Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Tämän vuoden aikana olen ilokseni tutustunut Elina Hirvosen tuotantoon. Kaikki alkoi puolihuolimattomasti puhelimeen ladatusta, uskomattoman hyvästä Kun aika loppuu -romaanista, jonka jälkeen halusin luonnollisesti lukea myös hänen aiemmat teoksensa. Kun Hirvonen kiinnitettiin Kirjakantin tämänvuotisiin vieraisiin ja minut hänet haastattelijakseen, ajoitin lukemisen myöhäiseen syksyyn. Esikoisteos Että hän muistaisi saman tuntui kuuluvan samaan perheeseen uusimman romaanin kanssa. Olen iloinen, että nimenomaan Kauimpana kuolemasta jäi lukujärjestyksessäni viimeiseksi, sillä mielestäni se on myös Hirvosen romaaneista haastavin.

Vuonna 2010 ilmestynyt romaani syntyi Hirvosen asuessa Sambiassa. Afrikka piirtyykin romaanissa esille voimakkain vedoin, läsnä ovat kaikki aistit. Hirvoselle ominaisella tavalla kerronta on yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa. Rankkoihin aiheisiin erikoistunut kirjailija tuo yhtä aikaa esille eksoottisen maanosan kauneuden ja kauheuden. Päähenkilöt, Esther ja Paul tutustuvat toisiinsa sattumalta, molemmat ollessaan haavoittuvaisia. Paulilla on takanaan elämän haaksirikko, rikkoutunut perhe ja kadonnut usko elämään. Esther on omistanut elämänsä rakkaan ystävänsä etsimiselle nuoresta tytöstä lähtien ja nyt hän on menettänyt ystävänsä lisäksi myös yllättäen elämään tulleen rakkauden.

Tarina keriytyy auki hitaasti, kertojaa ja näkökulmaa vaihdellen, välillä poiketen pitkäksikin aikaa takaumiin, välillä viivähtäen nykypäivässä. Toisia asioita kuvataan jopa inhorealistisen tarkasti, jotkut taas jätetään lukijan oman mielikuvituksen huoleksi. Tarinan monitasoisuus tekee tekstistä haastavan, mutta toisaalta siinä riittää pureskeltavaa useallekin lukukerralle. Itse luin kirjaa vähän huonona ajankohtana, työkiireiden ja väsymyksen painaessa päälle ja selkeästi lukukokemus kärsi siitä, että ehdin lukea tarinaa aina vain pari sivua eteenpäin ennen unentuloa. Siksi minulla oli välillä vaikeuksia hahmottaa henkilöiden välisiä suhteita ja kertomuksen tasoja. Sen sijaan tarinan tunnelma, viipyilevä, kuuma, jollakin tapaa seisahtunut ja vähän ahdistavakin tunne tuli voimakkaasti läpi ja tuntui jokaisella lukukerralla.

Kirjakantin haastattelussa Hirvonen kertoi, että hän kokee myös tässä romaanissa käsittelevänsä vahvan selviytyjälapsen tunteita ja kohtaloa. Tämä on totta. Estherissä on tosiaan paljon samaa kuin Aavassa ja Annassa. Ulkoisen vahvuuden ja sisäisen haurauden välinen ristiriita ja jännite on teema, jota tässä kuitenkin käsitellään hieman eri tavoin kuin kirjailijan kahdessa muussa romaanissa. Tärkeässä osassa ovat myös yhteiskunnalliset epäkohdat ja se hyvinvointieron kuilu, joka länsimaiden ja kehitysmaiden välillä on. Kun tämä linkittyy Paulin perheeseen ja hänen poikansa tekoihin kaukana pohjoisessa, tuntuu Kauimpana kuolemasta olevan nyt vielä ajankohtaisempi teos kuin mitä se oli ilmestyessään.

Ps. Huippuhieno kansi on Jarkko Virtasen käsialaa.

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
E-kirja: WSOY 2015 (Avain 2010)
217s.