Siri Kolu: Ränttätänttää, rosvoruokaa!

Me Rosvolat -sarjaa lukiessani olen kuola suupielistä valuen ihastellut niitä kaikkia kovin rosvomaisia ruokia ja herkkuja, joita Rosvolan klaani harrastaa. Erityisen tuskallista on ollut äänikirjojen kuuntelu, jolloin huolella selostetut herkkuhetket ovat piinanneet mieltäni. Onneksi kaikki rosvomaiset eväät on nyt saatettu yksien kansien väliin myös meidän puoliporvarien ulottuville.

Hienossa ruoka-alan julkaisussa Rosvoloiden ruokafilosofiaa varmastikin kuvaltaisiin sanalla mutkaton. Minä kutsuisin rosvoruokia lähinnä sanalla mättö. Rosvolat eivät turhia hienostele eivätkä sievistele. Ränttätänttää, rosvoruokaa -kirjan ohjeetkin alkavat niistä mätöistä eli herkuista, koska eivät rosvot jälkiä jätä, eivätkä myöskään jälkiruokia viimeiseksi. Koska rosvojen ruokatarjoilu perustuu siihen, millaista evästä ryöstetyistä kohteista irtoaa, ovat ohjeet hyvin vapaamuotoisia ja helposti sovellettavissa. Tämä sopii hyvin minulle, joka vihaan sitä, että ruoka-aineita pitää etsimällä etsiä erityiskaupoista tai markettien kilometrien mittaisista hyllyistä. Rosvokeittiössä korostuu usein myös vaivattomuus, eikä einestenkään kohdalla nyrpistellä nenää. Toisaalta kirja sisältää myös aikaavieviä ja haastaviakin ohjeita, joista ehkä pisimmälle viety esimerkki on rosvopaisti, jonka valmisteleminen pitää aloittaa jo edellisenä päivänä.

Ohjeista paistaa läpi rakkaus ruokaan. Nykypäivänä on aika virkistävääkin, että on ihan ok tykätä ruoasta ja herkuista, että ruoka ei olekaan vain kasa hiilareita, proteiinia ja kaloreita. Mutta Rosvoloiden villin ja vapaan huolettomuuden ohella ruokaan liittyy myös toinen keskeinen teema, joka unohtuu vielä useammin. Se on se sama, mikä on tärkeä koko kirjasarjassa: nimittäin yhdessäolo läheisten ja rakkaiden kanssa. Niinpä rosvoruokakirjakin aloittaa aivan ensimmäiseksi niistä ruokapeleistä, joita voi pelata syödessään. Omia lemppareitani ovat suklaakuutonen (suklaata, aaah) ja lettukeisari, koska ajatus kiireettömästä yhdessäolosta, istumisesta pöydän äärellä, keskustelemisesta ja kuuntelemisesta vailla minkäänlaista kiirettä on vain yksinkertaisesti niin tervehenkinen.

Valtaosa kirjan ohjeista on sellaisia, että pikkukokitkin pystyvät ne hyvin toteuttamaan. Ja toki aina parempi, jos ruokaa voi tehdä perheen tai ystävien kanssa yhdessä. Meillä pohditaan parhaillaan, noudattelisiko ensi kuussa pidettävien 6-vuotissynttäreiden menu tällä kertaa rosvomaista linjaa. Mikäli näin käy, palannen vielä asiaan uudemman kerran!

Siri Kolu: Ränttätänttää, rosvoruokaa!
Otava 2015
142s.
Kuvat Tuuli Juusela