keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Layla (Jari Tervo)




Jari Tervo kirjoittaa kahdenlaisia kirjoja: sellaisia, joita en jaksa lukea muutamaa sivua pidemmälle ja sellaisia, joista pidän paljonkin. Ensimmäiset ovat niitä, joissa Tervo yrittää olla hauska, jälkimmäisissä ei. Hauskuus sopii Uutisvuotoon, mutta kirjallisuudessa haluan Tervoni vakavana.

Layla-nimestä tulee varmasti monelle mieleen Eric Claptonin Layla. Eikä mielikuva aivan harakoille menekään. Clapton poimi nimen nimittäin itämaisesta runosta, joka kertoi naimisiin pakotetusta tytöstä. Nimi ja mielikuva on tarkoin harkittu, sillä myös Tervon Layla, nuori kurdityttö, on kihlattu jo kehdossa serkulleen. Mutta jotain menee vikaan: häävuoteen lakana on aamulla putipuhdas. Veljensä avustuksella tyttö pakenee kunniamurhaa Suomeen, Finlandiyaan, valkoisten liljojen maahan ja joutuu prostituoiduksi.

Myös kirjan toinen päähenkilö, suomalainen äiti Helena, on hyljeksitty nainen. Alkoholistina hän on menettänyt oikeuden lapseensa ja sitä kautta ihmisarvoonsa. Ainoa Helenan keksimä keino saada lapsensa ja elämänsä takaisin on prostituutio.

Kirja kertoo naisen alistamisesta, epätasa-arvosta ja seksuaalisesta väkivallasta. Kirjan maailmankuva on melko synkkä ja lohduton. Toisaalta Tervo tuo mukaan kiinnostavan aspektin: vaikka naiset elävät alisteisessa asemassa, osaavat he käyttää systeemiä hyväkseen. Helena myy itsensä palauttaakseen asemansa, Laylan äiti pelaa omaa peliään yhteisön tiukan normiston puitteissa.


Teos on ehtinyt jo herättää ihastuksen lisäksi paheksuntaa. En pysty ottamaan kantaa nimien oikeellisuuteen, vaan luotan siihen, mitä muut sanovat. Tavallista suomalaista väärät nimet eivät joka tapauksessa häiritse. Mutta huomiotani kyllä kiinnitti Tervon tapa kuvata kurdeja: kulttuurista ja normistosta ei esitetä oikeastaan mitään positiivista, vaan koko yhteisö vaikuttaa pelkiltä naisia hakkaavilta, murhaavilta ja raiskaavilta pervoilta ja terroristeilta. En ihmettele ollenkaan, että kurdit ovat nostaneen asiasta äläkän! Nykyisessä maahanmuuttovastaisessa ilmapiirissä Tervon pointti jää epäselväksi, ellei hänkin ole liittynyt "maahanmuuttokriitikoihin"? Tuskin, sillä maahanmuuttokeskustelu ja suoranainen vihamielisyys nivoutuu myös tarinaan filosofian ylioppilas Jaussin ja Roihuvuoren natsien kautta. Itse asiassa tarkkaavainen lukija tekee yllättävän havainnon: sankarikuolemaa ihannoiva Yashar ei juuri eroa suomalaisesta klanipäästä tai tavallinen kunniaansa vartioiva kurdi viinapäissään ammuskelevasta härmäläisestä.

Kaiken kaikkiaan kirjasta voi löytyä paljonkin huomautettavaa, muun muassa se, että Tervo ei vieläkään osaa kirjoittaa ilman tarpeettomien sukkeluuksien sujauttelua vakaviin tunnelmiin, mutta kaiken kaikkiaan pidin kirjasta paljon. Tarina imee mukaansa ja kostuttaa silmänurkankin. On kyseenalaista, kannaattaako miehelle antaa erityispisteitä naisen asemaan asettumisesta, mutta mielestäni Tervo on rohkeasti astunut oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kirjoittanut naisen näkökulmasta uskottavasti. Olen jopa näkevinäni tietoista madonna-huora-problematiikan esilletuontia, joka antaa kosolti ajattelemisen aihetta.

En tiedä, yltääkö Tervo tänä vuonna Finlandia-ehdokkaaksi, mutta hyvin lähellä sitä hän ainakin on.


Laylan ovat lukeneet ja blogissaan esitelleet ainakin
Jori
Kirsi
Tessa
Erja
Minna
Booksy

Jari Tervo: Layla
Wsoy 2011
262s.

16 kommenttia:

  1. Itseäni kiinnostaisi lukea tämä. Olen vaan lukenut saman aihepiirin kirjoja paljon, enkä tiedä kuinka paljon kykenen vielä tästä lukemaan =(

    VastaaPoista
  2. Sain tämän käsiini eilen ja meinasinkin jo aloittaa, mutta sitten Kyrön Kerjäläinen ja jänis tulikin valituksi ensin :)

    VastaaPoista
  3. Yritän tätä kiivaasti saada käsiini, kirjaston lainausjono on vain kahdensadan paremmalla puolella ja ostohinta aika suolainen. :/ Täytyy kokeilla kirjaston lukusalia.

    VastaaPoista
  4. Finlandia-ehdokkaaksi? No ei. On siinä sen verran vikoja. Ja entäs se loppu? Minusta oli ihan epäuskottava ja suorastaan ufo, mitäs itse sanot?

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut vielä ainuttakaan Tervoa, koska jostain syystä minulla on vuosien ajan ollut melkoiset ennakkoluulot miehen kirjoja kohtaan. Enkä ajatellut ensin lukea tätä Laylaakaan (ihan totta, Eric Clapton alkaa soida päässä joka kerta kun näen kirjan nimen :), mutta nyt lukuisat blogiarviot ovat saaneet minut varovasti kiinnostumaan. Kävinkin äsken varaamassa kirjan nettikirjastosta, ja koska ennen minua on nelisensataa (!) varausta, ehdin hyvin suhtautua ajatukseen että saatan Laylan myötä menettää Tervo-neitsyyteni. :)

    Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen arvio!

    VastaaPoista
  6. Minäkään en ole aikaisemmin lukenut Tervon kirjoja, mutta Laylaan haluaisin tutustua. Aihe vaikuttaa melko rankalta, enkä yhtään ihmettele että kirjasta on noussut hälinää. Toivottavasti saan tämän pian käsiini.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihanan lyhyt ja selkeä kommentti paljon puhutusta kirjasta! Minä pidin ja uskon Finlandiaehdokkuuteen. En tosiaan tiedä jaetaanko mies naisena -kirjoittamisesta tyylipisteitä, mutta mielestäni tämän kaltaiset asetelmat monipuolistavat kirjallisuutta. Minun on nimittäin toisaalta vaikea kuvitella, että nainen olisi kirjoittanut tätä kirjaa, enkä tarkoita sitä Tervon epäonnistumisena.

    VastaaPoista
  8. Mulla on tämä kirja vieläkin kesken. Aloitin sen varmaan kuukausi sitten. Mutta luen nyt yhtä toista samanaiheista kirjaa ja ajattelin lukea molemmat peräkkäin. Palannen siis asiaan pian.

    Olisi tosin monta muutakin kirjaa, jotka houkuttelevat. Mutta mutta, kiinnostaa nyt kuitenkin, miten Tervo asiaa käsittelee.


    Jotenkin hassua lukea, miten kauheita ihmisiä kurdit ovat. En usko, että kirjassa nähdään yhtään kurdia normaalina ihmisinä, mitä nyt olen näitä lukijoiden tekstejä lukenut.

    VastaaPoista
  9. Katri, minäkään en aina jaksa lukea raskaasta aiheesta kovin montaa kirjaa putkeen. Minusta on hyvä tunnistaa itsessään se, milloin alkaa ajautua liian sisälle ankeuteen. Mutta tämä ei vaikeasta aiheesta huolimatta ollut mitenkään erityisen ahdistava luettava. Johtuneeko sitten siitä humoristisestakin otteesta, jota vähän kritisoin. (Ps. ihanaa kun asiakaskunnan termistö palautuu sanastoon... en olekaan kuullut minkään olevan ufoa pitkään aikaan:))





    Susa, pidin kyllä Kyröstä enemmän. Mainioita kirjoja molemmat!

    Peikkoneito, voin kuvitella, että Tervolla riittää kirjastossa vientiä! Toivottavasti pääset kirjan ääreen pian :)

    Minna, minäkin pähkäilin, että mitä kirjoitan, kun niitä vikoja kuitenkin on... mutta pysyn kannassani, sillä ansiot ovat myös kiistattomat. Loppu oli minusta aika pitkä, olisin typistänyt sitä. Ja olihan se vähän revittelevä, mutta voiko Tervolta muuta odottaa?

    Sara, kiitos! Taisi olla Kirsi, joka totesi omassa blogissaan, että aika moni kirjabloggari on jättänyt Tervon aiemmin välistä. Tästä on hyvä aloittaa, tosin ehkä Troikka ja Ohrana olivat vielä enemmän makuuni. Onneksi sinulla runsaasti aikaa orientoitua ;)

    Jenni, aihe on rankka, mutta kuten kirjoitin yllä, ei liian ahdistava ainakaan minun mielestäni. Toivottavasti pääset pian lukemaan!

    Tessa, kiitos, yritän yleensä olla aika jämäkkä :) Minäkään en osaa kuvitella, että nainen olisi kirjoittanut tätä tarinaa näin. Pakko myöntää, että kenties lukuisine ällöttävine kohtauksineen tämä on näin uskottavampi.

    Mari A., näinhän se on, että kiinnostavia kirjoja on aina liikaa... mutta Layla on kyllä ehdottomasti loppuun lukemisen arvoinen. Tuo kurdien käsittely oli minusta tosiaan vähän hämmentävää ja herätti ristiriitaisia tunteita.

    VastaaPoista
  10. Minä en ole lukenut yhtään Tervoa ja oikeatsaan ei ole kiinnostanutkaan paitsi nyt tämä uutuus. Aihe kiinnostaa ja haluan lukea tämän jossain vaiheessa. Minulla on hyllyssäni Ohrana, osaako joku sanoa jaksaako sen lukea?:)

    VastaaPoista
  11. Sanna, Ohrana on minusta todella hyvä, sen lukemisesta on tosin jo aikaa. Mutta sen muistan, että pidin paljon!

    VastaaPoista
  12. Hurjan mielenkiintoista keskustelua Finlandia-ehdokkuudesta. Kirjaa lukematta, blogiarvioiden perusteella minulle on syntynyt mielikuva siitä, että Layla on laadukas ja tärkeäkin kirja, mutta siinä on sellaisia puutteita ja ehkä yleistyksiäkin, että yltäisikö ihan Finlandia-ehdokkaaksi... Saa nähdä!

    Katja / Lumiomena (anonyymisti, koska en voi pitää lumiomena-bloggertiliä auki, jos käytän samalla gmailia. Outoa.)

    VastaaPoista
  13. Katja, sanopa muuta! Käy kuinka tahansa, en voi sanoa yllättyväni: laatua on, mutta on puutteitakin. Jännä nähdä! (aika epälooginen gmailin ja bloggerin synkronointi!)

    VastaaPoista
  14. En ole vielä lukenut yhtään Tervon kirjaa. Yritin lukea yhtä, jonka piti olla hauska, mutta minulle kävi samoin kuin sinulle, enkä päässyt muutamaa sivua pidemmälle.

    Minua kiinnostaa Layla-kirjan aihe, mutta en ajatellut, että lukisin kirjan, ennen kuin luin tekstisi. Saattaisin ehkä sittenkin yrittää. Myönnetään, että jostain syystä minullakin on ennakkoluuloja Tervon kirjoja kohtaan.

    VastaaPoista
  15. Annika, kiva jos innostuit! Aika yllättävää, että niin moni paljon lukeva ei ole lukenut Tervoa ja tuntee vähän ennakkoluulojakin häntä kohtaan... Liekö Tervo siis ennen kaikkea miesten kirjailija?

    VastaaPoista
  16. Perusteellinen arvio mainiosta kirjasta! Itse sain tämän vasta äskettäin luettua, ja päädyin blogiisi kirja-arvosteluita googlailemalla.

    Kommentti vertaukseesi Yasharista ja suomalaisista uusnatseista: suominatseilla on oma itsenäinen valtionsa, jossa asiat globaalilla vertaustasolla ovat erinomaisia. He eivät ole maassaan alistettuja ja saavat aika vapaasti olla mitä mieltä tahansa.

    Kurdeilla ei omaa valtiota ole koskaan ollut, ja heidän asemansa on aina ollut vainottu ja alistettu. He siis tavoittelevat vapautta ja itsemääräämisoikeutta ja vastustavat miehittäjävaltioiden tuhoamistoimia omaa kansaansa vastaan.

    Eli aikalailla eri asioista kyse.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...