Naskali by Juha Numminen

Oikeastaan minun piti seuraavaksi kirjoittaa noidista, mutta hyvä dekkari tuntui sopivan vesisateeseen paremmin. Sitä paitsi päivät ovat olleet niin kiireisiä, ettei pako keskiaikaiseen Espanjaan ole ollut kovin helppoa. Sen sijaan olen kärsinyt viime viikkoina loppuraskauden unettomuudesta, joten minulla on ollut öisin runsaasti ylimääräistä aikaa ja ajan kuluksi olen keksinyt äänikirjat. Se on osoittautunut suoranaiseksi pelastukseksi, sillä olen itse huomattavasti vähemmän kiukkuinen kuin jos olisin pyörinyt tuntikausia nihkeissä lakanoissa tyhjän panttina, lisäksi muu perhe saa nukuttua huomattavasti paremmin kun en kävele olohuoneen lattialla ympyrää puolta yötä :)

Mutta se yöelämästäni! Kuuntelin siis Naskalin äänikirjana, mikä tietysti jonkin verran hankaloittaa kirjan arviointia, sillä itse kuunteluelämys vaikuttaa pakostakin elämykseen. Sanottakoon saman tien, että näyttelijä Lars Svedberg oli lukijana aivan loistava, millä varmasti on oma osansa saamaani erittäin positiiviseen ensikuvaan Juha Nummisen tuotannosta.

Sulo Naskali on KRP:ssä työskentelevä poliisi, joka elää kesää, jolloin sattuu ja tapahtuu. Ensin hän selviää perheineen täpärästi kesämökkinsä tuhopoltosta, sen jälkeen hän saa tehtäväkseen selvitellä kadonneen iskelmälaulajan mysteeriä, pian hänen ex-kihlattunsa kuolee ja mihin Naskali seuraavien viikkojen ajan meneekään, tuntuu paikalta aina löytyvän ruumiita. Tämä johtaa siihen, että keltainen lehdistö alkaa juosta Naskalin kintereillä ja  tituleerata tätä vähemmän imartelevasti Kohu-Naskaliksi.

Naskali on dekkariksi juoneltaan ilahduttavan monitasoinen kirja. Numminen kuljettaa useampaa ketjua päällekäin: laulajan katoamista, ex-kihlatun murhaa, uskoon tulleen pikkurikollisen elämän muutosyrityksiä ja Naskalin kaveriporukan välisiä jännitteitä murhien sotkiessa tavalliset tennis- ja saunakuviot. Kaiken taustalla kulkee vielä yksi juoni, kymmenen vuotta aikaisemmin murhatun Leenan tapaus. Vaikka moninaisuus voi kuulostaa sekavalta, ei se sitä ole. Uskallan sanoa sen varmasti, olenhan kuunnellut kirjaa usean viikon ajan lähinnä hämärän rajamailla kello aamuneljän ja -kuuden välillä, eikä minulla satunnaisista torkahteluista huolimatta ole ollut vaikeuksia pysyä juonessa mukana.

Sulo Naskali on kerrassaan sympaattinen poliisihahmo. Ehkä sympaattisin kaikista suomalaisista kollegoistaan. Hän on pahasti ylipainoinen, sosiaalisesti paikoin aika kömpelökin hahmo, auttamattoman tavallinen suomalainen mies. Kuitenkin häntä verhoaa jokin salaperäinen verho, mikä lopulta on kai vain sitä, että hän on oikeasti henkeen ja vereen omaa etuaan ajamaton poliisimies. Voi kuulostaa kliseiseltä ja saada jo joltakin niskakarvat nousemaan pystyyn, mutta itse olin kyllä lopulta aika aseeton Naskalin kuivakan puurtaja-charmin edessä.

Jos siis joku etsii kesälukemistoonsa mainiota kotimaista dekkaria, voin suositella tätä lämpimästi. Se ei ehkä pureudu kovinkaan syvällisesti yhteiskunnallisiin asioihin, mutta ei toisaalta ole perinteinen yksiulotteinen murhamysteerikään. Erinomaista viihdettä, sanoisin minä.

Siihen liittyen, osallistukaahan edelleen alla olevaan KBF-keskusteluun ja aukaiskaa sanainen arkkunne korkeasta ja matalasta kirjallisuudesta (tai kulttuurista yleensä). Jaan parhaan kommentin palkinnon loppuviikolla!