sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Aristokraattista Siilin eleganssia

Loppujen lopuksi sitä huomaa aika harvoin lukevansa aidon älykästä kirjaa. Sellaista, että parin sivun jälkeen pysähtyy ihan hengähtämään: "onpas syvällistä ja viisasta tekstiä!" Vielä harvinaisempaa on löytää sellainen kirja, joka olisi sekä älykäs että kepeästi kirjoitettu. On nimittäin hirveän vaikeaa olla yhtä aikaa syvällinen ja kepeä. Kepeys ei tarkoita tässä tapauksessa vitsikkyyttä, vaan tekstin sujuvuutta, lennokkuutta. Sitä, että teksti soljuu silmien kautta tajuntaan kevyesti leijaillen kuin putoava höyhen.

Jos tällaisen kirjan onnistuu löytämään, voi pitää itseään onnekkaana. Mutta voi ei! Joskus lukijaa kohtaa vielä pahempi pettymys: kirja alkaa ärsyttää. On nimittäin olemassa sellaisia kirjoja, jotka ovat kyllä älykkäitä, mutta eivät sydämeltään sivistyneitä. Joskus älykäs ja lahjakas kirjailija onnettomuudekseen huomaa kirjoittavansa älykästä kirjaa ja sortuu omaan näppäryyteensä. Tiedättehän tällaiset kirjat: "Lisään tähän nyt sanskriitin kielisen lainauksen ilman käännöstä merkiksi siitä, kuinka älykäs olen ja alleviivatakseni tavallisen tusinalukijan tietämättömyyttä." Sellaiset kirjat tuottavat yleensä aina pettymyksen, sillä ne eivät lopulta hengikään älykkyyttä ja sivistystä, vaan pikkusieluisuutta.

Joskus, jos oikein hyvä tuuri käy, ehkä yhtenä kertana sadasta, voi löytää sellaisen kirjan, joka onnistuu välttämään kaikki nämä karikot.

Ja Muriel Barberyn Siilin eleganssi on epäilemättä sellainen kirja.

Huomaatte pitkästä johdatuksesta, että olen rakastunut. Henkilökohtaisen vuodatuksen lisäksi siihen kuitenkin kiteytyy myös jotakin olennaista itse kirjasta. Siilin eleganssi kertoo ensinnäkin niistä ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä ja muita parempia. Ja ennen kaikkea se kertoo muutamasta ihmisestä, jotka oikeasti ovat älykkäitä ja muita parempia. Kuten Renée luonnehtii ystäväänsä Manuelaa, sydämen aristokraatteja.

Iäkäs ja älykäs Renée on hienostotalon ovenvartija, joka on suurimmalle osalle talon asukkaita välttämätön ja ruma oheiskaluste. Tällaisessa roolissa Renée mielii myös pysyä ja salaa todellisen viisautensa tarkasti. Kirjan toinen päähenkilö taas on rikas 12-vuotias tyttörukka Paloma, joka viisautensa lisäksi salaa myös sen, että aikoo tehdä 13-vuotissyntymäpäivänään itsemurhan ja sytyttää kotinsa palamaan. Arkisen harmauden ja näköalattomuuden keskelle saapuu kuitenkin japanilainen charmantti herrasmies Kakuro, joka on valmis näkemään muutakin kuin siilin piikit.

Kirja on samanlainen kuin itse Kakuro-herra: innostunut, terävänäköinen ja avarakatseinen. Niin harvinaista kuin sellainen yhdistelmä on ihmisissä, on se sitä myös kirjoissa.

Lukuisat  kirjabloggaajat ovat käsitelleet kirjaa jo aiemmin, joten en nyt linkitä kehenkään erityisesti. Oikeastaan olen tähän asti päättäväisesti pyrkinyt välttämään toisten arvioita, jotta saisin muodostaa rauhassa oman mielipiteeni. Nyt aion kuitenkin lähteä kierrokselle. Tarkoitukseni on kirjoittaa kirjallisuustieteen perusteisiin kuuluva kirjaessee Siilin eleganssista ja yksi tarkastelukulma on sen saama vastaanotto kirjablogeissa. Olisin siis suunnattoman kiitollinen, mikäli kommentoisitte ahkerasti omaa lukukokemustanne ja vinkkaisitte omista postauksistanne (ja suora linkki olisi tosi let's go ;)), mikäli katsotte haluavanne antaa hengentuotteenne "tutkimuskäyttöön". Ainakin melkein varmasti lupaan jakaa kanssanne valmiin hengentuotteeni, mikäli sellaisen saan suunnitelmien mukaan valmiiksi.

Nyt alan nautiskella miellyttävän lukukokemuksen jälkitunteesta ja sen jälkeen suuntaan huonekaluostoksille (kenties Kakuron hengessä?). Keittäkää tekin kupposet teetä, nauttikaa hyvästä leivoksesta ja pienestä aristokraattisesta hetkestä lepopäivän ratoksi!

