ollut sinkku viimeksi vuonna 2000, joten jännän äärellä oltiin. Toki olen tutustunut modernin sinkkuuden peruseepoksiin kuten Sinkkuelämää-sarjaan sekä Bridget Jones -kirjoihin ja elokuviin, mutta paljon on jäänyt näköjään pimentoon. Kuten kirjan takakannessa luvataankin: kirja karistaa sinkkuelämästä glitterin.
Jos jollakin on ollut sellainen mielikuva, että sinkkuelämä on yhtä glamouria ja romanttista komediaa, tuo Rönkkönen ihastuttavan itseironisella tavalla vähän toisenlaisen näkökulman aiheeseen. Pikemminkin kyse tuntuu olevan loppumattomasta sarjasta noloja tilanteita, jotka vaihtelevat vuorotellen ihastumisten ja sydänsurujen kanssa. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin ihmisenä kasvusta, joka tosin useimmilla tuppaa olemaan toivottoman hidasta. Tämä kaikki kerrotaan niin hervottoman huumorin säestämänä, että kirjaa lukiessa tuli hörähdettyä kerran jos toisenkin. Varoituksen sana kuitenkin: jos et pidä kakkahuumorista tai kaunistelemattomasta seksikuvastosta, tähän ei ehkä kannata tarttua. Tai tartu sittenkin, voi olla päräyttävä vaikutus!
Kirjan alussa minä-kertoja, joka voimakkaasti identifioituu kirjailijaan itseensä, jää sinkuksi pitkän parisuhteen jälkeen. Alkaa sinkkuelämän opettelu. Se ei ole ihan helppoa, sillä pian kertoja saa huomata, ettei elämä tosiaankaan ole elokuvaa:
Näin jälkikäteen asiaa katsoessani olen tajunnut, että rakkauselokuvat ja Disney-sadut ovat paljon vaarallisempia kuin sotapelit. Nuoret tytöt haaveilevat koko elämänsä satumaisesta prinssistä ja elämästä, jollaista ei ole muualla kuin kirjojen kansien välissä.
Kertojan elämään astuu jos jonkinlaista prinssiehdokasta, mutta aina menee puihin. Oli Pasi, jonka kanssa rakkaus oli hurjaa ja ahdistavaa, Sitten tuli Taksijonomies, sen jälkeen Peräreikämies ja Herra Steriili, jossakin vaiheessa tuli myös klamydia. Sattuuhan sitä. Rönkkönen tarjoaa tarinoillaan vertaistukea, mutta myös varoittavia esimerkkejä: älä tee näin. Esimerkiksi ihastuksen stalkkaus on pahin virhe, mitä tehdä voi.
Rönkkönen kuvaa sinkkuelämän kiemuroita ilman itsesensuuria silloinkin, kun lukija sitä jo pikkuisen toivoisi. Kirja sisältää muun muassa seuraavia kiehtovia lukuja: Ensimmäinen random-panoni, Mika ja hänen löylykauhanvartensa tai Mies - jos vehkeesi toimisi kuin vagina. Sekoilun ohella kirja kuitenkin sisältää ihan oikeaa asiaa. Huumorin taakse kätkeytyy vakavia teemoja: oma epävarmuus ja kelpaamattomuuden tunne, seurustelevien kaverien hyvää tarkoittavat neuvot, jotka eivät auta yhtään. Abortti.
Kirjan loppua kohden kertoja huomaa päässeensä jonkin vaiheen yli. Jokainen määrittää itse oman arvonsa, toisten kautta sitä ei kannata tehdä. Tärkein ihminen, johon kannattaa tutustua, on oma itse. Siksi voi olla myös yksin, nauttia elämästä sinkkuna. Ja yksinäisiä hetkiä varten on aina mielikuvituspoikaystävä, joka ei petä koskaan.
Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja jatkaa vertaistuen antamista sinkuille sekä opastaa sinkkuelämän saloihin kokemattomat uussinkut sekä tirkistelynhaluiset seurustelevat. Kirja alkaa siitä, että kertojalle tulee seitsemän vuoden rajapyykki täyteen sinkkuna. Mikäpä siinä, kertoja ajattelee. Enää ei tarvitse miellyttää ketään ja kelpuuttaa lakanoiden väliin ihan ketä tahansa, ellei sitten satu huvittamaan. Kertoja kertoo päässeensä irti muun muassa vulva-, karva- ja selluliittihäpeästä. Elämä on muuttunut sinkkuuden alkuvuosista seesteisemmäksi ja aina voi viettää Määt määmatkoineen ihan vain sen kunniaksi, että on parisuhteessa oman upean itsensä kanssa.
