Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa

                                             

Pohjoissavolainen kirjallisuuselämä on saanut uuden piristävän lisän Marja-Sisko Aallosta. Aallon julkisuusarvo on ollut omiaan herättämään kiinnostusta muissakin kuin kirjallisuuden suurkuluttajissa. Aallon dekkarit ovat kuitenkin herättäneet aitoa kiinnostusta myös taitonsa ja aihepiirinsä puolesta. Kuopion katukuvaan sijoittuvat dekkarit ovat saaneet oman mausteensa viime sotien tapahtumista.

Murha tuomiokapitulissa on jo dekkarinimenä onnistunut ja aihepiiri harvinaisen herkullinen. Kesken tuikitavallisen tuomiokapitulin aamuhartauden kirkonpalvelijoiden eteen tupsahtaa ruumis. Konstaapeli Anette Savolainen alkaa tutkia tapausta yhdessä työparinsa Aatu Heiskasen kanssa. Mysteeriä selvitettäessä paljastuu pala palalta sotien aikaisia tapahtumia, jotka kytkeytyvät holokaustiin, juutalaisten aarteiden pelastamiseen ja saksalaisten asemaan Suomessa. Samalla Anette saa lisätietoa myös omaan sukusalaisuuteensa liittyen. Sota heittelee ihmisiä eri puolille. Kansat, aatteet ja maailmanpolitiikat kohtalot ovat loppujen lopuksi ja ennen kaikkea yksilöiden kohtaloita.

Aallon kertojaääntä luonnehtisin ennen kaikkea leppoisaksi. Jos kaipaa dekkarilta selkäpiitä karmivaa jännitystä, toimintaa ja väkivaltaa, ei tätä voi suositella. Kirjailijan tyyli ammentaa sen sijaan dekkerien grand old ladyilta, eli Agatha Christieltä ja P.D. Jamesilta. Lukiessani minusta tuntui siltä, kuin Aalto olisi istunut vieressä ja kertonut tarinaa omalla lempeällä ja leppoisalla tyylillään jutustellen. Kieli on konstailematonta, ehkä välillä turhankin korutonta, mutta toisaalta sujuvaa luettavaa ja kuljettaa tarinaa hyvin. Murha tuomiokapitulissa on siinä mielessä tyypillinen esikoisdekkari, että juonen eteenpäin viemisessä on teknisesti nähtävissä välillä pientä kömpelyyttä. Olisin kaivannut ajoittain syvällisempää taustatyötä ja tarinan hiomista kohdissa, joissa nyt oli menty aidan matalimmasta kohdasta. Toisaalta juoni itsessään oli mielenkiintoinen, pysyi kasassa ja säilytti jännitteen loppuun asti, kaikki ominaisuuksia, jotka eivät läheskään jokaisessa esikoisdekkarissa esiinny.

Dekkari on aihepiiriltään mukavan omaperäinen. Nykyaika ja menneisyys yhdistyvät toisiinsa mielenkiintoisella tavalla. Anette Savolaisen oma sukuhistoria herätti kiinnostuksen ja odotan saavani lisävalaistusta asiaan Aallon tänä vuonna ilmestyneestä toisesta romaanista Tappavaa lunta. Savolaisen henkilöhahmo, samoin kuin mystisen ruumiin tarina toimivat, mutta muuten kirjassa oli mielestäni liikaa henkilöhahmoja ja välillä olin vähän hukassa sen suhteen, kenestä kulloinkin puhuttiin. Kaikki nämä huomautukset ovat kuitenkin sellaisia niin helposti hiottavia asioita, että minulla on hyvä kutina seuraavan osan suhteen.

Luonnollisesti tervehdin ilolla myös ja nimenomaan Kuopioon sijoittuvaa dekkaria. Aidot paikat, Kuopion kadut ja jopa oekeet immeiset ovat teoksessa vahvasti läsnä. Murha tuomiokapitulissa onkin mainiota luettavaa paikkakuntalaisille ja muille lukijoille, jotka haluavat kulkea Kuopion kaduilla edes kirjan lehdillä.

Marja-Sisko Aalto: Murha tuomiokapitulissa
Icasos 2013
222s.

Kommentit