Satuhetki: David Walliamsin Poika ja mekko



Taannoin etsimme lasten kanssa kirjastosta iltasatulukemista, ja käsiini osui David Walliamsin Poika ja mekko. Nappasin sen mukaan sen kummemmin kirjaan tutustumatta, sillä Walliamsin Herra Lemu on edelleen yksi parhaista kirjoista, joita lasten kanssa olemme lukeneet. Joten niinpä, vähän noloa kyllä, minulla alkoi selvitä vastaa kirjaa lukiessani, mistä tarina oikeastaan kertoo. Eipä sillä, etteikö se kannessa selvästi sanottaisi: Poika ja mekko.

Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Dennis, joka asuu kolmestaan isänsä ja isoveljensä Johnin kanssa. Äiti on muuttanut pois, eikä kukaan perheestä ole oikein selvinnyt siitä. Tässä on kipupiste numero yksi: haavoittunut perhe, jossa ei keskustella tunteista. Mutta on muutakin, nimittäin salaa Dennis lukee muotilehtiä ja ihailee niiden kauniita asuja. Kun isä löytää sängyn alta Voguen, häneltä ei ymmärrystä löydy. Erilainen, perinteiseen miehen malliin sopimaton käytös pelottaa isää.

Onneksi Dennis tutustuu Lisaan, tyttöön, johon hän on kuolettavan ihastunut, mutta josta ennen kaikkea tulee hänen ystävänsä. Lisa aikoo isona muotisuunnittelijaksi ja johdattaa Dennisin muodin maailmaan. Dennis saa kokeilla Lisan mekkoja ja kenkiä ja heillä on hauskaa yhdessä. Dennisistä kuoriutuu Denise. Dennis joutuu kuitenkin ongelmiin, sillä eräs Lisan keksimä jekku menee vähän liian pitkälle.

Pidän Walliamsin tavasta käsitellä isoja asioita kepeästi ja luontevasti. Tapa on hyvin samanlainen kuin lapsilla, joiden mieliä ei ole vielä puserrettu tiukkaan normistoon. Dennisistä on hauskaa pukeutua mekkoihin, kyllä. Dennis on koulunsa jalkapallojoukkueen tähti, kyllä. Dennis on ihastunut Lisaan, kyllä. Dennis ikävöi äitiään ja kärsii siitä, ettei hänestä saa puhua kotona, kyllä. Ja vielä paljon muuta. Kun luimme kirjaa yhdessä, yksikään näistä kohdista ei herättänyt lapsissamme sen kummempia vastalauseita, vaan hahmo tuntui heistä aivan uskottavalta. Odottelin mielenkiinnolla, minkälaisia kysymyksiä lapsilta irtoaa mekkoon pukeutuvasta pojasta, mutta asia ei herättänyt minkäänlaista ihmetystä. Sen paremmin kirjailija kuin kuulijatkaan eivät kokeneet  tarvetta luokitella Dennisiä lokeroon.

Kirjassakin suurin vastustus ei suinkaan tule lapsilta, vaan aikuisilta. Lapset osaavat toki olla julmia, mutta rehtori herra Hawtreyn kaltaiset hahmot ovat pelottavia siksi, että he käyttävät valta-asemaansa väärin. "Miksi se mies on ikinä halunnut rehtoriksi, kun se ei ymmärrä lapsia?" kysyivät lapsemme useaan otteeseen tuohtuneena. Pakko sanoa, että olen paikoitellen jälkeläisistäni aika ylpeä.

Tärkeän tematiikan lisäksi Walliamsin kirjoissa parasta on muheva ja hauska kieli. Tälläkin kertaa saimme nauraa monet naurut sekä kiljua ja huutaa yhdessä henkilöiden kanssa. Quentin Blaken kuvitus täydensi oivallisesti kerrontaa.

David Walliams: Poika ja mekko (The Boy in the Dress 2008)
Tammi 2015
220s.

Suomentanut Jaana Kapari-Jatta

Kommentit

  1. Kaikki Walliamsin lastenromaanit tuntuvat olevan niin hyviä ja puhuttelevia! Meillä tämä vei mukanaan koko perheen, kuten Herra Lemukin. Viimeisimmän, Maailman rikkaimman pojan, kumpikin lapsi luki itsekseen ja minulla taitaa olla nyt Walliams-vajausta. Pitäisiköhän lukea se ihan itse. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman rikkain poika pyöri minulla myös kädessä kirjastossa. Ihan varmasti voi lukea myös ilman lapsia, siinä on sekin hyvä puoli, että voi lukea ihan omaan tahtiin!

      Poista
  2. Appreciate the recommendation. Let me try it out.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Seuraa Instagramissa

Suositut tekstit