Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Max Manner: Kadotettujen kahvila

88-vuotias wieniläisrouva ottaa syntymäpäivänään vastaan vieraan ja alkaa kertoa tarinaansa. Säännöt ovat selvät: Kathrine Schulz kertoo koko elämäntarinansa, jos vieras ei sano sanaakaan, vaan kuuntelee hiljaa. Tarina käynnistyy 1930-luvun Wienistä, jossa nuori Kathrine käy koulua, auttaa iltaisin vanhempiensa omistamassa kahvilassa sekä unelmoi itseään muutamaa vuotta vanhemmasta pojasta. Viimeiseen asti hän pyrkii pitämään uhkaavat pilvet pois mielestään, mutta lopulta se käy mahdottomaksi: Itävalta liitetään natsi-Saksaan ja koulussa oppilaat ja opettajat jaetaan arjalaisiin ja juutalaisiin. Ja viimein tulee yö, jolloin sotilaat vievät Kathrinen isän kuulusteltavaksi.

Sitä mukaa kuin Kathrine menettää itselleen tärkeitä ihmisiä, hän menettää myös ihmisarvoaan. Hän joutuu upseerin taloudenhoitajaksi keskitysleirille, mutta juuri kun kaikki toivo on mennyttä, hänelle avautuu ihmeen kaupalla mahdollisuus pakoon. Puoliksi juutalaisen naisen pako läpi natsien hallitseman, sotivan Kesk…

Viimeisimmät blogitekstit

Vuoden ensimmäiset kirjat

Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus

Satuhetki: Lontoon kuninkaalliset kanit

Antti Tuomainen: Pikku Siperia

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Heidi Jaatinen: Koski

Minun kirjavuoteni 2018

Michelle Obama: Minun tarinani

Vuoden viimeiset leffa+dokumenttivinkit