Paula Havaste: Veden vihat

 
Ehkä olette huomanneetkin, että minulla on ollut tässä kuussa teema: keskiaika. Se on tullut ihan vahingossa ja pakottamatta. On ollut Turun keskiaikaisia messuja ja Ronja Ryövärintytärtä. Ja tietysti sitten myös Paula Havasteen Veden vihat, kirjailijan Vihat-trilogian kolmas osa. Havaste on viime vuosina noussut suoraan kotimaisten lempikirjailijoideni terävimpään kärkeen. Tuulen vihat sai minut huokailemaan onnesta, samoin jatko-osa Maan vihat. 

Kolmas osa jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen jäi. Pakoon Tukholmasta. Tuulen vihat ajoivat aikoinaan Kerten kotoaan, Tukholmassa häntä odottivat maan vihat. Nyt Kertte on kotimatkalla, mutta se ei onnistu, kun veden vihat näyttävät voimansa. Turun sijasta päädytään Koluvaniin eli Tallinnaan. Jälleen kerran Kerten on aloitettava alusta, rakennettava elämänsä tyhjästä vieraassa maassa, tällä kertaa rikkaan kauppiaan ja merimiehen Osmin talossa. Odysseia Itämerellä jatkuu.

Veden vihat on taattua Havastetta. Hän piirtää tarkoin siveltimen vedoin lukijan eteen keskiaikaisen Tallinnan ihmisineen ja äänineen. Koluvan oli keskiajalla merkittävä markkinapaikka ja olikin hauskaa lukea kirjaa oman keskiaikaisen markkinakokemuksen jälkeen. Myös Osmi suunnittelee lähtöä Turun markkinoille, jotka tosin tuolloin olivat huomattavasti pienemmät. Sinänsä hauska anekdootti on, että nykypäivänkin Turun markkinoilla oli paljon markkinamiehiä ja -naisia Suomenlahden eteläpuolelta. Jotkut asiat eivät muutu!

Kuten aiemmissakin osissa, uskomukset ja kansanperinne olivat kirjassa vahvasti läsnä. Kertte muistaa tehdä suojataiat, piirtää käpäliköt ja viiskulmat oven kamaniin, kiittää metsän Marjattaa sen lahjoista ja suojeluksesta. Keskustelin kirjasta erään kanssabloggaajan kanssa ja mietimme, alkaako tätä puolta olla kerronnassa jo liikaakin. Ainakin on sanottava, että vaikka inhimillisesti ajateltuna Kertelle tapahtuu kirjan aikana paljonkin asioita, on tämä kirja kuitenkin juonellisesti hitain ja tunnelmaltaan pysähtynein teos. Tämä seikka ehkä myös korostaa taikojen ja uskonnollisuuden osuutta.

Siitä huolimatta nautin Veden vihojen lukemisesta paljon. Vaikka pääaineeni on aikoinaan ollut Suomen historia, on keskiaika ollut minulle vieras ja vähän luotaantyöntäväkin ajanjakso. Olen innoissani siitä, että kiinnostukseni on viime vuosina herännyt. Osa ansiosta kuuluu eittämättä Havasteelle, joka on kuvannut aikakauden elämää niin elävästi ja kiinnostavasti.

Kertte on vahva henkilöhahmo ja vahva nainen. Aiempia osia lukiessani olen miettinyt keskiajan naisen asemaa ja iloinnut oman aikani vapaudesta, mutta nyt ensi kertaa havahduin nykypäivän  yhdistäviin lankoihin. Kertte haaveilee kauppiaana toimimisesta, mutta kokee, ettei häntä naisena oteta vakavasti. Enää tällaisia esteitä ei (meillä Suomessa) ole, mutta toisaalta, otetaanko naista vaikkapa auto- tai rautakaupassa yhtä vakavasti kuin miestä? Vihat-sarjaa voikin pitää myös feministisenä kirjasarjana, jossa Havaste nostaa historian esimerkkien kautta esiin kirjoittamattomia ajatusmalleja, jotka vaikuttavat yhä tänäkin päivänä. Loistava esimerkki siitä, että sinänsä viihtellisenkin kirjallisuuden kautta voi käydä myös yhteiskunnallista keskustelua.

Paula Havaste: Veden vihat
Gummerus 2016
392s.
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Kiva kun postasit tästä kirjasta. Tämä trilogia kiinnostaa minua kovasti ja otan tämän kyllä lukuohjelmaani loppukesästä. - Poutaisia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, sinulla on paljon mahtavia lukuhetkiä edessäsi. Aurinkoa myös sinne! <3

      Poista
  2. Veden vihat on minulla vielä lukematta, mutta ehdottomasti lukulistalla. Sen verran vahvoja nuo kaksi ensimmäistä osaa.
    Kertte on myös hahmona mielenkiintoinen. Ei ollenkaan kokonaan puhtoinen tyttönen, tai täytellinen narttu vaan jotain siltä väliltä... Vahvatahtoinen nainen vaikeiden valintojen edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kertte ei asetu perinteiseen Madonna-huora-akselille. Kiinnostava, monitahoinen hahmo.
      Mukavia lukuhetkiä kolmannen kanssa!

      Poista
  3. Olen lukenut vasta Tuulen vihat, mutta ihastuin siihen kovasti ja tulen lukemaan jatko-osatkin. Tällä sarjalla on niin kauniit kannetkin, niidenkin takia olen halunnut kirjat omaan hyllyyni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kannet ovat ihanat ja kauniisti sopusoinnussa sisällön kanssa.

      Poista
  4. Jaan ajatuksesi Veden vihoista. Havasteen sarjaa on kiinnostava lukea ja sen osan houkuttelevat, mutta varsinkin tämä osa tulvii yksityiskohtia, mikä ehkä paikoin tuntuu raskaalta. Toisaalta perinteistä kertominen, niiden välittäminen ja säilyttäminen ovat tärkeitä, ja siinä mielessä Havaste tekee arvokasta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus Havasteen sotakirjoissa huomasin samaa ongelmaa: yhtä aikaa kaikista tavoista lukeminen oli kiinnostavaa, mutta toisaalta itse tarinan kuljetuksen kannalta ongelmallista ja raskasta. Tässä kuljettiin mielestäni niillä rajoilla, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin kiinnostavana.

      Poista
  5. Kyllä ehdottomasti kirjasarja on feministinen; onhan Kertte älykäs nainen, joka uskaltaa tehdä "miesten" asioita, kuten kaupankäyntiä. Hienoa työtä Havasteelta, ja todella kiinnostavaa tuo ajankuvaus. Vähän minäkin tuskastuin jatkuviin taiantekoihin ja käpäliin siellä ja täällä tässä osassa, mutta varmasti luen Kerten tarinaa jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käpäliä sun muita tosiaan riitti ja toki ne ajankuvaan hyvin sopivat. Feministinen ulottuvuus on hieno lisä, eikä siis mikään päälle liimattu lisä, vaan olennainen osa tarinaa ja henkilöä.

      Poista
  6. Olen lukenut vasta Tuulen vihat, mutta Havaste on lempparini. Tämän jatkot ovat lukupinossani. Luin aikanaan Havasteen Kymmenen onnen Annan ja ihastuin siihen sarjaan. Kirjailija tekee pohjatyön huolella. Viihdyn keskiajassa ja kansanperinteessä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit