Antti Tuomainen: Pikku Siperia



Jos joskus voi olla vallitseva sää ja äänikirja synkronoituna keskenään, niin nyt oli ajoitus kohdallaan. Kun pakkasta on kolmattakymmentä astetta ja kuiva pakkasilma repii lenkkeiljän keuhkoja, on helppo samaistua kirjailija Antti Tuomaisen luomaan itäsuomalaiseen, nordic noir -henkiseen maailmaan.

Olen lukenut Tuomaiselta aiemmin Mies joka kuolija Palm Beach Finland -teokset ja pitänyt molemmista kovasti. Samalla olen antanut itseni ymmärtää, että kirjailijan aiemmat teokset ovat olleet sävyiltään näitä kahta teosta tummempia. Tätä taustaa vasten Pikku Siperia on ehkä paluuta juurille, sillä vaikka musta huumori on läsnä myös tässä teoksessa, huomasin kaipaavani esimerkiksi Palm Beach Finlandissa ollutta keveyttä, suoranaista ajoittaista rilluttelumeininkiä.

Jos Pikku Siperialle pitäisi koota soundtrack, on romaani yhtä Murheellisten laulujen maata tai Trio Niskalaukausta alusta loppuun. Yksinäisen ratsastajan lailla kärsivä mies, petollinen vaimo, alkoholisoitunut rallikuski, baarissa viettelevä vamppi ja pari venäläistä ammattirikollista — Pikku Siperia kokoaa yhteen suomalaisen populaarikulttuurin all stars -kentällisen.

Pikku Siperiassa on tiettyjä yhtymäkohtia Mies joka kuoli -teokseen. Tälläkin kertaa päähenkilöllä on salaisuus, hän tietää jotakin, mitä hänen ei pitäisi tietää. Itäsuomalaisen Hurmevaaran pastori Joel Huhta on keskellä parisuhdekriisiä, eksistentiaalista kriisiä sekä surkuhupaisaa, mutta erittäin vaarallista rikosvyyhtiä. 

Kaikista maapallon kolkista juuri Hurmevaaraan on tipahtanut meteoriitti, jota säilytetään paikallisessa museossa. Kylän miehet ovat päättäneet huolehtia vartioinnista talkoovoimin, mutta kuten Huhta saa karvaasti kokea, joku tai ilmeisesti aika monikin, haluaa meteoriitin itselleen. 

Syyllinen voi olla kuka tahansa ja voi olla niinkin, että Huhdan avioliiton turbulenssi ja meteoriitti liittyvät yhteen. Lopulta käykin niin, että löytääkseen vaimonsa Huhdan on löydettävä meteoriitti. Tuo mitätön kivimöhkäle nousee metaforaksi niin menneisyyden painolastista kuin nykyisyyden puhumattomuudesta.

Tuomainen piirtää ilmeikkään, karikatyyrimaisenkin henkilökavalkadin syrjäisen pikkukylän asukkaista. Tarina etenee vetävästi, mutta olisi ehkä toiminut paremmin luettuna kuin äänikirjana. Sinänsä lukija Antti Peltolan suorituksessa ei ole moitteen sijaa. Tämä ei ehkä vain ollut minun lempitarinani, mutta mitä siitä, keskinkertainenkin suoritus Tuomaiselta on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Like 2018 (Elisa Kirja äänikirja)
Lukija Antti Peltola
8h 13min 58sek.

Kommentit

  1. First off I want to say great blog! I had a quick question which I'd
    like to ask if you do not mind. I was interested
    to know how you center yourself and clear your head before writing.

    I have had trouble clearing my mind in getting my ideas out.
    I truly do enjoy writing however it just seems
    like the first 10 to 15 minutes are wasted just trying to figure out how to begin. Any recommendations or tips?
    Cheers!

    VastaaPoista
  2. bookmarked!!, I love your website!

    VastaaPoista
  3. Can I simply say what a relief to find someone that
    genuinely understands what they're discussing on the net.
    You actually understand how to bring an issue to light and make it important.
    A lot more people have to read this and understand this side of your story.

    I can't believe you aren't more popular because you certainly
    possess the gift.

    VastaaPoista
  4. Thanks for finally writing about >"Antti Tuomainen: Pikku Siperia" <Liked it!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit