Jyri Paretskoi: Shell's Angels - aivot narikkaan
Melkoisen katala ketku tämä Jyri Paretskoi. Hän tuntuu löytäneen reseptin, jossa yhdistetään täysin älyvapaa, tajunnanvirtamainen hölötys vakavaan ja nuoria puhuttelevaan pohdintaan. Sarjan ensimmäinen osa, Shell's Angles, lienee jo jonkinlainen klassikko, mutta totta puhuen olen sarjan uuden osan ilmestyessä aina vähän epäillyt, pystyykö kirjailija toistamaan taikatemppunsa uudelleen. Ja aina vastaus on: kyllä pystyy.
Nuorten sarja on ehtinyt neljänteen osaan. Iisalmelaisen mopojengin nuorilla on viikonlopuksi yksi tavoite: Aivot narikkaan. Nuorilla nimittäin on huolia: Samun tyttöystävä jätti ja poliisi antaa sakot keulimisesta, Rudi on tulossa isäksi teini-iässä ja Millaa ja Henriä painaa tieto siitä, että peruskoulun jälkeen tiet saattavat viedä eri paikkakunnille opiskelemaan. Ystäväjoukko päättää kuitenkin painaa huolet taka-alalle yhden viikonlopun ajaksi. Jokainen saa kirjoittaa paperilapulle hauskoja tehtäviä, jotka nostetaan ylös sokkona yksi kerrallaan.
Yhteen iltapäivään ja iltaan mahtuu muun muassa kohellusta, pizzaa, mopoilua, ihastumista, spiritismiä ja motocrossia. Mukiinmenevä perjantai-ilta siis. Mutta kirjan lopussa nuoret saavat huomata, että huolista suurin onkin vasta odottamassa. Tarina jää jälleen sellaiseen cliffhangeriin, että seuraavaa osaa jää odottamaan mieli huolesta myttyrällä.
Vaikka kirja käsittelee nuorten suulla lukuisia vakavia ja nuoria mietityttäviä teemoja, on pääpaino edelleen hauskanpidossa ja verbaalisessa sukkeluudessa. Välillä tuntuu, että Paretskoi itsekin pohtii, mihin kaikkeen näiden veijareiden kanssa joutuukaan. Kirjan alkupuolella liikutaan jo melkoisella metatasolla kun Milla pohtii seuraavaa:
Joskus musta tuntuu teidän seurassanne, että mä katsoisin jotain tosi omituista, mutta jollain kierolla tapaa huonouden takia hyvää elokuvaa, jossa ei ole tietoakaan juonesta tai oikeastaan mistään muustakaan, Milla sanoi ja katsoi poikia epäuskoisena. - Mä en ole ihan varma olenko mä viihdyttynyt vai kauhuissani.
- Me ollaan oman elämämme päähenkilöitä, Rudi sanoi.
- Voi miten hienosti sanottu, Milla kehui. - Susta voi joskus tulla vaikka mäkihyppääjä.
- Miten niin? Rudi kysyi. - En tajua.
- En mäkään, Samu sanoi.
- Enkä mä, Henri sanoi kulmat kurtussa. - Millalla on jotain salaista tietoa, jota se ei jaa meidän kanssamme.
- Tiedättekö, musta tuntuu ihan samalta kun mä katselen ja kuuntelen teidän juttujanne, Milla sanoi.- Mä en todellakaan ymmärrä teitä.
- No, sittenhän se on tasapeli, Rudi sanoi. - Tai fifty-sixty, niin kuin Jasper Pääkkönen sanoo.
- Ei Jasper Pääkkönen niin sano, Henri sanoi. - Jasper Pääkkönen on kalastaja.
- Jasper Pääkkönen on Matti Nykänen, Samu sanoi ja näytti saavan ahaa-elämyksen.
Ja niin edelleen.
Jaan Millan tunteen täysin siitä, että myös lukijana tekisi mieli itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Mutta juuri kun kainalopieruhuumori yltää epätoivon asteelle, vilahtaa puujalkojen lomasta jokin vertaansa vailla oleva sanaleikki tai oikeasti tärkeä, herkkä ja syvällinen ajatus. Ja sitten sitä miettii, että mistä ihmeestä tämä nyt oikein tuli.
Juuri tämän on Shell's Angles -sarjassa oikeasti hienoa. Hötönkepeän huumorin avulla sanoitetaan vaikeita asioita ilman usein nuortenkirjoja vaivaavaa tunnelma, että setämies saarnaa nuorille, miten tässä maailmassa pitää olla ja elää. Henkilöhahmot eivät ole ollenkaan paperinmakuisia, vaan aitoja, ristiriitaisia hahmoja, jotka yhtä aikaa pitävät hauskaa ja ovat ymmällään elämän edessä kuten oikeatkin ihmiset.
Ja kuten oikeastikin elämässä, välillä eteen tulee yllätyksiä, joihin ei voi mitenkään varautua.
Myös Kirsin Kirjanurkka on lukenut tämän kirjan. Kirsin mielestä kirja on äidinkielen opettajan toiveuni.
Kirjojen keskellä -blogin Maijan mielestä kirjan teksti on niin rentoa ja soljuvaa, ettei lukeminen ei tunnu edes lukemiselta.
Jonna Kirjakaapin avain -blogista löysi kirjasta paitsi nasevaa dialogia ja huumoria myös vakavia sävyjä ja isoja aiheita.
Sarjan muut osat:
Shell's Angles
Shell's Angles ja Kalajoen hiekat
Shell's Angles ja beibit
Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja aivot narikkaan
Karisto 2018
218s.
Arvostelukappale
Esittelitpä hyvin tämän nuortenkirjasarjan! :) Jyri oli esittelemässä kirjojaan ja demoamassa kirjavinkkauskonseptiaan meille opeille eräällä kurssilla. Hän on myös livenä todella hauska ja hänen vinkkauksensa varmasti uppoaa nuoriin.
VastaaPoistaKiitos Kia! Jyri on tosiaan myös mainio esiintyjä ja opettajana osaa ottaa nuoren (ja vähän vanhemmankin) yleisön omakseen 😊
PoistaHahaa, hauskasti aloitettu postaus! Kyllä, melkoisen katala ketku tosiaan on. :-)
VastaaPoistaHih! 😊
PoistaJotenkin tämä kirja ei napannut samalla tavalla, kuin edelliset etenkin erinomainen ensimmäinen osa. Ehkä se sitten vain johtuu siitä, että on alkanut tulla ikää.
VastaaPoistaHei! Myös minä olen arvostellut tämän, niin jos haluat lisätä arvosteluni samaan listaan noiden muiden ko. kirjaa käsittelevien blogien kanssa, niin ole hyvä! :)
VastaaPoistaMinä en kyllä juurikaan tykännyt tästä. Olihan kaverusten juttelua leppoisa lukea, mutta tarinana ja kokonaisuutena tämä ontui pahasti. Aiemmista osista olen lukenut vain ekan, joka oli sellainen ihan hyvä, joten odotin, että tämä olisi ollut vähintään yhtä hyvä.