Amman lukuhetki

Lähtökohtaisesti en halua kirjoittaa yhdestäkään kirjasta keskinkertaista tai puolivillaisesti valmisteltua tekstiä. Olisi kuitenkin silkkaa itsepetosta väittää, eikö sellaisiakin tule joskus tehtyä. Mutta kun on kyse Harri V. Hietikon teoksista, tunnen ylimääräistä tarvetta terästäytyä. Teokset hämmentävät, ärsyttävät, paikoitellen herättävät sellaisiakin ajatuksia, joita en julkisesti viitsi kirjoittaa ylös. Mutta toisaalta, juuri kun malja on täyttymässä ja olen valmis sulkemaan kirjan kannet lopullisesti, alkaa otsalohkossa pyörimään ajatusmylly, joka häiritsee sen verran, että lukemista on pakko jatkaa. Hietikon kirjat herättävät tunteita ja ajatuksia. Se on yksinomaan hyvä asia.

Hietikon Biker-trilogian avannut Lausukaa Paranoid riemastutti epäsovinnaisuudellaan. Samaa voi sanoa myös muista osista Näkemiin Shosanna ja Insomnian ensioireet, vaikka tunnelma muuttui vakavammaksi tai sitten se olin minä, joka muuttui.

Lähtökohtaisesti en innostu dystopiasta, en sitten yhtään. Dystop…