keskiviikko 8. elokuuta 2012

Yann Martel: Piin elämä


Alkukesän Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen puitteissa Ilselän ihana Minna haastoi minut lukemaan Yann Martelin Piin elämän. Säästelin kirjaa toista kuukautta ja pyörittelin sitä yöpöydälläni, koska Minna oli maininnut jotain "suurimmasta lukuelämyksestä ikinä" ja takakannen perusteella rutikuivan realisimin ystävä-minäni epäili karahtavansa rytisten kiveen. Poika, joka ajelehtii haaksirikkoisena merellä bengalintiikerin kanssa? Joopajoo, kuulostaa paitsi epäuskottavalta, myös helkkarin tylsältä.

Mikään, mitä kirjoitan tästä kirjasta ei tee oikeutta tarinalle. Jo alussa sen sanotaan saavan uskomaan Jumalaan, eikä se minusta ole aivan turhaa propagandaa. Piscine Molitor Patel, tuttavallisemmin Pii, kertoo kirjassa uskomatonta selviytymistarinaansa selviydyttyään uppoavalta japanilaiselta rahtialukselta ainoana hengissä. Tarinaan sisältyy poika ja bengalintiikeri, suolasta ja vedestä märkivää nahkaa, äärimmäistä nälkää ja epätoivoa. Sisältää se suloisia nelisormimangusteja ja sirkustemppujakin. Ennen kaikkea se kuitenkin kertoo selviytymisestä ja ihmisyydestä, niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisesti koko ihmiskunnankin tasolla. Martel näyttää, miten suuret tarinat syntyvät: usein sisäisestä pakosta.

En koskaan osaa suoraan lukukokemuksen jälkeen arvottaa, pääseekö loistava kirja kymmenen parhaan listalle. Tarinan todellinen arvo paljastuu vasta, kun lukukokemukseen saa ajallista perspektiiviä. Piin elämä on kuitenkin ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen lukenut. Vaikka se on aihepiiriltään masentava, suorastaan tuskallinen, lukukokemus on nautittava. Tämä on yksi harvoista kirjoista, joiden lukemisesta minulle on tullut voimaantunut olo. Tästä saattaa siis tulla henkilökohtainen voimakirjani. 

Pii sanoisi tähän, että sellaista se on Jumalan kanssa.

Itse olen varovaisempi ja sanon vain, että rutikuivalle realistillekin on täysin yhdentekevää, elikö Richard Parker elämänsä onnellisena loppuun Meksikon viidakoissa vai kohtasiko hän matkansa pään jo aiemmin.

Olen lyhytsanainen, sillä olen vaikuttunut. Kiitos Minna, ihanan lahjan annoit!

Yann, Martel: Piin elämä
Tammi, Keltainen kirjasto 2003 (Life of Pi 2001)
Suom. Helene Bützow
394s. 

26 kommenttia:

  1. <3!!!!!!!!

    Olen NIIN iloinen. Riskin ottaminen (ja antaminen!) kannatti!!! Pii on paras todistus kaunokirjallisuuden taiasta ja tarinoiden voimasta, mitä on koskaan kirjoitettu.


    Odotin tätä, nyt menen nukkumaan onnellisena. Ihanaa. Kiitos ja hyvää yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3 Tämä oli niin ihana lukukokemus että!
      Kivaa, että sain hymyn huulillesi, toivottavasti teilä arkiruljanssi alkaa helpottaa!

      Poista
  2. Minulla tämä on lukulistalla ja hieman kyllä arastelen, kun tätä niin monet kehuu. Ehkä täytyy ottaa itse selvää, mistä te kaikki oikein puhutte tämän kirjan kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kyllä kannattaa kokeilla. Kuten kirjoitin, minulla oli melko kovat ennakkoluulot kirjaa kohtaan, mutta niin vain ihastuin.

      Poista
  3. Oi, tämä kuuluu ehdottomasti minunkin Tärkeisiin Kirjoihini! Ihanaa kun rakastuit tähän sinäkin :)

    VastaaPoista
  4. oi!! Mahtavaa, että vakuutuit näin. Minullekin tämä oli juuri näin loistava silloin vuosia sitten, mutta olen epäillyt ettei se enää olisi. Tämä vahvistaa päästöstä haluta lukea tämä uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessani juuri ajattelin, että tämä on kirja, johon haluan palata aina uudelleen ja uudelleen kun tarvitsen uskonvahvistusta. Mary Marckin kirjat eivät ole enää aikoihin toimineet yhtä hyvin kuin teininä, tässä on ainesta uudeksi voimakirjaksi. Joten kokeile ihmeessä, miltä kirja tuntuu uudella lukukerralla!

      Poista
  5. Minäkin sain tämän samassa haasteessa luettavakseni Maukalta. Vielä en ole onnistunut bongaamaan sitä kirjastossa, mutta nyt viimeistään sain ravistuksen siihen suuntaan, että kannattaa olla tarkempi. Upeaa luettavaa luvassa, selvästikin.

    On aina hienoa kuulla näin vaikuttavista lukukokemuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, ravistelen sinua vielä vähän, palan halusta kuulla, mitä pidät. Anteeksi muuten, taisin käyttää termiä 'voimaannuttava' :P

      Poista
    2. Hihi, saat anteeksi ;D

      Lopetin kuhnailun ja panin kirjan reteesti varaukseen, eiköhän se lähipäivinä pääse lukupinoon (hyvinkin päällimmäiseksi!).

      Poista
  6. Tulleehan tästä elokuvakin loppuvuodesta..

    http://www.youtube.com/watch?v=mZEZ35Fhvuc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ensin, etten missään nimessä halua nähdä elokuvaa, mutta kovin komealtahan tuo näyttää. Ehkä sittenkin...

      Poista
  7. Voi että! Minäkin rakastan Piin elämää. Rakastan sitä niin, että se solahti aikoinaan (luin kirjan vuonna 2004) oman elämäni kirja top 10:een ja on siellä vieläkin. Vaikuttava, hieno, tarinankerronnan voimaan uskova kirja.

    Luin kirjan aikanaan englanniksi, nyt haluaisin lukea sen suomeksi.

    <3

    (Lumiomenan Katja anonyymina)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nimenomaan tarinankerronnan huippua! Luulen, että tämäkin saattaa päätyä top10 ajan kanssa, kunhan joskus päätän aiempaa listaa ryhtyä ajatuksen kanssa päivittämään.

      Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten suomennos mielestäsi on onnistunut vangitsemaan alkuteoksen tunnelman.

      Poista
  8. Minäkin olen jotenkin ajatellut, että tämä on varmaan kuolettavan tylsä, ja olen vältellyt kirjaa. Ehkä kannattaisi kuitenkin ottaa riski.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota ihmeessä, alkupuolella on ehkä sellaista tyhjäkäyntiä, mikä itseäni kiinnosti, mutta jotakin toista saattaa puuduttaa. Mutta jos niin käy, niin tarina kyllä lähtee rullaamaan ja kantaa hienosti.

      Poista
  9. Olen jo pidemmän aikaa halunnut ja ajatellut lukevani tämän, sillä moni on tätä suositellut (mm. Katja). Tämän hienon kirjoituksesi perusteella uskon, että pidän kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että pidät tästä. Itse asiassa olen melko varma siitä. Oi, lue, lue pian!

      Poista
  10. Tämän kirja kannattaa näköjään muistaa kirjastossa hyllyjen välejä ravatessaan, kiitos vinkistä! Jotain tämän suuntaista toivoin Vanhus ja meri -kirjan olevan, suuria ajatuksia ja voimaantumista, mutta täytyy näköjään lähteä tavoittelemaan noita kriteereitä sitten esimerkiksi tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Vanhusta ja merta (kääk!), joten en osaa vertailla, mutta Piin elämä kyllä on todella upea ja ajatuksia herättävä/hellivä kirja. Joten voi hyvinkin olla juuri sitä, mitä etsit!

      Poista
  11. Hei! Löysin tänne blogiin hiukan sattumalta etsiessäni muita Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjeromaaniin ihastuneita. Täältä onnekseni löysin teitä, mutta myös paljon uusia lukuelämyksiä! Hankintalistalleni on kertynyt jos yksi jos useampi kutkutteleva teos. Niin ja minunkin ikkunastani näkyy Puijon torni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna! Kiva, että löysit tänne! Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on mahtava kirja ja siinä on itse asiassa jotain samanlaista parantavaa kuin Piin elämässäkin, vaikka tyylilaji on tietysti aivan eri.

      Miten mukavaa, että oekeita immeisiä oot sinäkii;)

      Poista
  12. Luin Piin elämän ja näin elokuvan, mutten pitänyt kummastakaan. Ei saanut minusta otetta, ei vienyt mukanaan.
    Nyt kun olen lueskellut muiden kommentteja, en ole vielä löytänyt yhtään kaltaistani ;)
    Minua Piin elämä pitkästytti. Jos nyt jotain suosittelisin (pitkin hampain) niin sitä kirjan kakkosoaa Tyynimeri. Muun voisi jättää pois sekä kirjasta että varsinkin siitä elokuvasta.
    Muita mietteitäni blogissani http://keltainenkirjasto.blogspot.fi/2013/01/nain-parjailet-tiikerin-kanssa.html

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...