Nerea Riesco: Ars Magica


Muistan, kuinka kerran eräs kollega kertoi olleensa luennolla, joka käsitteli natseja ja juutalaisvainoja. Hän ihmetteli, miten nimeltämainitsematon historiantutkija oli onnistunut pitämään niin mielenkiintoisesta ja tunteita herättävästä aiheesta niin puisevan luennon.

Jostakin syystä tämä keskustelu tuli useaan kertaan mieleeni Nerea Riescon Ars Magicaa lukiessani. Vaikka nyt kyllä liioittelen ja olen epäreilu. Ars Magica on paikoitellen oikein mielenkiintoinen romaani noitavainoista ja inkvisition työskentelystä 1600-luvun Espanjassa. Siitä huolimatta tällaisista aineksista olisi voinut saada aikaiseksi paljon paremmankin kirjan. Mutta tämä onkin nyt tylsän historianopettajan näkökulma asiaan.

Mielestäni kirjan perusongelma on siinä, ettei Riesco ole oikein osannut päättää, mistä näkökulmasta aihetta lähestyisi. Ilmeisesti inkvisiittori Salazarin muistiinpanoihin perustuva historiallinen lähestymistapa ei ole vaikuttanut tarpeeksi myyvältä, joten mukaan on lisätty myös parantaja Mayon ja noviisi Iñigon rakkaustarina ja lukuisia asiaan perehtymättömälle turhan monimutkaisia hovin valtakähmintäkäänteitä. Yleisesti ottaen tapahtumia ja henkilöitä tuntui olevan liian paljon neljäsataasivuiseen kirjaan. Sisällön pohjalta olisi saanut ainakin kolme kirjaa: yhden, joka olisi käsitellyt inkvisiittorin tutkimuksia ja armonjulistusmatkaa, yhden rakkausromaanin Mayosta ja Iñigosta ja yhden Salazarin ja kuningatar Margaretan kirjeenvaihtoon perustuvan teoksen. Nyt kaikki oli samassa paketissa ja lisämaustetta toivat vielä keskiaikaiset loitsut, taiat ja reseptit, jotka toivat kirjaan oman sinänsä mystisen, mutta vähän hämmentävän lisänsä: mikä oli aasiksi taiotun ihmisen funktio kokonaisuuden kannalta?

Kenelle kirjaa sitten suosittelisin? Jos noidat ja keskiajan noitavainot kiinnostavat, muttet ole asiaan hirveästi aiemmin perehtynyt, löytyy kirjasta varmasti paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa. Mieleni tekisi kuitenkin  suositella esimerkiksi Carlo Ginzburgin Ecstasies -teosta, mikä on mielestäni hyvä osoitus siitä, että hyvä historiantutkimus voi usein olla keskinkertaista viihdettä viihdyttävämpää.

Sinänsä harmi, sillä Riescolla olisi ollut kaikki eväät paljon parempaan suoritukseen. Toimittajana hän on osannut käsitellä aineistoaan hyvin ja mikäli hän olisi luottanut siihen, että itse aihepiiri on riittävän kiinnostava ilman kaiken mahdollisen asiaan liittyvän mukaanottamista, lopputulos olisi voinut olla hieno. Siitä osoituksena kirjan lopetus, jossa hän jo hieman uskaltaa heittäytyä pohtimaan noituutta laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Sitä olisin kaivannut lisää. Koska tämäkin kirja on jo saavuttanut suosiota useassa maassa, uskallan odottaa kirjailijalta jatkossa vielä paljon parempaa.

Lue myös Morren arvio!

Kommentit

  1. Hieman samanlaisissa tunnelmissa lueskelin kyseistä kirjaa muutama kuukausi sitten. Noidat ovat mielestäni kiehtova aihe ja odotin kirjan tarinalta paljon. Petyinkin hieman siihen, että kirja tuntui olevan enemmän tarina aikakaudesta jolloin uskottiin noitiin kuin tarina noidista. Olin kuitenkin ihan vaikuttunut lopussa siitä paljastuksesta, että osa kirjan henkilöistä on oikeita historian henkilöitä. Tämän paljastuksen toki olisi voinut tehdä jo kirjan alkuosassa, minä ainakin olisin lukenut tarinaa sen tiedon turvin jotenkin hartaammin:)

    VastaaPoista
  2. Ehkä omakin pettymys tosiaan kumpusi siitä, että Riescolla selvästi olisi ollut mahdollisuuksia kirjoittaa oikein hyvä kirja, jos hän olisi vain malttanut.
    Mutta ei... Ja ne kosteat notkot! :D

    VastaaPoista
  3. Carlo Ginzburg ja toinen mikrohistorioitsija (Emmanuel Le Roy Ladurie) ovat suosikkejani. :)

    Minä olen selaillut tätä Ars Magicaa, mutta joku kirjassa työntää pois. Ehkä tämän voisi kuitenkin lukea jossain välissä kesää, Espanjasta kun tulee paljon kiinnostavia historiallisia kirjoja.

    VastaaPoista
  4. Minullakin on tämä lukujonossa, mutta... en pidä ainakaan kauheaa kiirettä. Aihe on kiinnostava, mutta kirja sinänsä ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Hyvä, että kirjoitit siitä juuri nyt ja näin kattavasti, niin pääsen miettimästä, luenko kirjan seuraavaksi (en!). Kiitos myös tuosta toisesta kirjavinkistä, ehkä Ecstasies pääsee joskus lukulistalleni! :)

    VastaaPoista
  5. Sonja, niinpä! Tiesin kirjasta sen verran etukäteen, että minulle henkilöiden autenttisuus ei tullut yllätyksenä. Mutta se ihmetetytti minuakin, miksi "paljastus" jätettiin loppuun?

    Morre, voihan kosteat notkot sentään! Kun aiheena on noidat ja noitavainot, niin sitä pakostakin odottaa aika paljon kirjalta (tai ainakin minä odotin). Niitä odotuksia ei lunastettu missään vaiheessa.

    Katja, Ginzburg on kyllä mahtava, jotenkin ihmeellisesti onnistuin valmistumaan maisteriksi raottamatta Le Roy Laudurien kansia kertaakaan, pitäisi varmaan korjata tämä aukko! Mikäpä ettei, voisin hyvin kuvitella tämän kirjan johonkin laiskaan heinäkuun helteiseen rakoon:)

    Jenni, Ecstasies on tosiaan aivan huippukirja, suosittelen! Ja kyllä tämäkin asiansa ajaa, tämähän oli vain minun mielipiteeni. Tosin mitä vilkuilin muita arvioita ja kritiikkejä, aika samoilla linjoilla tuntuvat monet olleen.

    VastaaPoista
  6. Amma, tiedät, että rakastan historiaa, mutta tämä...ei.

    Laitan tämän kirjan arvontaani eli en tee tätä. Saanko linkittää sinun arviosi?

    VastaaPoista
  7. Leena, niin vähän arvelinkin... toki saat linkittää!

    VastaaPoista
  8. Voi,lue ihmeessä Le Rou Ladurieta kesällä! Mountaillou sopisi niin hyvin. Se oli minulla aikoinaan tenttikirjana ja niin mieluinen tenttiinkin luettava, että luin sitä muistaakseni jopa huvikseni viikonloppuna.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit