sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kuninkaan puhe


Kun kuulin ensimmäisen kerran Kuninkaan puhe-elokuvasta, tiesin haluavani katsoa sen mitä pikimmin. Colin Firth ja brittihovi on sellainen yhdistelmä, joka vetää Ammaa puoleensa kuin siirappi mehiläisiä. Mitään tämän jälkeen kirjoittamaani ei kannatakaan ottaa erityisen vakavasti, sillä en keksisi ikinä mitään negatiivista sanottavaa Colin Firthistä.

Onneksi se ei ole tämän elokuvan kohdalla tarpeellistakaan.

Kuninkaan puhe kertoo kuningas Yrjö VI:sta, tutummin Bertiestä (nykyisen kuningatar Elisabetin isästä), joka joutuu vasten tahtoaan kuninkaaksi veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta skandaalinkäryisesti, tämä kun ei voinut naida rakastamaansa, eronnutta Wallis Simpsonia. Sen lisäksi, ettei Bertie hamua valtaa, hän kärsii pahasta änkytyksestä. Ajat ovat monarkille kovat: enää ei riitä, että on hyvä sotilas ja pysyy satulassa, nyt pitää myös osata puhua vakuuttavasti. Arvovaltaisten aatelistohtorien puoskarointiin kyllästyneenä hänen vaimonsa (Helena Bonham Carter), tuleva kuningataräiti, järjestää tapaamisen australialaisen Lionel Loguen (Geoffrey Rush) kanssa. Lionel on metodeiltaan epäsovinnainen, eikä suostu pokkuroimaan Bertien edessä, mutta myrskyisä hoitosuhde on myös tuloksekas.

Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen olin kieltämättä vähän jännittynyt ja mietin, näinköhän tarinassa riittäisi aineksia kokopitkään elokuvaan. Kyllä sitä riitti. Ohjaaja Tom Hooper ja Colin Firth onnistuvat tuomaan raastavasti esille sen, millaista on olla Iso-Britannian kuningas ja koko imperiumin hallitsija, jos sydämessään tuntee olevansa viisivuotias jalkatukia käyttävä, änkyttävä ja vaille rakkautta jäänyt pikku poika. Kaikista elämäni aikana katsomistani kuninkaallisia käsittelevistä dramatisoinnista Kuninkaan puhe esittää päähenkilönsä paljaimmillaan ja riisutuimmillaan. Kun Bertie joutuu pompöösissä seremonia-asussaan lausumaan hallitsijavakuutuksensa kuningaskunnan vaikutusvaltaisimmalle joukolle, meinaa sydän pakahtua myötäelämisestä.

Ikään kuin Englannin kuninkuus ei olisi ollut riittävän paha juttu, osui Yrjö VI:n valtakausi vielä toisen maailmansodan synkkiin vuosiin. Elokuva huipentuu kuninkaan pitämään hengennostatuspuheeseen radiossa, joka onnistuu Lionelin ansiosta loistavasti. Kuninkaan puheet olivatkin ilmapommitusten keskellä kansan taistelutahdon kannalta keskeisessä asemassa.

Olen aiemmin lukenut, ettei kuningataräiti antanut koskaan anteeksi langolleen ja tämän vaimolle sitä, että hänen miehensä joutui kuninkaaksi. Tämä kun ajautui hänen mukaansa kuninkuuden rasitusten vuoksi ennenaikaiseen hautaan vuonna 1952. Elokuvan katsottuaan asia on helppo uskoa. Jos kuitenkin jotakin negatiivista haluaa lausua, olisi kuninkaasta voinut tehdä vähän särmikkäämmänkin hahmon: elokuvassa hänen ainoa kunnon vikansa liiallisen ujouden lisäksi on kiivaus (jolloin hän jopa saattaa oikein hurjaksi heittäytyessään lausua F-sanan), pehmeään perheenisä-imagoon en myöskään Englannin kuningashuoneen perinteet huomioon ottaen jaksa oikein uskoa. Mielestäni hänen tarinansa olisi kestänyt sen, että kuninkaan kuvaan olisi tullut enemmän ristiriitaisuutta. Mutta nämä ovat jo enemmän makuasioita.

Kuninkaan puhe on tänään pidettävässä Oscar-gaalassa ehdolla kaikkiaan 12 kategoriassa. Minulla ainakin on kaikki sormet ja varpaat pystyssä Colin Fir... koko elokuvan puolesta!

8 kommenttia:

  1. Oi. Me pääsemme mieheni kanssa elokuviin aniharvoin, koska isovanhemmat asuvat 330km päässä. Mutta olemme sopineet, että jonain perjantaina mieheni karkaa töistä puolen päivän maissa ja silloin aiomme elokuviin katsomaan yhden elokuvan ennen kuin haemme lapset päiväkodista. Se yksi elokuva saa olla juuri Kuninkaan puhe.

    (Ja Colin Firth ♥♥♥♥)

    VastaaPoista
  2. Hyvä raportti elokuvata, minä kävin muuten myös sattumalta katsomassa tämän eilen! Colin Flirth on tosiaan Austen -sovitusten jälkeen ollut aikaa... Kiinnostusta herättävä ;).

    Elokuva ei todellakaan tuottanut pettymystä. Arvelin jo etukäteen, että mieheni ei siitä pitäisi, joten kävin ihan suosiolla katsomassa sen yksin. Eikä kaduta ollenkaan :).

    VastaaPoista
  3. Tämä kiinnostaa. Ajanjakso on mielenkiintoinen, näyttelijät erinomaisia ja tarinakin vaikuttaa sympaattiselta. Kunpa olisi aikaa mennä oikein elokuviin..

    VastaaPoista
  4. Minä kävin myös katsomassa tämän ihan yksikseni. Miestäni olisi kyllä kiinnostanut, mutta nyt olemme opetelleet käymään elokuvissa vuorotellen ihan itseksemme, koska muuten leffakerrat jäisivät aika vähiin. No, vähissä ne ovat kyllä tälläkin systeemillä, mutta niitä sentään on:)

    Lisäksi ajattelin, että saan kuolata Colinin perään ilman häiriötekijöitä! Totuus kuitenkin on, etten joutanut kuolamaan, välillä en ehkä edes muistanut kuka näyttelijä on kyseessä, eläydyin niin Bertien maailmaan.

    VastaaPoista
  5. Tää elokuva pitää kyllä nähdä. I heart Colin.

    VastaaPoista
  6. Tulimme juuri katsomasta Vuosi elämästä (Anotehr year) ja se oli kyllä juuri niin alastonta brittiläisyyttä, että hurjaa. Olin etukäteen arvellut että pääparin onni kumpusi omahyväisyydestä, jota he saivat kun muut ympärillä olivat enempi tai vähempi epäonnistuneita. En kerro enempää. Leigh, yleensä työläisluokka-aiheita käsittelevä ohjaaja onnistui loistavasti keskiluokkaa käsittelevässä työssään.

    Sitten tulee Black Swan ja Kuninkaan puheen ostamme ja nautimme kotitetterisssa kera herkkujen. Näyttelijä Helena Carter kiinnostaa minua.

    VastaaPoista
  7. Näin myös elokuvan ja veikkaanpa että joku miesnäyttelijä saa tästä Oscarin (Firth tai Rush), niin kuin itse elokuvakin on ennakkosuosikkini omassa kategoriassaan. En halua olla mitenkään poikkeava, sillä arvostan herra Firthin ulkoista ja sisäistä olemusta runsain mitoin ;) mutta Geoffrey Rush on erityisen lähellä sydäntäni näyttelijänä.

    VastaaPoista
  8. Kylläpä koko päivän on ollut helppo hymyillä, kun sekä elokuva että Firth palkittiin Oscareilla :)

    Leena, minäkin näin trailerin Another Year-elokuvasta. Oliko miespääosan esittäjä sama kuin takavuosien sarjassa Oi ihana toukokuu? (en nyt ehdi googlaamaan nimeä) Asia jäi häiritsemään, koska hän näytti kovin tutulta, mutta sitten ei kuitenkaan. Helena Bonham Carter on aina upea ja tässä roolissa aivan erityisesti - hän oli onnistunut vangitsemaan jotakin Kuningataräidin olemuksesta uskottavasti. Olisin kyllä suonut hänellekin Oscarin.

    Raija, hyvin veikkasit:) Rush on minulle aika tuntematon tapaus, mutta hän oli kyllä todella hyvä ja molempien miesten keskinäinen kemia tuntui toimivan.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...