Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme

Aleksi Wilenius on vuonna 2000 syntynyt nuori kirjailija ja runoilija, jonka esikoisrunokokoelma Tähdet ovat aina yllämme julkaistiin viime vuonna.

Teos sisältää takakannen tekstin sanoin lyhyen naiiveja huomioita luonnosta, kodin piiristä sekä rakkaudesta. Erityisesti luonto on runoissa hyvin vahvasti läsnä. Huomiot ovat ehkä naiiveja, mutta samalla erittäin tarkkasilmäisiä ja tunnekylläisiä. Luontoa tarkastellaan likeltä, suhde on syvä ja inhimillinen. Paitsi luonnosta itsestään, runot kertovat myös kertojan tunteista.

Saamme seuraksemme kolme rusakkoa. Olemme kaikki viisi yhtä alastomina.

Tämän lähemmäksi luontoa on enää vaikea päästä.

Kaikista pisimmäksi aikaa pysähdyin seuraavan kauniin runon äärelle:

Kuinka voivat juuret kasvaa
niin ihmeellisissä

paikoissa?

Miksemme mekin punoisi
juuriamme
toistemme kanssa yhteen,
joka puolelle?

Sinun janoosi minä imisin vettä.

Wileniuksen runot ovat pääsääntöisesti lyhyitä, osa vain parin rivin mittaisia, enemmänkin aforismin kaltaisia ajatelmia. Seasta…

Viimeisimmät blogitekstit

Minnie Darke: Tähtiin kirjoitettu

Elävän kuvan vinkit

Pielavesi-Teatteri: Ruusuja Kaarinalle

Naomi Alderman: Voima

Helmikuun luetut

Lassi Nummi: Sinun lävitsesi maailma

Satuhetki: Kapteeni Kalsari ja Professori Poksupöksyn piinalliset puuhat (Dav Pilkey)

Barack Obama: Unelmia isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Blogistanian kirjapalkinnot 2018: Amman äänet

Satuhetki: Eemun tarinoita 2 - Ihan varma karkkipäivä (Maarit Nurmi)