sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Pörrö-Nallen Piplia

Lupasin teille hämmentävän lastenkirjan ja tässä se tulee, pyhäpäivän kunniaksi: Pörrö-Nallen Piplia! Kyseessä on siis taaperoikäisille tarkoitettu oma Raamattu, jossa Pörrö-nalle seikkailee Raamatun hahmojen seassa.

Kaikki alkoi ihanasta seurakunnan kerhosta, jossa kävimme esikoisen kanssa koko talven. Toistaiseksi tätien kertomat kertomukset Jeesuksen elämästä menivät pojaltamme toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta en voinut olla pähkäilemättä, millaisilla kysymyksillä muutaman vuoden päästä vanhempia pommitetaan. On sanottava, että useamman vuoden teologian opiskelu (josta pidin suunnattomasti) ei juurikaan antanut välineitä siihen, miten leikki-ikäiselle pitäisi kertoa kristinuskosta tai muista uskonnoista. Miten tutustuttaa lapsi hellävaroen omaan uskonnolliseen perinteeseen (johon liittyy paljon hämmentäviä ja ahdistaviakin kertomuksia) ja toisaalta myös toisiin uskontoihin?

Siispä aloitin valmistautumisen hankkimalla Pörrö-Nallen Piplian. Kirja sisältää kymmenen lyhyttä runomuotoon puristettua Raamatun kertomusta asianmukaisilla, värikkäillä kuvilla varustettuna. Tarinan sanoma on vielä esitetty tiivistettynä Pörrö-Nallen avulla. Koska meillä kognitiiviset taidot eivät vielä riitä kovin syvälliseen uskonnollis-filosofiseen pohdintaan, en osaa arvioida, kuinka hyvin kirja toimii. Mutta ihanan pörröiset kannet ja värikkäät kuvat ainakin houkuttelevat selaamaan kirjaa ihan aikuisia myöten.

Tavallaan kirja on tosi kiva, mutta vähän ihmettelen, millä perusteella kertomukset on valittu. Maailman luominen ja Jeesuksen syntymä ovat tietysti mukana. Mutta miksi mukaan on otetty kertomus Daavidista ja Goljatista? Pieni voittaa ison, ymmärrän. Mutta kun itse kiellän omaa lastani useita kymmeniä kertoja heittämästä kiviä pihalla, hypätään tämä tarina meillä yleensä nopeasti yli...

Vaikka oma suhtautumiseni on hieman kaksijakoinen, olen kuitenkin tyytyväinen hankintaani. Tämä on hyvä lisä lapsiperheen kirjavalikoimaan, mikäli oma uskonnollinen vakaumus sen kestää. Jonkin mielestä Piplia voi tietysti olla ärsyttävän tuputtava, hyvin uskonnollisen henkilön vakaumusta tällainen viihteellistetty pörröversio saattaa jopa loukata. Mutta keskivertoperheeseen tämä varmasti sopii.

Tässäpä hyvä vinkki myös kummilahjaa pohtiville!

3 kommenttia:

  1. On tosiaan aina vaikeaa miettiä, miten kertoa maailmankatsomuksista lapsilleen. Ainakin meillä niitä vaikeita kysymyksiä on alkanut tulla, joskin vielä viisivuotiaallakin ne ovat aika konkreettisella tasolla: "Miksi minä en nähnyt sitä, kun maapallo syntyi". :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Varsinkin nykyään, jolloin kaikenlaiset ennakkoluulot tuntuvat rehottavan, tulee tällaisia asioita pohdiskeltua.

    Ihana kysymys, siinäpä on miettimistä, jos haluaa antaa tyhjentävän vastauksen ;)

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava postaus. Raamattu on tosiaan täynnä kertomuksia, jotka eivät ihan yksi yhteen käy modernien kasvatustavoitteiden kanssa. Siinä tavallaan on niiden kertomusten voimakin, jos nyt tuota Davidin kivien linkoamistakin ajattelee. Eihän hän muutenkaan osoittautunut kovin esimerkilliseksi ihmiseksi ja Raamattu dokumentoi hänen kömmähdyksensä uskollisesti. Meitä ehkä tätä nykyä miellyttäisi enemmän jokin siloitellumpi kirja. Mutta Raamattua ei ehkä aikoinaan kirjoitettu niinkään tapakasvatusta edistämään, vaikka sitä jälkipolvet ovat siinäkin tarkoituksessa käyttäneet ja käyttävät edelleen.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...