Muutamia dokumenttielokuvasuosituksia

Löytyykö linjoilta muita dokumenttielokuvien ystäviä? Olen tykännyt hyvistä dokkareista aina, mutta viime aikoina niitä on tullut katsottua kiihtyvällä tahdilla. Docventures on varmastikin osaltaan lisännyt ihmisten kiinnostusta ja sitä kautta myös tv:n dokumenttitarjontaa. Toisaalta Netflix on tässäkin suhteessa melkoinen aarreaitta. Ohessa muutamia katsomisen arvoisia tärppejä viime kuukausilta.

Olen merkannut kunkin elokuvan loppuun, missä ne ovat katseltavissa kirjoitushetkellä huhtikuussa 2018. Huomaathan, että tilanne on voinut tämän jälkeen muuttua.

Avicii: True Stories (2017)



Ensimmäinen suositus on ajankohtaisuudessaan aika ilmeinen. Minulla ei ole mitään erityistä suhdetta Aviciin tuotantoon, mutta eihän hänen musiikiltaan ole voinut välttyäkään. Surullisen kuolemantapauksen jälkeen Avicii on täyttänyt uutissivustot, joten dokumentin katsominen tuntui luontevalta. Elokuva piirtää kuvan introvertista, äärimmäisen lahjakkaasta ja tinkimättömästä nuorukaisesta, joka alkaa tehdä musiikkia yksiössään. Hän saavuttaa kaiken muun, paitsi ei onnea.

Maailmanmaineeseen noustuaan Avicii keikkaili hurjaa tahtia, teki samaan aikaan musiikkia ja lääkitsi väsymystään ja ujouttaan juomisella. Edes kivulias haimatulehdus ei onnistunut hiljentämään tahtia. Kun artisti viimein sai tarpeekseen keikkailusta vuonna 2016, ei lopettaminen ollutkaan helppoa. Ympärillä on suuri joukko ihmisiä (siipeilijöitä?) joiden etujan mukaista oli, että Avicii tahkoisi rahaa entiseen malliin. Kovin tutun tuntuinen tarina siitä, miten raha ei tuo onnea. Toi mieleen muun muassa Whitney Houstonista kertovan dokumentin Can I Be Me?

Nähtävissä Netflixissä.


Nokia Mobile  - matkapuhelimen tarina (2017)




Jotakin samaa surullisen sävyistä menestystarinan tuntua on myös Nokian historiasta kertovassa Nokia Mobilessa. Vaikka enimmäkseenhän tarina on hienoa katsottavaa. On aika hämmentävää nähdä, kuinka vähän aikaa on siitä, kun nykypäivänä täysin välttämättömältä tuntuva käyttöesine oikeastaan kehitettiin. On myös hienoa seurata ensimmäisten vuosien ja 1990-luvun Nokia-hypen aikaa. On varmasti ollut melkoisen upeaa olla mukana kehittämässä näin isoja asioita, viemässä konkreettisesti maailmaa ja ihmiskuntaa uuteen vaiheeseen. Vaikka Nokian kävi, miten kävi, on saavutuksista siitä huolimatta syytä olla ylpeä.

Mielenkiintoista on myös dokumentin pohdinta siitä, mikä lopulta meni vikaan. Loppuiko usko vai uskallus, tai kenties intohimo tekemiseen. Jotenkin tuntuu, että kyse on ensimmäisestä. Ei ole ihmeellistä, että Apple onnistui kehittämään tuotteen, joka mullisti matkapuhelinkentän aivan samalla tavalla kuin Nokia oli onnistunut aiemmin tekemään. Kyse on normaalista yrityskentän ja tuotekehityksen kilpailusta. Sen sijaan se on outoa, että annettiin niin helposti periksi. Kiinnostavia ajatusleikkejä tarjoaa myös MyDevicen kehittäjä Johannes Väänänen. Millainen olisi Nokian (tai Applen) nykyhistoria, jos MyDevice olisi onnistunut tekemään läpimurron?

Nähtävissä Yle Areenassa.

Käry (2017)



Käry voitti Oscar-palkinnon, eikä suotta. Tämä dokumentti jos mikä osoittaa, että totuus on tosiaankin usein tarua ihmeellisempää. Ohjaaja Bryan Fogel päättää testata, mihin hän yltää kilpapyöräilijänä dopingia käyttämällä. Dokumentissa seurataan, kuinka Fogel saa neuvonantajakseen venäläisen (anti)doping-asiantuntija Grigory Rodchenkovin. Dokumentin luonne kuitenkin muuttuu radikaalisti, kun venäläinen dopingskandaali räjähtää maailman urheiluväen silmille. Tapahtumien keskiössä on juurikin Rodchenkov, jonka ympärillä silmukka kiristyy kiristymistään.

Kerrottuaan tietonsa Venäjän järjestelmällisestä doping-ohjelmasta, hän lopulta joutuu pakenemaan Venäjältä ja pyytää apua Fogelilta. Dokumentti saa koko ajan enemmän ja enemmän trillerimäisiä piirteitä. Lopputulos olisi sangen viihdyttävä, ellei katselukokemusta leimaisi pöyristys ja kauhu siitä, että tapahtumat ovat totta. Tieto lisää tuskaa.

Nähtävissä Netflixissä.

Over the Limit (2017)




Venäläisestä urheilumaailmasta puheenollen. Kun Over the Limit esitettiin Ylellä kevättalvella, se herätti melko paljon keskustelua, eikä syyttä. Kannattaa ehdottomasti katsoa, mikäli et vielä ole sitä tehnyt. Dokumentissa seurataan venäläisen Margarita Mamunin valmistautumista Rio de Janeiron olympialaisiin. Mamun voitti olympiakultaa, mutta millä hinnalla. Hinta taisi olla hänen itsensäkin mielestä liian kova, koska hän päätti menestyksekkään uransa kisojen jälkeen.

Dokumentti on täynnä kuvottavaa henkistä väkivaltaa ja alistamista, jota Margarita joutuu kokemaan. Jo suhde henkilökohtaiseen valmentajaan on suomalaisittain aika rajun oloinen, mutta kuitenkin jollakin tasolla inhimillinen. Sen sijaan lajiliiton johtaja Irina Viner haukkuu, manipuloi ja alistaa henkisesti sellaisella tavalla, että tuntuu käsittämättömältä, miten Mamun ylipäänsä onnistui menestymään valmennuksesta huolimatta. Dokumentti näyttää venäläisen huippu-urheilutehtaan raadollisuuden ja armottomuuden. Yksilöllä ja ihmisellä ei ole väliä, kun tähtäimessä on maksimaalinen menestys.

Nähtävissä Yle Areenassa.

The Propaganda Game (2015)




Ajankohtainen on myös muutaman vuoden ikäinen espanjalainen dokumentti Pohjois-Koreasta. Siinä elokuvan tekijä matkaa suljettuun diktatuuriin ottamaan selvää maan oloista ja progagandakoneistosta. Kuten odottaa saattaa, matka on hyvin hämmentävä. Dokumentaristi otetaan maassa vastaan ystävällisesti, kaikki on hirvittävän hyvin ja kansa on onnellista. Mitään ei salailla, sanotaan. Kun pohjoiskorealaisilta kysytään uskonnonharjoittamisen kieltämisestä, onnistutaan pienellä viiveellä järjestämään tutustuminen paikalliseen kristittyyn jumalanpalvelukseen. Kaikki vaikuttaa aluksi hyvältä, mutta lopulta "kristityt" olikin taidettu haalia paikalle pelkästään näyttelemään.

Hämmentävä on myös espanjalaislähtöinen Pohjois-Korean korkea-arvoinen virkamies Alejandro Cao de Benós, joka tuntuu viihtyvän uudessa kotimaassaan erinomaisesti. Mitä hän saa, mistä ja kuinka paljon, jää arvailujen varaan, mutta ehkei pelkän ideologian varassa kuitenkaan olla. Joka tapauksessa mies toimii dokumentissa oppaana ja katsoja pääsee mukaan turistikierrokselle, jossa yksikään kädenheilautus tai paikallisen hymy ei liene spontaani. Yhtä suurta propagandapeliä kaikki tyynni.

Nähtävissä Netflixissä.

Kommentit

Seuraa Instagramissa

Suositut tekstit