Kirjabloggaajien joulukalenterin neljäs luukku: Minna Canthin salongissa
Kirjabloggaajat haluavat ilahduttaa lukijoitaan yhteisellä joulukalenterilla. Eilen kolmas luukku aukesi Sinisen linnan kirjastossa ja huomenna Kirjavassa kammarissa. Tänään haluan jakaa kanssanne hetken Kuopion Korttelimuseon Minnan salongissa.
Kirjakantti -tapahtuman yhteydessä Lions Club Kuopio Canthin naiset lukivat kaksi Minna Canthin novellia Minnan salongissa. Tunnelma ja miljöö olivat kohdillaan, eikä Canthin kynän jälki vanhene koskaan. Kuulimme Eräänä sunnuntaina- ja Lapsenpiika- novellit.
Eräänä sunnuntaina kertoo minä-muotoisen kertojan, perheenäidin sunnuntaipäivästä. Heti aamusta alkaen mieli on oudon levoton, eikä saavuta lepopäivän tunnelmaa. Lapset riekkuvat ja suusta meinaa päästä kova sana. Kertoja päättää kuitenkin lähteä etsimään ravintoa sielulleen jumalanpalveluksesta. Kirkon opetukset tuntuvat kuitenkin ontoilta ja kristinuskon vastaisilta. Lopullisen hyvänolon tunteen kertoja saa korkealla kalliolla, kaupungin ja Kallaveden ollessa jalkojen juuressa. Kertoja näkee kuitenkin myös pahoinvoinnin: sairaalasta hitaasti raahustavat sairaat.
Lapsenpiika kertoo nuoresta Emmistä, joka on hienossa perheessä lapsenpiikana. Onnettomuudekseen väsynyt tyttö sattuu nukahtamaan kehdon viereen, lapsi tippuu lattialle ja kolauttaa päähänsä. Kun rouva huomaa mustelman, saa Emmi lähteä talosta. Emmi on hyväsydäminen ja vakaasti uskoo siihen, että paremman väen ihmiset ovat todellakin hyviä ja aina oikeassa. Hieman hän ihmettelee, miksi piika sitten on niin paha. Siihen topakka Silja -piika vastaa:
”Sentähden, että meidän täytyy valvoa niin paljon. Ennätämme tehdä puolta enemmän syntiä. Katsos herrasväki kun nukkuu pitkään aamusilla tuonne yhdeksään ja kymmeneen, niin jää vainen moni paha työ tekemättä.”
Minnan terävä kynä sivaltaa säätyläisiä ankarasti ja pureutuu aikanaan merkittävään ongelmaan. Emmin on pakko saada uutta työtä ja pestuusunnuntaina kirkonmäellä väki arvostelee piikatarjokasta kuin karjaa.
Vahva oikeudenmukaisuuden vaatimus ja lähimmäisenrakkauden osoittaminen tekevät Canthin teksteistä mitä sopivinta lukemista joulunaikaan. Teemat ovat yllättävän ajankohtaisia edelleen, vaikka maailma paljon on muuttunutkin. Myös itse teksti on kaunista ja sopii 2000-lukijan suuhun. Samaa voi sanoa myös Minna Canthin kakusta, joka sopii mausteidensa puolesta joulunaikaan täydellisesti. Haluan jakaa jokaiselle teille palasen kakusta,ohjeen ja osoitteen, josta löytyy niin tämä kuva kuin lisätietoa Minna Canthista. Vieraile siis täällä Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen sivuilla!
Kirjakantti -tapahtuman yhteydessä Lions Club Kuopio Canthin naiset lukivat kaksi Minna Canthin novellia Minnan salongissa. Tunnelma ja miljöö olivat kohdillaan, eikä Canthin kynän jälki vanhene koskaan. Kuulimme Eräänä sunnuntaina- ja Lapsenpiika- novellit.
Eräänä sunnuntaina kertoo minä-muotoisen kertojan, perheenäidin sunnuntaipäivästä. Heti aamusta alkaen mieli on oudon levoton, eikä saavuta lepopäivän tunnelmaa. Lapset riekkuvat ja suusta meinaa päästä kova sana. Kertoja päättää kuitenkin lähteä etsimään ravintoa sielulleen jumalanpalveluksesta. Kirkon opetukset tuntuvat kuitenkin ontoilta ja kristinuskon vastaisilta. Lopullisen hyvänolon tunteen kertoja saa korkealla kalliolla, kaupungin ja Kallaveden ollessa jalkojen juuressa. Kertoja näkee kuitenkin myös pahoinvoinnin: sairaalasta hitaasti raahustavat sairaat.
