Voi että pidin tästä kirjasta!
Olen lukenut Anneli Kannolta ainakin Pyövelinja muistaakseni jotakin muutakin, joten tiesin Kannon taitavaksi kirjoittajaksi, mutta Ihan pähkinöinä löi minut silti ällikällä. Muistui mieleen lapsuus, jolloin nauroin ja hörähtelin ääneen Kaisa IkolanHullu luokka -sarjaa lukiessani. Viime vuosina moista hirnumista ovat saaneet aikaiseksi oikeastaan ainoastaan Minna Lindgrenin mainiot teokset.

Ja nyt kun ajattelen, eikö vain Ihan pähkinöinä olekin jostakin Lindgrenin ja Ikolan välimaastosta! Edustettuna ovat seniorit pyörätuolissa istuvan Mumman muodossa ja nuoret ysiluokkalaisen Usvan hahmossa. Ja sitten on päähenkilö Mirjami, uraohjus Helsingistä, joka on jo varhain karistanut Pohjanmaan pölyt jaloistaan ja tekee nyt uraa lobbarina, elää kantakaupungissa helsinkiläisempänä kuin helsinkiläiset itse ja elättää siinä sivussa itseään huomattavasti nuorempaa videoinstallaatiotaiteilijaa, sileärintaista rakajastaansa.
Tämä kaikki kuitenkin romahtaa, kun Mirjami j…