Huikean hieno maaliskuu

Jotensakin minulla oli sellainen tunne, että olen lukenut maaliskuussa valtavasti, mutta eihän se aivan niin mennytkään. Viisi kirjaa kuukaudessa on minulle hyvää, normaalia työkauden tasoa. Ehkä fiilis johtuu siitä, että tuli luettua keskenään niin erilaista kirjallisuutta, joka herätti hyvin monenlaisia ajatuksia, kuljetti kukin aivan erilaiseen maailmaan. Tuntuu täydeltä, liki kylläiseltä.

Kuukauden aluksi sukelsin jännittävään Pietarin talousmaailmaan. Ei ollenkaan minulle tyypillinen tai tuttu kirjallinen miljöö, mutta Anniina Tarasovan chick litiä ja dekkaria yhdistelevä Venäläiset tilikirjani viihdytti ja kiihdytti juuri sopivasti.

Viihteellisemmän kirjan jälkeen sopi sukeltaa syvempiin vesiin. Henna Helmi Heinosen Pala omaa taivasta kertoi kolmen keskenään kovin erilaisen, mutta toisaalta yhtä lailla vahvuudessaan heikon/heikkoudessaan vahvan naisen tarinan. Kiistatta alkuvuoden parhaita lukukokemuksia!

Rankka aihe oli myös Mike Pohjolan Sinä vuonna 1917 -kirjassa. Mutta vaikka kirja herätti monenlaisia ajatuksia, se toisaalta kuljetti kivasti lapsuusvuosiin. Lukuisia vaihtoehtoisia tarinoita sisältävä romaani innosti samaan tapaan kuin lajitoverinsa 1990-luvulla.

Nostalgiatripin makua oli myös Erkka Mykkäsen mainiossa esikoisromaanissa Something not good. Vaikka pienoisromaani on toisaalta vahvasti ajassamme kiinni, toi se kuitenkin mieleen myös muistumia, miltä tuntui olla parikymppinen ja kantaa harteillaan maailman ja ennen kaikkea oman ylivertaisen aikuisuuden taakkaa.

Ehkä Mykkäsen päähenkilö Veikko olisi tarvinnut Christina Núñez Pereiran ja Rafael R. Valcárcelin Tunnehetket -kirjaa, jota luimme yhdessä lasten kanssa. Erilaisia tunnetiloja lyhyiden tekstien ja hienojen kuvien avulla esittelevä teos onnistui varsin toimivaksi työkaluksi lasten tunnekasvatuksessa.

Kirjojen lisäksi tulin katsoneeksi myös useamman maininnan arvoisen elokuvan (ja aika monta sellaista, joita en ole maininnut, ja syystä, ainakaan vielä). Nämä uudet tai uudehkot elokuvat joka tapauksessa elähdyttivät ainakin minua. 

Maaliskuun suosituin bloggaus oli Arvoituksellisia muunnelmia - näytelmän esittely. Heikki Kinnusen ja Ilkka Heiskasen tähdittämä näytelmä pyörii kevään aikana vielä muutamissa teattereissa, joten kannattaa käydä katsomassa, mikäli kohdalle osuu. Heti tämän postauksen kannoilla eniten klikkauksia saivat Mike Pohjolan Sinä vuonna 1917 sekä Pereiran ja Valcárcelin Tunnehetket.

Tilastoista ei voi vetää yhtäsuuruusmerkkiä sen paremmin postauksen kuin sen kohteenkaan laadusta, mutta jotakin se kertonee lukijoiden mielenkiinnosta. Oman blogiuran kannalta tilastojen seuraaminen on muuttunut jännittäväksi, sillä usean tasaisen varman vuoden jälkeen viimeisen puolen vuoden aikana blogini kävijämäärät ovat kääntyneet tiukkaan nousuun. Kävijäennätykset ovat pamahtaneet pariin otteeseen rikki ja maaliskuussa näin tapahtui taas, vieläpä varsin selvällä erolla parin kuukauden takaiseen ennätykseen. Oman lisänsä lukijakuntaan tuovat varmasti teatterista kiinnostuneet lukijat, mutta on ilahduttavaa huomata, että myös kirjaesittelyjen suosio on selvästi kasvussa. Toivottavasti tämä on laajempikin trendi, ei vain minun blogiini osunut kävijäpiikki! 

Tulettepa te lukijat mistä tahansa, kiitollinen olen teistä jokaisesta. Vuorovaikutteisuus on tämän homman suola. Kiitos myös kirjoittamistanne kommenteista ja lähettämistänne viesteistä. Valitettavasti olen välillä tuhottoman hidas vastaamaan, mutta pyrin jokaiseen viestiin vastaamaan ja ihan varmasti kaikki luen. Siis suurkiitos!

Entäpä millä eväin huhtikuuhun? Aivan ensimmäiseksi virittäydytään kesään (sillä onhan sen tultava?) suomalaisromanttisessa hengessä. Luvassa on myös ainakin nuortenkirjallisuutta ja lisää savolaista heimohenkeä (!). Olen alkuvuonna ohittanut häpeällisesti käännösromaanit, sillä joka paikasta käsiini osuu kiinnostavia kotimaisia uutuuksia. Yritän kuitenkin parantaa tapani myös käännöskirjallisuuden suhteen. Ennemmin tai myöhemmin!