Haasteella helmikuuhun (ja tammikuun tilinpäätös)
Ihanaa, vuoden pisin ja tympein kuukausi, eli tammikuu on ohi! Ja vaikka tällä hetkellä ulos katsoessa ei juuri siltä näytä, kevät on jo aimoharppauksen lähempänä. Olen nimittäin viime päivinä huomannut, että viedessäni lapset hoitoon on jo hämärää ja iltapäivällä poishakiessa suorastaan valoisaa!
Helmikuussa olen ajattelut haastaa lähinnä itseni, mutta jos joku samaistuu ongelmaani, saa haasteeseen ehdottomasti liittyä mukaan! Yöpöytäni näyttää nimittäin tältä:
Koska nukkuminen tämän pinon läheisyydessä alkaa pian olla jo vaarallista, täytyy tilanteelle tehdä jotakin. Helmikuussa aion siis päättäväisesti käydä tätä pinkkaa madaltamaan. Tilanne tosin on mahdollisimman epäsuotuinen kaikenlaisille haasteille, sillä helmikuusta on tulossa työ- ja perherintamalla erittäin kiireinen. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja rohkeasti käyn kirjapinon kaatoon niin kuvaannollisesti kuin ehkä myös kirjamellisessakin mielessä. Mutta katsokaas, mitä helmiä siellä odottaa!
Ennen kuin pääsen uusien kirjojen kimppuun, on kuitenkin syytä tarkastella tammikuun tilinpäätöstä. Kuukausi alkoi juhlavissa merkeissä, kun Savonia-palkinto jaettiin heti kuun alussa. Palkintohan meni Jouni Tossavaisen New Yorkin Lentävälle suomalaiselle ja hetkohta juhlallisuuksien jälkeen pääsin itsekin kirjaa lukemaan. Niin ikään kuun alussa bloggaajat juhlistivat Anni Polvan 100-vuotisjuhlaa. Itse osallistuin karkeloihin lukemalla Tuletko aviomiehekseni? -romaanin.
Tammikuun puolella esittelin myös Antti Heikkisen Risaisen elämän, olkoonkin, että omissa laskuissani kirja kuuluu viime vuoden luettuihin, sillä silloin kirjan luin. Risainen elämä muuten menestyi erinomaisesti Blogistanian Tieto -äänestyksessä, sijoittuen upeasti toiselle sijalle. Voiton voi ajatella tulleen Savoon kuitenkin, sillä eniten ääniä sai Minna Maijalan hieno Minna Canth -elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen.
Niin, Blogistanian äänestykset (huomaattehan tämän ihanan tajunnanvirran, jolla tätä kuukausikoostetta kirjoitan?). Kirjabloggaajat äänestivät jälleen viime vuoden parhaista kirjoista. Maijalan ohellea voittajaksi selviytyivät Anni Kytömäen Kultarinta, Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja Jenna Kostetin Lautturi. Kuten huomaatte, olen ollut ihan out tänä vuonna lukemalla vain yhden neljästä voittajasta :) Omat ääneni löydätte täältä.
Takaisin kirjoihin. Kuukautta vietettiin osin lapsellisissa merkeissä: Siri Kolun Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku sai heti peräänsä seuraavan osan, jonka viimeistelin tänä aamuna. Lisää Kolua tiedossa siis ihan pikapuoliin! Magdalena Hain Susikuningatar oli upea päätös Gigi ja Henry -trilogialle. Raotin myös perheemme uusia huvituksia esittelemällä Charlotte Verrecasin kivan Villit värit -kasvomaalauskirjan.
Mahtuipa monipuoliseen lukukuukauteen myös jännitystä. Robert Galbraithin Silkkiäistoukka tarjosi ajoittaisesta pitkäveteisyydestään huolimatta monta hauskaa äänikirjahetkeä. Aivan kuun lopuksi lukemani Tiina Raevaaran upouusi Yö ei saa tulla oli tunnelmaltaan hyytävä.
Mainittakoon vielä kuun saavutuksista viime vuonna lukemieni tietokirjojen listaus, josta löytyy monta hyvää lukuvinkkiä.
Kuten tuli sanottua, monipuolinen ja kiva lukukuukausi takana. Muutaman viikon päästä katsotaan, onko yöpöytäni missä määrin tyhjentynyt!
Helmikuussa olen ajattelut haastaa lähinnä itseni, mutta jos joku samaistuu ongelmaani, saa haasteeseen ehdottomasti liittyä mukaan! Yöpöytäni näyttää nimittäin tältä:
Koska nukkuminen tämän pinon läheisyydessä alkaa pian olla jo vaarallista, täytyy tilanteelle tehdä jotakin. Helmikuussa aion siis päättäväisesti käydä tätä pinkkaa madaltamaan. Tilanne tosin on mahdollisimman epäsuotuinen kaikenlaisille haasteille, sillä helmikuusta on tulossa työ- ja perherintamalla erittäin kiireinen. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja rohkeasti käyn kirjapinon kaatoon niin kuvaannollisesti kuin ehkä myös kirjamellisessakin mielessä. Mutta katsokaas, mitä helmiä siellä odottaa!
Ennen kuin pääsen uusien kirjojen kimppuun, on kuitenkin syytä tarkastella tammikuun tilinpäätöstä. Kuukausi alkoi juhlavissa merkeissä, kun Savonia-palkinto jaettiin heti kuun alussa. Palkintohan meni Jouni Tossavaisen New Yorkin Lentävälle suomalaiselle ja hetkohta juhlallisuuksien jälkeen pääsin itsekin kirjaa lukemaan. Niin ikään kuun alussa bloggaajat juhlistivat Anni Polvan 100-vuotisjuhlaa. Itse osallistuin karkeloihin lukemalla Tuletko aviomiehekseni? -romaanin.
Tammikuun puolella esittelin myös Antti Heikkisen Risaisen elämän, olkoonkin, että omissa laskuissani kirja kuuluu viime vuoden luettuihin, sillä silloin kirjan luin. Risainen elämä muuten menestyi erinomaisesti Blogistanian Tieto -äänestyksessä, sijoittuen upeasti toiselle sijalle. Voiton voi ajatella tulleen Savoon kuitenkin, sillä eniten ääniä sai Minna Maijalan hieno Minna Canth -elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen.
Niin, Blogistanian äänestykset (huomaattehan tämän ihanan tajunnanvirran, jolla tätä kuukausikoostetta kirjoitan?). Kirjabloggaajat äänestivät jälleen viime vuoden parhaista kirjoista. Maijalan ohellea voittajaksi selviytyivät Anni Kytömäen Kultarinta, Kate Atkinsonin Elämä elämältä ja Jenna Kostetin Lautturi. Kuten huomaatte, olen ollut ihan out tänä vuonna lukemalla vain yhden neljästä voittajasta :) Omat ääneni löydätte täältä.
Takaisin kirjoihin. Kuukautta vietettiin osin lapsellisissa merkeissä: Siri Kolun Me Rosvolat ja Iso-Hemmin arkku sai heti peräänsä seuraavan osan, jonka viimeistelin tänä aamuna. Lisää Kolua tiedossa siis ihan pikapuoliin! Magdalena Hain Susikuningatar oli upea päätös Gigi ja Henry -trilogialle. Raotin myös perheemme uusia huvituksia esittelemällä Charlotte Verrecasin kivan Villit värit -kasvomaalauskirjan.
Mahtuipa monipuoliseen lukukuukauteen myös jännitystä. Robert Galbraithin Silkkiäistoukka tarjosi ajoittaisesta pitkäveteisyydestään huolimatta monta hauskaa äänikirjahetkeä. Aivan kuun lopuksi lukemani Tiina Raevaaran upouusi Yö ei saa tulla oli tunnelmaltaan hyytävä.
Mainittakoon vielä kuun saavutuksista viime vuonna lukemieni tietokirjojen listaus, josta löytyy monta hyvää lukuvinkkiä.
Kuten tuli sanottua, monipuolinen ja kiva lukukuukausi takana. Muutaman viikon päästä katsotaan, onko yöpöytäni missä määrin tyhjentynyt!
Kommentit
Lähetä kommentti