sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pekka Hiltunen: Onni (äänikirja)

 
Ihan äkkiseltään en muista, milloin viimeksi olisi ollut näin hankalaa pukea ajatuksia sanoiksi, kuin Pekka Hiltusen Onnin jälkeen. Osittain vaikeus johtuu teknisistä syistä. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja aika pian huomasin, että romaani taipuu hankalasti kuunneltavaksi. Monta eri kertojaa, takaumia, paljon dialogia ja toisaalta yksinpuhelua, liki esseemäistä havainnointia median nykytilasta. Lukijana Aku Laitinen tekee loistavan työn, mutta kerronnan sirpaleisuus ja haastavuus pääsee varmasti paremmin oikeuksiinsa itse luettuna. Olen huomannut, että ainakin itselläni äänikirjana toimivat paremmin rakenteeltaan simppelit teokset. Keskittyminen herpaantuu kuunnellessa helposti.

Toisaalta ajatusten pukeminen sanoiksi on haastavaa siksikin, että tässä kirjassa totisesti riittää pohdiskeltavaa ja sulateltavaa. Kirja alkaa aika hykerryttävästi, kun Oskari, toimittaja, tavoittelee päällikön paikkaa työpsykologin haastattelussa. Kerrottuaan ensin ne asiat, jotka työhaastattelussa kuuluu sanoa, hän päättääkin puhua vain ja ainoastaan totta. Alkaa hyvin erikoinen episodi, työhaastattelu, joka jatkuu iltaan asti ja muuttuu joksikin aivan muuksi.

Oskarilla on menneisyys rovaniemeläisen Tuulikin kanssa 1990-luvulla. Tuulikki on Luolan homoemo ja hankkii taskurahoja sekä jännitystä elämäänsä vähän kyseenalaisin keinoin. Oskari ei tiedä, että Rovaniemellä Tuulikki tunnetaan myös nimellä Tuhannen mulkun Tuulikki. Hiltunen kuvaa pienen homoyhteisön elämää suomalaisessa pikkukaupungissa 90-luvulla. Samalla Hiltunen kirjoittaa myös suomalaista seksuaalivähemmistöjen kronikkaa. 

Vielä kolmannen näkökulman esittää Oskarin entinen koulukaveri Aapo eli Roady Runner, mies joka on päättänyt tulla maailmantähdeksi. Oikeastaan omassa maailmassaan hän on jo sitä. Tämä osuus jäi itselleni kaikista vieraammaksi ulottuvuudeksi. Sen sijaan Oskarin tuska ja pohdinta median myllerryksestä ja toisaalta seksuaalivähemmistöjen ahtaat karsinat puhuttelivat. Homot ovat uhattuina, samoin Oskarin kaltaiset journalistit, jotka tahtoisivat tehdä muutakin kuin klikkiotsikoita. Toimittajat ovat kuin pingviinit, joita uhkaa ilmaston lämpeneminen. Pystyvätkö toimittajat selviytymään median evoluutiossa? Pystyykö Oskari? Selviämmekö me yhteiskuntana?

Onni kuuluu niihin romaaneihin, joista voisi alleviivata kymmeniä ja taas kymmeniä havaintoja ja sitaatteja. Kirja on täynnä sattuvia sanoja. Siitä huolimatta se jäi osin arvoitukseksi, häiritsemään. Sanomaa oli enemmän kuin kertakuulemalla ehdin sisäistää. Tähän haluan palata vielä joskus uudemman kerran.

Pekka Hiltunen: Onni (äänikirja)
Wsoy 2016
Lukija Aku Laitinen
Kesto 12h 50min

1 kommentti:

  1. Olipas ihan super super kiinnostava lukea arvostelu tästä Hiltusen kirjasta! :) En oo siis vielä törmännyt, että kukaan muu olisi tätä arvostellut tai ylipäätään lukenut :--) Tosiaan, siitä oli vaikea saada otetta, sanoja jaettavaksi lukemisen jälkeen. Ja voin vaan kuvitella, kuinka vaikea se oli kuunneltavana! Tosi kiinnostava postaus :)

    Jos haluut kuunnella mun arvostelun niin se löytyy täältä :D
    https://www.youtube.com/watch?v=5gd74iDo784

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...