16 kommenttia:

  1. Amma, minulle tämä kirja oli todellinen elämys ja myös kirjasta tehdyn filmin trailerit. Renée oli aivan kuin hänet kuvittelin.

    Pidin kirjassa kaikesta muusta paitsi lopusta.

    Siilin eleganssin löydät oikeasta sivupalkista, kun rollaat alas. Arvosteluni avautuu kuvaa klikkaamalla. Saatoin olla ensimmäinen kirjabloggaja, joka teki tästä arvostelun. Sain kirjan kustantajlata tilaamatta ja ennen kuin se oli edes myynnissä. Siilin eleganssi on ollut kommenttimenestys! (Huomaa, että lasket yhteen kommentit eri postauksissani, sillä tein tästä uusinnan.)

    Kommentoi sinäkin minulle Siilin eleganssia. Kerään monenlaista aineistoa kirjoista, etenkin käännetyistä, joita tulen mahdollisesti jatkossa hyödyntämään, kun aloitan blogielämän jälkeen ihan uuden projektin, joka tosin liittyy kirjallisuuteen...

    VastaaPoista
  2. En muista, kirjoitinko vanhaan blogiin Siilin eleganssista, mutta kirja oli ihana lukukokemus. Olen ajatellut lukea kirjan vielä uudestaankin, mutta olen niin hidas, että taidat saada esseesi valmiiksi ennen minua.

    Kun olet "toipunut" eleganssista, lue vielä Kulinaristin kuolema, samaa ihanuutta siinäkin!

    Iloa sunnuntaipäivääsi!

    VastaaPoista
  3. Voi nenä, sinäkin! Jätin tämän joskus kesken. Nyt lähin työkaveri lukee tätä ja postailee faebookissa toinen toistaan hienonpia sitaatteja kirjasta, niin että viime viikolla ajattelin lainata kirjan uudelleen. Nyt on sitten jo ihan pakko.

    VastaaPoista
  4. Minulle Siilin eleganssi oli lukemisen jälkeen (pääsiäisenä 2010) hieno lukuelämys, johon ihastuin täysin. Kun sitten loppuvuonna pohdin omia vuoden 2010 lukuelämyksiäni, otin sen mukaan suosikkilistalleni. Vaikka Siilin eleganssissa on moitittavaakin, on sen tunnelma jaksanut kantaa tänne saakka ja ajattelin joskus kevään mittaan lukea kirjan uudelleen.

    Kyselit linkkejä muiden blogistien tekemiin Siilin eleganssi-arvioihin. Tässä omani:
    http://luminenomena.blogspot.com/2010/04/muriel-barbery-siilin-eleganssi.html

    Huomasin muuten, että olet taas lukemassa erästä hienoa kirjaa! Luin "Lumikon" nyt marraskuussa ja se oli minulle ensimmäinen Jääskeläisen kirja. Itselläni Taivaalta pudonnut eläintarha odotta jo kirjahyllyssä. :)

    VastaaPoista
  5. No nyt alkoi harmittamaan... minulla oli tämä kirja Akateemisessa eilen jo kädessä ja sitten kuitenkin jätin ostamatta. No, kun se seuraavan kerran tulee jostain vastaan.

    VastaaPoista
  6. Minä olin varma, että inhoaisin tätä kirjaa, mutta päinvastoin, ihastuin siihen: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2010/09/muriel-barbery-siilin-eleganssi.html
    Ja eilisillasta asti olen ollut pistoksissa, kun kuulin, että uusi Barbery-suomennos on saapunut kauppoihin!

    VastaaPoista
  7. Leena, elokuva oli mennyt minulta kokonaan ohi. Huomasin vasta tänään postausta kirjoittaessani, että sellainenkin on tehty, mielenkiintoista! Minä taas rakastin loppua. Kun asiat alkoivat kehittyä, aloin pelätä häpiendelokuvaloppua (ja minä olen yleensä sellaisten vakaa kannattaja), mutta nyt se meni juuri niin kuin sen pitikin mennä. Oikeastaan aika ihanaa, että toiselle sama lopetus on epämieluinen ja toiselle täyttymys. Kirjallisuus on kyllä hienoa! Kunhan saan koottua ajatuksiani sen verran, että tiedän, mistä päästä aloitan esseen teon, vierailen ja kommentoin postaustasi.

    Joana, kiitos vinkistä. Palaan kyllä mielelläni Barberyn pariin, kunhan olen ensin nautiskellut tästä. Niin ja tervetuloa lukijaksi! Mukavaa alkuviikkoa!

    Erja, kirja tosiaan vilisee kuolemattomia lainauksia. Kunhan alan käydä tekstiä uudelleen läpi kirjaesseetä varten, otan pienen muistivihkoni viereen ja keräilen siihen parhaat. Toivottavasti uudelleenlukeminen on yhtä nautintoa!