Aina välillä kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Nykytekniikka on tehnyt ihmisten tapaamisen helpoksi, tai tarkemmin ajateltuna hirveän monimutkaiseksi. Palaan tässä yhteydessä jälleen vuoteen 2000. Tuolloin nykyinen mieheni hankki ensimmäisen kännykkänsä voidakseen pitää yhteyttä kanssani. Aika paljon on vettä ja koodia virrannut niistä ajoista. Tinder sekä viestittely Messengerissä ja WhatsAppissa, jossa kiusallisesti myös näkee, onko henkilö lukenut viestiä vai ei, on muuttanut kuviot täysin. Toisen viestejä, viestien lähettämättömyyttä, lähetystiiviyttä, hymiöitä ja erinäisiä nyansseja voi tulkita loputtomiin. Hankalaa, suorastaan ahdistavan oloista, vaikka Rönkkösen kertomana toki myös erittäin viihdyttävää.
Kirja tuo esiin myös mielenkiintoisen ilmiön nykymaailmasta. Onko pikkutuhma chattailu puolitutun tai tuikituntemattoman kanssa niin koukuttavaa, että on helpompi etsiä Tinderistä uusi viestikaveri kuin tutustua kunnolla ja alkaa rakentaa parisuhdetta?
Kun nykyään alkaa kiristää, ei avata nappia ja pieraista, vaan mennään Tinderiin ja otetaan uusi, koska se kutkuttavan ihana ensiviestittely vie voiton, Sen uuden kanssa ei ole mitään ikävää. Se ei valita, että ei olla nähty moneen viikkoon, kun ei olla nähty vielä kertaakaan. Se uusi tuntuu sellaiselta, ettei sen kanssa voi tullakaan mitään ikävää koskaan.
Syvällisempien aiheiden ohella kirja toki tarjoaa Mielikuvituspoikaystävän tapaan ennen kaikkea hulvatonta tilannekomiikkaa ja kiehtovia arkielämän pohdintoja. Kuten esimerkiksi, kannattaako treffeillä mieluummin "imaista" yllätyskakka takaisin sisälle vai äkistää ulos. Todellisia Bridget Jones -hetkiä tarjoaa myös Thaimaan matka, jossa koetaan pieni lomaromanssi. Pian kertoja huomaa olevansa thaimaalaisella lääkärillä epäonnisen HIV-väärinkäsityksen vuoksi, eikä ensimmäinen Skype-kontakti potentiaalisten appivanhempienkaan kanssa mene oikein putkeen. Enempää en paljasta, lukekaa itse!
Rönkkösen molemmat kirjat ovat toden totta sekä henkisiä oppaita sinkkuelämän saloihin että tirkistysaukkoja niille, joille sinkkuelämä on vieraampaa. Vaikka sinkkuus on molempien kirjojen tavaramerkki ja punainen lanka, tarjoavat teokset samaistumiskohteita myös muille. Olipa nainen sinkku tai parisuhteessa, läpi käydään varsin samanlaisia asioita niin oman mielen kuin kehonkin hyväksymisen kanssa. On myös paljon kokemuksia, jotka ylittävät siviilisäätyjen ja sukupuolten rajat.
Kukapa tietää, ehkä Rönkkösen sinkkuoppaista on jo itsestään tulossa yksi sukupolvikokemus.
Kiinnostuitko?
Henriikka Rönkkönen on Kuopion Matkuksen Suomalaisessa Kirjakaupassa tulevana lauantaina 19.5. klo 14 allekirjoittaneen haastateltavana. Jos sinulla ei ole vielä lauantaille ohjelmaa (tai vaikka olisikin, raivaa tilaa kalenteriin), niin tulehan kuuntelemaan ja hakemaan omat opuksesi omistuskirjoitusten kera!
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Atena 2016/2018
205s.
Arvostelukappale
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus
Atena 2018
173s.
Arvostelukappale
Kommentit
Lähetä kommentti