perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille

 
Satu Vuoriston Säätiedotus merenkulkijoille teki minut oudolla tavalla yhtä aikaa äärimmäisen onnelliseksi ja surulliseksi. Onnelliseksi siksi, että voi luoja, kuinka paljon tässä maassa tehdäänkään loistavaa kirjallisuutta. Ja surulliseksi, koska millään sitä kaikkea loistavaa ei ehdi lukea. Tästäkään, vuonna 2007 ilmestyneestä novellikokoelmasta en ollut kuullutkaan, ennen kuin bongasin sen lähikirjaston kesämökille, laiturinnokkaan -hyllystä. Siellä se minua katsoi, kuiskaili, suorastaan viekoitteli. Puhui suoraan minulle, että minä olen juuri sinun kirjasi, jos minut luet, et koskaan enää halua päästää irti.

Säätiedotus merenkulkijoille on juuri sitä, mitä sen alaotsikko kertoo: novelleja merestä ja rakkaudesta. Teos koostuu kaikkiaan kymmenestä novellista, joissa purjehditaan niin kesäisellä Saaristomerellä kuin Grölannissakin. On kalastajia, huvipurjehtijoita, on niitä, jotka lähtevät kahdeksi vuodeksi kiertämään maailmaa, onpa hänkin, joka pelkää kuollakseen vettä. On päättyviä parisuhteita, irtipäästämisiä ja uudelleen yhteen liimautumista. Etsimistä, löytämistä. Kuolemaa. Elämää.

Vuoriston kieli on kaunista, kuin runoa, mutta konstailematonta. Jo ensimmäisessä novellissa iho meni kananlihalle. Novellien päähenkilö, meri, näyttäytyy kauniina, mutta myös arvaamattomana. Se on, kulutuksesta huolimatta, erinomainen metafora rakkaudelle ja elämälle. Tällainen sisävesien tyttökin pääsi tunnelmaan hyvin sisälle. Meri on mielentila. Kuten arvelin, ja kuten arveli kirjastomme henkilökunta, tämä oli täydellistä lukemista joutilaisiin kesäpäiviin. Lyhyehköt novellit on helppo nautiskella yksi kerrallaan tai ahmaista suurempia suupaloina. Mitään kertakäyttökamaa ne eivät kuitenkaan ole, tiedän, että näihin pieniin tarinoihin haluan palata vielä useasti.

Hassua, että kirjasta, joka menee niin ihon alle, on lopulta vaikea kertoa kovin monisanaisesti. Ehkäpä kertominen onkin tässä tapauksessa turhaa. Tämä pitää lukea ja kokea itse.

Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille
Gummerus 2007.
231s.

6 kommenttia:

  1. Löysin Vuoriston kirjan joku kesä pokkarina kirja-alesta ja kun sen vihdoin ehdin lukea totesin saman kuin sinä - käsittämättömän vähälle huomiolle jäänyt kirja. Pidin näistä novelleista todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi harmillista, että monet hienot kirjat jäävät huomiotta. Ja mikä vielä epäreilumpaa, että kirjojen elinkaari on niin lyhyt. Onneksi näitä löytöjä kuitenkin aina silloin tällöin tulee ja onneksi ilosanomaa voi jakaa eteenpäin. Ja toisaalta - onhan se tavallaan myös todella ihanaa "löytää" salattu helmi.

      Poista
  2. Amma, kiitos tästä tekstistä. On ihanaa löytää itselleen hyvää luettavaa! Joskus joku kirja oikein kurottaa itsensä kaukaa tai yllättäen ja tulee ihan liki lukijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, sanopa muuta! Jotkut kirjat haluavat tulla luetuiksi, vähän niin kuin joidenkin ihmisten kuuluu kohdata ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  3. Kiitos tästä! Laitoin heti lukulistalleni, saat sen kuulostamaan niin hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, ole hyvä! Ja jee, ihanaa, että tämä saa lukijoita!

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...