    Lumiomena, kiitos linkistä! Ajattelin aloittaa Lumikon jo tänään, mutta taidan jättää huomiselle. En malta vielä tulla Pariisista pois. Sitä paitsi mieleni täyttävät liian proosalliset asiat kuten ruokailuryhmän valinta. Ja tiedän, että minua odottaa niin hyvä kirja, etten halua käydä sen kimppuun puolihuolimattomasti.

    Eriqou, minuakin kyllä vähän harmittaa puolestasi. Tämän kirjan haluan omaan kirjahyllyyni, haluan löytää sen joskus vuosien päästä uudestaan!

    Jenni, kun jotakin kirjaa on paljon kehuttu, on vaikea lähteä sitä lukemaan. Siksi minäkin olen yrittänyt sulkea silmäni muiden arvioista. Kiitos linkistä, nyt voin paneutua siihen hyvällä mielin! Ja minuakin tuo uusi kyllä kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
  8. Minä taas ihastuin Siilin eleganssiin alussa, mutta lopulta ärsyynnyin henkilöihin ja kirjan loppuun. Elokuvasta en ole kuullutkaan, pitääpä googletella...

    Arvioni löytyy tästä let's go linkistä. ;)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Zephyr linkistä ;) Minäkin koko ajan puolittain odotin, että minulle olisi käynyt lukiessa samalla tavalla, mutta onneksi ei käynytkään.

    VastaaPoista
  10. Tässä minun tekstini kirjasta ja löytyypä se sivupalkista suositeltavien listastakin.

    Hieno esseen aihe, muuten! Olen ihan himpun verran kateellinen teille, jotka pystytte mahtavia ja yllättäviäkin esseen aiheita keksimään. ;)

    Mutta leffaversiota en halua nähdä. Tuntuu kuin Renée ja Paloma ja Kakuro olisivat ystäviäni ja joku kehtaisi mennä esittämään ne maailmalle (mahdollisesti täysin) väärin. Eieieieiei!

    VastaaPoista
  11. Mulle on jäänyt sellainen mielikuva, että tämä kirja on jakanut kirjabloggaajat harvinaisen vahvasti kahteen leiriin. Mikä on varsin piristävää. :) En ole uskaltanut tarttua tähän vielä, mutta ehkä joku kaunis päivä.

    Karoliina

    VastaaPoista
  12. Hreathemus, kiitos linkistä!

    Hauskaa, että esseen aihe kuulostaa lupaavalta, blogivastaanotto on yksi osa sitä. Tänään kuin aloin etsiä linkkejä kirjallisuustieteen ja Siilin eleganssin välillä, alkoi kyllä kuvaannollisesti itkettää. En millään haluaisi ronkkia ihanaa lukukokemusta tieteellisellä höpinällä! Saas siis nähdä, mitä tästä tulee... jaan muuten osittain tunteesi myös elokuvan suhteen. En halua nähdä sitä ihan heti. Ehkä sitten kun kirjan muisto on jo vähän haalistunut.

    Karoliina, toivon, että löydän juuri kahtia jakautumista arvosteluista, koska sehän tekee esseen kirjoittamisesta herkullista ja helpompaa:)Minunkin on välillä vaikea tarttua kirjaan, josta on puhuttu paljon. Sekalaiset odotukset nousevat liian korkealle.

    VastaaPoista
  13. Tässäpä olisi tämä linkki kohteeseen:
    http://teresitan.blogspot.com/2010/02/siilin-eleganssi.html

    Olit hienosti kiteyttänyt tuon älykkään ja kepeän yhdistelmän. Juuri sitä itsekin hain, mutten osannut kertoa sitä noin selkeästi ;)

    Hankin muuten Barberyn esikoisteoksen reissultani englanniksi, Gourmet oli sen nimi. Mahtaako olla se sama, joka nyt ilmestyy suomeksi?

    VastaaPoista
  14. Onpas hauska palata kirjan tunnelmiin...

    Minä pidin kirjasta, siitä iloisesta verbaali-ilottelusta, joka on kirjan vahvuus. Tämän kirjan kanssa nauroin ääneen.

    On kirjassa toki myös oma ärsyttävyytensä, mutta minua nokkeluus tai yliälyllisyyden korostaminen ei vaivannut. Lisää voit ajatuksiani käydä lukemassa täältä: http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.com/2010/10/syksyn-kirja-numero-7-jotakin-minka.html

    VastaaPoista
  15. Kiitokset linkeistä Teresita ja Valkoinen kirahvi! Ilo tutustua teidän mietteisiinne lähemmin :) Teresita, juurikin sama kirja, Kulinaristin kuolema, on Barberyn esikoinen ja käsittääkseni jo kaupoissa!

    VastaaPoista
  16. Miten ihana arvio! Siilin eleganssi oli kyllä upea ja vaikken ole Tolstoita lukenut tai fenomenologiaan tutustunut upposi tämä lopulta kuin kuuma veitsi voihin. Miten voikin olla niin sydämellisen älykästä? Kiitos.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...