Kirjailijat kiertueella Kuopiossa
WSOY:n ja Johnny Knigan Kirjailijat kiertueella toi kuusi kiinnostavaa syksyn kirjailijaa maakuntiin, myös Kuopioon. Mukana olivat Katja Kettu, Pekka Hiltunen, Elina Hirvonen, Kaisa Haatanen, Miina Supinen ja Karo Hämäläinen. Toimittaja Mia Halosen vetämä tilaisuus järjestettiin ravintola Introssa, joka sopi tämänkaltaiselle tilaisuudelle erinomaisesti. Tunnelma oli rento ja lämmin. Väkeä oli paikalla mukavasti, mutta enemmänkin tupaan olisi mahtunut. Tilaisuus kesti reilun tunnin ja koska haastateltavia oli kuusi, ei haastatteluissa ymmärrettävästi ehditty paneutua kovin syvälle kirjoihin. Yksi asia, jota minä ja moni muukin yleisössä jäi kaipaamaan, oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, sillä tila ja tilanne olisi ollut erinomainen keskusteluun. Toisaalta kirjailijoita oli mahdollisuus jututtaa henkilökohtaisesti ennen ja jälkeen itse tapahtuman, mikä osin paikkasi tätä puutetta.
Ensimmäiseksi Katja Kettu kertoi Yöperhonen-romaaninsa tapahtumista ja teemoista. Romaanin nimellä on merkityksiä monessa tasossa. Teoksen teemana ovat sisu, selviytyminen ja sisaruus. Kiinnostavaa oli myös tieto, että teoksella on yhtymäkohta Kätilöön. Yöperhonen on minulla vielä lukematta, mutta sentään jo äänikirjaksi hankittuna.
Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalla on kalkkunakirjallisuutta, jota kirjailija varsin hersyvästi ja rempseästi esitteli. Kirja oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta esittelyä kuunnellessani muistinkin lukeneeni siitä paljon hyvää muista blogeista.
Miina Supisen Mantelimaa vaikutti houkuttelevalta joulunaluslukemiselta, ellei se sitten ole kaltaiselleni jouluihmiselle liiankin satiirinen. Supinen nimittäin kertoi kirjoittaneensa romaanin lievittääkseen omaa jouluahdistustaan. Kuulemani perusteella satiirin taso tuntui juuri sopivalta, vain aavistuksen verran liian uskomattomalta ollakseen totta.
Pekka Hiltunen kirvoitti naisvoittoisesta yleisöstä väliaplodit toteamalla, että suomalaisten naisten pitäisi pyörittää tätä maailmaa. (Sivumennen sanoen, olen samaa mieltä. Olen joskus sanonut, että moni paha teko jäisi tekemättä ja sota syttymättä, jos tarjolla olisi tuoretta pullaa ja lasi kylmää maitoa. Tänä viikonloppuna tuo ajatus tuntuu jälleen kovin läheiseltä). Hiltunen kertoi myös taustatutkimuksesta, jota hän teki Varo minua -romaaniinsa lontoolaisten keskuudessa, haastattelemalla heitä katujengien vaikutuksesta.
Karo Hämäläinen kertoi Yksin -romaanistaan, joka kuulemma on myös hyvin henkilökohtainen romaani. Mielenkiintoista vertailupintaa syntyi yleisössä istuneen Jouni Tossavaisen New Yorkin Lentävä suomalainen -romaaniin. Siinä missä Hannes Kolehmainen oli hymyilevä Hannes, luonnehti Hämäläinen Nurmea hiilimurskan teloittajaksi, joka unohti elää pelätessään häviötä: "Niin paljon vihasin häviötä, että jäin rikkaanakin köyhäksi."
Elina Hirvonen puolestaan kertoi, että hänellä oli parin vuoden ajan mielessään kuva Tennispalatsin katolla aseen kanssa olevasta nuoresta miehestä. Tästä kuvasta syntyi romaani Kun aika loppuu. Rankasta aiheesta huolimatta Hirvonen kertoi lähitulevaisuuteen sijoittuvan romaanin kirjoittamisen tuoneen itselle lohtua: voimme vaikuttaa asioihin ja tulevaisuuteemme.
(Näistä teemoista jatkamme varmasti ensi viikolla, kun Hirvonen on haastateltavanani lauantaina 21.11. Kirjakantissa klo 14!)
Kiitokset kirjailijoille kiinnostavista puheenvuoroista. Tilaisuuden järjestäjälle taas kiitokset kiertueesta ja kutsusta tilaisuuteen. Toivon, että tällaisista kiertueista tulee tapa ja tavaksi tullessaan yhä uudet ihmiset ja yleisöt myös ottavat ne omakseen.
