Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset



Pisteet Lauri Mäkiselle aihevalinnasta! 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Ambomaalle suomalaisten lähetyssaarnaajien pariin sijoittuva dekkari on virkistävä lisä postmoderneista loskaisista lähiöistä ammentaville genren edustajille. Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset ammentaakin enemmän brittiperinteestä, sopivin keskieuroppalaisin lisämaustein, kuin pohjoismaisesta jännityskirjallisuudesta.

Päähenkilö Tobias on tullut 1800-luvulla Ambomaalle käännyttämään pakanoita kristinuskoon yhdessä uskonveljiensä kanssa. Tobiaksen vakaumus on vahva ja luonne peräänantamaton ja armoton. Pakanalapset antavatkin hänelle lempinimen Ruoska. Vastaansa lähetyssaarnaajat saavat armottomat luonnonvoimat, vastahankaiset ja omista perinteistään kiinnipitävät asukkaat sekä tiukan poliittisen tilanteen, joka vaatii luovimista niin heimokuninkaiden, siirtomaavallan edustajien kuin kilpailevien uskontokuntienkin edustajien kanssa. Varsinainen tapahtumaketju saa alkunsa, kun suomalaisten aikoinaan rakentama kappeli palaa. Pihalta löytyy pahoin palanut nainen ja Tobias ehtii nähdä sisälle jäävän mieshahmon. Kun Tobias alkaa selvitellä tapahtumia, tunnelma kiristyy ja lisää kauheuksia tapahtuu.

Mäkinen punoo kahdella aikatasolla tarinaa kuljettaen ja Tobiaksen päiväkirjanmerkintöjä hyväksikäyttäen taitavan juonikudelman, joka jaksoi kiinnostaa aivan viimeiselle sivulle saakka. Loistava juoni jäi kuitenkin itselläni oikeastaan vähän varjoon, sillä teoksessa on paljon muutakin hyvää. Ensiksikin miljöö. Kolonialismin aikainen Ambomaa piirtyy lukijan silmien eteen tarkkana ja kiehtovana. Kuva on yhtä aikaa kaunis ja kamala. Paratiisimainen kauneus ja tappava kuivuus vuorottelevat, samoin kuin heimojen yhtäältä jännittävä, toisaalta brutaali ja raaka kulttuuri. Myös Tobiaksesta muodostuva luonnekuva on mielenkiintoinen. Päähenkilö ei missään nimessä ole ihannoitava henkilö, hänen suurimpia vahvuuksiaan ovat sokea periksiantamattomuus ja kyky juonitella. Siitä huolimatta ja juuri siksi tuo kuvaus on kaikessa inhimillisyydessään vahva. Pidin myös siitä eettisestä pohdinnasta ja kamppailusta, jota Tobias mielessään käy. Nykylukijan silminhän ajan lähetyssaarnaamisen ja seurakunnan kasvattamisen muodot ovat vähintäänkin eettisesti epäilyttäviä. Näiltä epäilyiltä ei välty myöskään Tobias ja kirjan loppu vetää häneltä maton lopullisestikin alta. Mikä on oikein? Pyhittääkö hyvä tarkoitus keinot joskus, aina vai ei koskaan? Onko yksilön, yhteisön vai ajamansa asian etu tärkein? Vaikka tässä tapauksessa ongelmat sijoittuvat eri aikaan ja täysin erilaisiin olosuhteisiin, on kyse yleisinhimillisistä pohdinnoista, joiden eteen jokainen ajoittain joutuu. Mäkinen ei sorru moralisointiin, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä. Harmaassa on sävyjä.

Kaiken kaikkiaan Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on ennen kaikkea tyylikäs esikoisromaani, jota ei vaivaa esikoisia usein vaivaavat ongelmat. Ehkä kerrontaan olisin paikoitellen kaivannut tiiviyttä ja jäntevyyttä sekä kieleen pientä hiontaa siellä täällä, mutta muuta huomautettavaa en sitten löydäkään. Jos haluat lukea taatusti erilaisen dekkarin ja uppoutua samalla aivan toisenlaiseen todellisuuteen, on tämä oivallinen valinta. Yli 400 sivussa riittää lukemista useammallekin päivälle, joten mikäpä sen mukavampaa kuin viettää sadepäiviä sukeltamalla eksoottiseen Afrikkaan?

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
Siltala 2015
438s.
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta miljööltä dekkarille. Tämä täytyykin painaa mieleen. Mma Ramotswe taitaa olla tähän mennessä ainoita Afrikkaan sijoittuvia lukemiani genren edustajia... en ainakaan noin äkkiseltään muista muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. En ole itse Mma Ramotswea lukenut, vaikka on kyllä pitänyt. Telkkarisarjasta pidin.

      Poista
  2. Minäkin lainasin tämän vaikken ole varsinaisesti dekkareiden ystävä, ajattelin että tapahtumapaikka ja olosuhteet on niin erikoiset että jospa uppoaisi mullekin ihan niiden ansiosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onkin paljon ei-dekkarimaisia piirteitä. En oikein osannut lukea tätä tyylipuhtaana dekkarina, koska tämä oli hieno muussakin mielessä! Toivottavasti tykkäät!

      Poista
  3. Tämä menee ehdottomasti lukulistalle. Olen sukuharrastuksessani vähän aikaa sitten törmännyt yhteen Ambomaalle lähetyssaarnaajan vaimoksi menneeseen naiseen ja hänen tarinaansa, joten dekkari niistä oloista kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  4. Oioioi! Tämä sinun pitää ehdottomasti sitten lukea! Vaikka kirjan pääpaino onkin lähetyssaarnaajissa eli miehissä, kuvataan kirjassa myös puolisoiden raskasta osaa. He jättivät miehensä vuoksi kaiken, koko edellisen elämänsä, ja altistivat ihtensä ja lapsensa vaaroille ja vaativalle elämälle. Saat varmasti tarinasta irti ihan eri tavalla vaikka mitä. Kiinnostavaa kuulla, että suvustasi löytyy tällainen jännittävä juttu!

    VastaaPoista
  5. En lukenut arviotasi vielä kovin tarkkaan, sillä aion itsekin lukea kirjan pian, mutta ilahduin siitä että tämä oli sinulle noin mainio lukukokemus. :) Palaan tänne kirjan luettuani.

    VastaaPoista
  6. "Esimerkiksi Namibiassa syntynyt Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä on pitänyt teoksen antamaa kuvaa Ambomaasta täysin vääränä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Itse tiedän niin armottoman vähän Ambomaasta ja varsinkin 1900-luvun alussa, että tämä meni minuun täydestä. En sitten tiedä, kuinka historiallisesti tarkkaan kuvaukseen kirjailija on pyrkinyt.

      Poista
  7. Kuulostaa kiinnostavalta, täytyypä pistää lukulistalle. Luen ihan liian vähän dekkareita saati Afrikkaan sijoittuvia kirjoja, joten tällä paikkaankin kätevästi noita aukkoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässähän olisi sitten useampi kärpänen samalla iskulla! :)

      Poista

Lähetä kommentti