Lapsenpiika kertoo nuoresta Emmistä, joka on hienossa perheessä lapsenpiikana. Onnettomuudekseen väsynyt tyttö sattuu nukahtamaan kehdon viereen, lapsi tippuu lattialle ja kolauttaa päähänsä. Kun rouva huomaa mustelman, saa Emmi lähteä talosta. Emmi on hyväsydäminen ja vakaasti uskoo siihen, että paremman väen ihmiset ovat todellakin hyviä ja aina oikeassa. Hieman hän ihmettelee, miksi piika sitten on niin paha. Siihen topakka Silja -piika vastaa:
”Sentähden, että meidän täytyy valvoa niin paljon. Ennätämme tehdä puolta enemmän syntiä. Katsos herrasväki kun nukkuu pitkään aamusilla tuonne yhdeksään ja kymmeneen, niin jää vainen moni paha työ tekemättä.”
Minnan terävä kynä sivaltaa säätyläisiä ankarasti ja pureutuu aikanaan merkittävään ongelmaan. Emmin on pakko saada uutta työtä ja pestuusunnuntaina kirkonmäellä väki arvostelee piikatarjokasta kuin karjaa.
Vahva oikeudenmukaisuuden vaatimus ja lähimmäisenrakkauden osoittaminen tekevät Canthin teksteistä mitä sopivinta lukemista joulunaikaan. Teemat ovat yllättävän ajankohtaisia edelleen, vaikka maailma paljon on muuttunutkin. Myös itse teksti on kaunista ja sopii 2000-lukijan suuhun. Samaa voi sanoa myös Minna Canthin kakusta, joka sopii mausteidensa puolesta joulunaikaan täydellisesti. Haluan jakaa jokaiselle teille palasen kakusta,ohjeen ja osoitteen, josta löytyy niin tämä kuva kuin lisätietoa Minna Canthista. Vieraile siis täällä Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistyksen sivuilla!
Minna Canthin kakku
2 dl siirappia
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl hyvää kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl soodaa
4 rkl sulatettua voita
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl hyvää kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl soodaa
4 rkl sulatettua voita
Sekoita kuivat aineet ja siirappi vuorotellen joukkoon. Lisää viimeisenä sulatettu voi. Kaada taikina voideltuun noin kahden litran vuokaan. Paista ensin 1/2 tuntia 175 asteessa ja sitten 1/2 tuntia 150 asteessa.
Tuttu paikka :) Kiitos virtuaalivierailusta.
VastaaPoistaKakku oli oikein hyvää, itse tein sitä syksyllä ja nyt aion tehdä jouluksi uudelleen. Sopii tosiaan hyvin joulun aikaan.
Minnan salonki on kiehtova paikka. Ihastuin kertomasi tapaamisen/tapahtuman tunnelmaan, hieno neljäs luukku!
VastaaPoistaCanth on kyllä loistava. Lapsenpiika on jäänyt mieleeni todella vahvasti ja se on koskettava. Eräänä sunnuntaina -novellia en ainakaan muista lukeneeni. Hmm.. Minulla on yksi Canthin novellikokoelma hyllyssä, johon voisinkin pian tarttua.
VastaaPoistaJa Canthin kakkua on kokeiltava!
Mukavaa joulunodotusta!
Kiehtova virtuaalivisiitti tosiaan! Tuon Lapsenpiikatarinan minäkin muistan lukiosta, olin vain unohtanut sen olevan Canthia. Ja tuota kakkua teki heti alkaa mieli kokeilla!
VastaaPoistaIhanan tunnelmallinen luukku. Täytyy poiketa tuolla Minnan salogissa seuraavalla Kuopion reissulla. Ja kakku menee tietysti valmistukseen, voin jo melkein tuoksutella kakkua pelkkää reseptiä katsomalla. :)
VastaaPoistaKiitos hienosta, ja ehkä vähän yllättävästäkin neljännestä luukusta! Ja kakkuakin saatiin jälkiruuaksi!:)
VastaaPoistaEnpä muista, olenko tullut vielä Canthia lukeneeksi kunnolla (lukuunottamatta joitakin pikku katkelmia koulussa). Sellainen aukko yleissivistyksessä tulisi kyllä paikata! Tuon Silja-piian selitys oli aika mainiota luettavaa :D Näköjään Canth taitaa myös mustan huumorin.
Ai niin se kakku! On vieläkin tekemättä, mutta jouluunhan tuo sopisi mainiosti!
VastaaPoistaMukava luukku ja mukavat lions ladyt, kun järjestävät moista. Ja ihana sinä. Tulee niin tekijöidensä näköisiä luukkuja, etten malta odottaa seuraavia! :)
Ihana luukku, kiitoksia tästä! Canth tosiaan kestää aikaa käsittämättömän hyvin... Ja kakkukin näyttää herkulliselta. :-)
VastaaPoistaOnpa herttainen teksti Minnasta, tuosta aikansa "taistelijasta" ja kynäniekasta. Thänks!
VastaaPoistaKiitos luukusta! Ihanat kuvat ja aina ajankohtainen Lapsenpiika. Toinen novelli olikin tuntematon, siispä etsimään...
VastaaPoistaKiitos teille! Herkullisia hetkiä Canthin ja Canthin kakun kanssa itse kullekin :)
VastaaPoistaKiitos, ihana luukku! :-)
VastaaPoista