Kiitokset myös mukavasta illasta seuralaisilleni! Mukana oli monta tuttua.
Tämä tilaisuus toimi loistavina etkoina kirjallisille menoille, sillä ensi perjantaina alkaa Kirjakantti. Postailen varmasti viikolla vielä tärppilistaa tapahtumista, mutta ohjelmaa voi ja kannattaa käydä kurkkimassa myös täältä (klik!). Huomaathan, että voit seurata ohjelmaosuuksia, vaikka et pääsisikään paikalle, sillä osa ohjelmasta striimataan!
Ensimmäiseksi Katja Kettu kertoi Yöperhonen-romaaninsa tapahtumista ja teemoista. Romaanin nimellä on merkityksiä monessa tasossa. Teoksen teemana ovat sisu, selviytyminen ja sisaruus. Kiinnostavaa oli myös tieto, että teoksella on yhtymäkohta Kätilöön. Yöperhonen on minulla vielä lukematta, mutta sentään jo äänikirjaksi hankittuna.
Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalla on kalkkunakirjallisuutta, jota kirjailija varsin hersyvästi ja rempseästi esitteli. Kirja oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta esittelyä kuunnellessani muistinkin lukeneeni siitä paljon hyvää muista blogeista.
Miina Supisen Mantelimaa vaikutti houkuttelevalta joulunaluslukemiselta, ellei se sitten ole kaltaiselleni jouluihmiselle liiankin satiirinen. Supinen nimittäin kertoi kirjoittaneensa romaanin lievittääkseen omaa jouluahdistustaan. Kuulemani perusteella satiirin taso tuntui juuri sopivalta, vain aavistuksen verran liian uskomattomalta ollakseen totta.
Pekka Hiltunen kirvoitti naisvoittoisesta yleisöstä väliaplodit toteamalla, että suomalaisten naisten pitäisi pyörittää tätä maailmaa. (Sivumennen sanoen, olen samaa mieltä. Olen joskus sanonut, että moni paha teko jäisi tekemättä ja sota syttymättä, jos tarjolla olisi tuoretta pullaa ja lasi kylmää maitoa. Tänä viikonloppuna tuo ajatus tuntuu jälleen kovin läheiseltä). Hiltunen kertoi myös taustatutkimuksesta, jota hän teki Varo minua -romaaniinsa lontoolaisten keskuudessa, haastattelemalla heitä katujengien vaikutuksesta.
Karo Hämäläinen kertoi Yksin -romaanistaan, joka kuulemma on myös hyvin henkilökohtainen romaani. Mielenkiintoista vertailupintaa syntyi yleisössä istuneen Jouni Tossavaisen New Yorkin Lentävä suomalainen -romaaniin. Siinä missä Hannes Kolehmainen oli hymyilevä Hannes, luonnehti Hämäläinen Nurmea hiilimurskan teloittajaksi, joka unohti elää pelätessään häviötä: "Niin paljon vihasin häviötä, että jäin rikkaanakin köyhäksi."
Elina Hirvonen puolestaan kertoi, että hänellä oli parin vuoden ajan mielessään kuva Tennispalatsin katolla aseen kanssa olevasta nuoresta miehestä. Tästä kuvasta syntyi romaani Kun aika loppuu. Rankasta aiheesta huolimatta Hirvonen kertoi lähitulevaisuuteen sijoittuvan romaanin kirjoittamisen tuoneen itselle lohtua: voimme vaikuttaa asioihin ja tulevaisuuteemme.
(Näistä teemoista jatkamme varmasti ensi viikolla, kun Hirvonen on haastateltavanani lauantaina 21.11. Kirjakantissa klo 14!)
Kiitokset kirjailijoille kiinnostavista puheenvuoroista. Tilaisuuden järjestäjälle taas kiitokset kiertueesta ja kutsusta tilaisuuteen. Toivon, että tällaisista kiertueista tulee tapa ja tavaksi tullessaan yhä uudet ihmiset ja yleisöt myös ottavat ne omakseen.
Kiitokset myös mukavasta illasta seuralaisilleni! Mukana oli monta tuttua.
Tämä tilaisuus toimi loistavina etkoina kirjallisille menoille, sillä ensi perjantaina alkaa Kirjakantti. Postailen varmasti viikolla vielä tärppilistaa tapahtumista, mutta ohjelmaa voi ja kannattaa käydä kurkkimassa myös täältä (klik!). Huomaathan, että voit seurata ohjelmaosuuksia, vaikka et pääsisikään paikalle, sillä osa ohjelmasta striimataan!
Kommentit
Lähetä kommentti