Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obaman elämäkerta oli yksi vuoden 2018 odotetuin kirja, myös minun tapauksessani. Olen kaukaa ihaillut Obaman perhettä, niin presidentti Barack Obamaa kuin heidän suloisia, nyt jo aikuisuuden kynnyksellä olevia tyttäriään Maliaa ja Sashaa. Suurin idolini on kuitenkin ollut Michelle, joka ylväällä, arvokkaalla, mutta kuitenkin konstailemattomalla olemuksellaan on sulattanut monen muunkin sydämet. Entinen Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen tunnetaan loistavana puhujana, joten se antoi edellytykset uskoa, että myös hänen elämäkertansa olisi erinomainen.

Toki tämän tason elämäkerroissa lopullisen tekstin takana on huippuammattilaisten tiimi, niin myös tässä tapauksessa. Siitä huolimatta Minun tarinani (alunperin Becoming) on elämänmakuinen ja esikuvansa oloinen ja näköinen teos. Ammattilaisten kynänjälki näkyyneekin enemmän tekstin sujuvuutena ja tarinan loogisena etenemisenä, mikä tekee lukemisesta paitsi helppoa myös mielenkiintoista ja koukuttavaa.

Kirjaa lukiessani huomasin varsin nopeasti, että ihailustani huolimatta tietoni Michelle Obamasta olivat varsin pintapuoliset. Luvut, jotka käsittelivät vaatimattomista oloista lähtöisin olevan Michellen lapsuutta ja nuoruutta olivat, ehkä vähän yllättäenkin, jopa kiehtovampia kuin sisäpiirin paljastukset elämästä Valkoisessa talossa. Michelle eli lapsuutensa vanhempiensa ja isoveljensä kanssa tätinsä yläkerrassa Chicagon South Sidessa. Alue koki suuren muodonmuutoksen Michellen lapsuuden aikana. Siinä missä varhaisina vuosina väestö koostui pieni- ja keskituloisista, etnisesti kirjavista perheistä, oli vain muutamia vuosia myöhemmin alueen väestö muuttunut lähes täysin afroamerikkalaiseksi ja pienituloiseksi. Ketkä pystyivät lähtemään esikaupunkeihin, lähtivät. Mutta Robinsonien perhe jäi. Asuntolainan sijaan Michellen vanhemmat sijoittivat lastensa koulutukseen ja mahdollistivat heille elämään sellaiset eväät, joita heillä itsellään ei ollut.

Tyttöjen ja vähemmistöryhmien koulutuksen merkitys on yksi keskeisistä teemoista, joka korostuu kirjassa kautta linjan. Tunnollinen, ylisuorittavakin Michelle taisteli itsensä perheensä tuella yliopistoon ja Harvardiin, jossa hän suoritti oikeustieteellisen tutkinnon. Työskennessään vastavalmistuneena juristina lakiasiaintoimistossa hän kohtasi nuoren harjoittelijan, Barack Obaman, ja loppu onkin historiaa.

Kirjan englanninkielinen nimi, Becoming, on oivallinen siinä mielessä, että Michelle Obamalle on ollut lapsuudesta asti tärkeää tulla joksikin. Lapsena hän ihastutti aikuisia sanoessaan tähtäävänsä lääkäriksi. Avioiduttuaankaan hän ei jäänyt kotirouvaksi, vaan eteni omalla urallaan, etsien jatkuvasti uusia, haastavia ja kehittäviä tehtäviä, joissa pystyisi olemaan hyödyksi myös yhteisölleen. Eteneminen on siis ollut hänelle tärkeää, mutta presidentin rouvaksi hän ei koskaan tahtonut. Kirjassa kuvataan sitä, kuinka vastahakoisesti Michelle suhtautui miehensä poliittisiin pyrkimyksiin. Perheessä oli kaksi pientä lasta ja Michelle oli saanut lapsuudestaan hyvin perhekeskeiset arvot. Aviomiehen ja lasten isän jakaminen äänestäjien ja politiikan kanssa ei ollut helppoa.

Mutta kun hän viimein antoi paineelle periksi ja luvan presidentiksi pyrkimiseen, hän heittäytyi siihen täysillä. Vaalikampanjointi oli niin aikaavievää ja sitovaa, että oma ura oli pakko laittaa jäähylle. Toisaalta Yhdysvaltojen presidentin puolisona hän pääsi ajamaan asioita, joiden vaikutukset mitataan miljoonissa ihmisissä. On helppo nähdä tietty jatkumo urakehityksessä, ikään kuin kaikki edeltävät tehtävät olisivat valmistaneet myös Michelleä tehtävään, jota ei varsinaisesti ole virallisessa mielessä olemassa, mutta jossa vastuu ja myös vaikutusmahdollisuudet ovat suuret.

Minun tarinani on paitsi mukaansatempaava ja samaistuttava tarina, myös yksi inspiroivimmista teoksista, joita olen vähään aikaan lukenut. Michelle Obama on roolimalli, jonka kokemuksiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on helppo samaistua. Toisaalta hänen pyrkimyksensä olla paitsi hyvä äiti ja puoliso myös tehdä asioita, jotka aidosti edistävät yhteistä hyvää, ovat ihailtavia ja rohkaisevia.

Kirjan kansien sulkeuduttua mielessä risteilee väkisinkin kysymyksiä. Millaiseksi minä haluaisin tulla, miten minä voisin antaa oman panokseni yhteiselle hyvälle, kuinka voisin antaa enemmän omastani?

Michelle Obama: Minun tarinani (Becoming 2018)
Otava 2018
Suomentanut Ilkka Rekiaro
508s.