Voimalauseita (Minna Canthin ja Marianne Cedervallin tyyliin)

Lupasin esitellä teille Minna Canth-paitani ja tässä se on:

Oikeastaan olin menossa ostamaan "Elämä on taistelua, ihanaa taistelua!"-paitaa, mutta jotenkin tulin kaupasta ulos tämän kanssa... ehkä kimaltelevien kirjaimien häikäisemänä? Ei se mitään, tämä sopii minulle hyvin, mutta vaatii oikean mielentilan ja päivän. Ei voi julistaa täydellistä itsellisyyttä ja rohkeutta, ellei myös tunne niin. Haluaisin muuten myös "Eläköön intelligentit miehet"-paidan, sillä sitä voisi pitää ihan joka päivä. Harmillisesti sitä ei taida olla enää myynnissä.

Mutta se vaatteista, siirrytään sitten naiskaksikkoon, joka myöskin vannoo voimalauseiden nimeen, nimittäin Marianne Cedervallin esikoiskirjan Mirjamiin ja Hervoriin.

Mirjam on joutunut aikoinaan mieskolmikon huijaamaksi, joutunut vuosien velkahelvettiin ja riitautunut sen seurauksena tyttärensä kanssa. Päästyään uudelleen jaloilleen Mirjam ostaa Gotlannista vanhan kappelin ja muuttaa sinne Lapin seitojen sukua olevan Hervorin kanssa. Ja kappas, inha miestrio sattuukin asumaan naapurissa. Naiset alkava punoa juonia ja päättävät kokeilla, voiko ajatuksen voimalla murhata.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on ollut esillä monessa blogissa ja saanut pääasiassa myönteistä palautetta hauskana kesäkirjana. Siksipä aloin jo olla huolissani huumorintajuni, kirjallisen makuni ja jopa mielenterveyteni puolesta, kun ensimmäisten kymmenten sivujen aikana keksin kirjasta ainoastaan moitittavaa: vaikka ajatus ajatuksenvoimalla murhaamisesta tuntui takakannessa hauskalta, itse kirjassa se tuntui aluksi lähinnä typerältä. Samoin suomentajan ratkaisu käyttää suomalaisia murteita ruotsalaisten suussa tuntui omituiselta (ja minä siis puhun itse murretta ja puolustan niitä normaalisti henkeen ja vereen). Juuri kun ratkaisuun alkoi tottua, henkilöt unohtivat välillä murteensa kokonaan. Ja jos nyt annan tulla täyslaidallisen, ei kirjan rakenne tai juonen kuljetuskaan ollut kovin kummoista. Jos maailmankirjallisuuden klassikoja verrataan sinfonioihin, kulki tämä kohti vääjämätöntä loppuaan yksinkertaisesti jumputtaen kuin ruotsalainen teknohumppa. Lisäksi minua vaivasi hieman suunnan puute: onko kirja jännitys-, maagis-realistinen-, vai romanttinen romaani?

MUTTA HITTOLAINEN! Kaiken tämän jälkeen on sanottava, että kirja vei mukanaan, eikä lukemista olisi millään malttanut keskeyttää. Gotlannin vehmas ja värikylläinen kesä (olen jo vuosia haaveillut Gotlantiin matkustamisesta, eikä tämä kirja laannuttanut kuumetta yhtään) ja Cederwallin luoma pirullinen juoni muodostivat sellaisen yhdistelmän, ettei siitä voinut olla pitämättä. Eikä kaikilla edellämainituilla puutteilla loppujen lopuksi ollut enää lopussa mitään väliä. Onko kirjassa ainesta aina uudestaan ja uudestaan luettavaksi klassikoksi? Tuskin. Entä viihdyttäväksi lomapäivän lukemiseksi laiturinnokkaan? Aivan varmasti.

Kun kirja kaikkine vikoineen onnistuu pitämään lukijansa näin hyvin otteessaan, millaisia kirjoja Cedervall mahtaakaan kirjoittaa, jahka kerronta vielä tästä hioutuu ja kehittyy? Kysymys tuskin jää retoriseksi, sillä Cederwall on jo luvannut Mirjamin ja Hervorin tarinalle jatkoa. Moni varmasti haluaa palata heidän rempseään seuraansa.

Käy lukemassa myös Lumiomenan, Leena Lumen, Kirsin, Susan ja Jennin arviot.

Ps. Koska sekä minä että Minna kannatamme tasa-arvoa, siirryn seuraavaksi naisveijareiden seurasta erään tunnetun miesveijarin seuraan :)