Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on minun tammikuuni kirja. Vuosikymmenen ensimmäisenä kuukautena olen vaeltanut Tuonelan hämärässä, paennut ruttoa, noussut Päivölään ja sieltä takaisin ihmisten maailmaan. Olen myöskin paennut karjalaisten hyökkäyksiä ja hakenut vangiksi joutuneen rakkaani siskon takaisin, taistellut susia vastaan, kerännyt lääkeyrttejä kedolta ja parantanut paisetaudista kärsiviä.


Mikko KamulanMetsän kansa -sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Koko historiallinen kirjasarja on varsin hämmästyttävä, mutta sen uusin osa, Tuonela, on suorastaan läkähdyttävä. Hyvällä tavalla. Kamula punoo keskiaikaisten henkilöidensä elämän mattoa yhä kirjavammilla väreillä ja johdattaa lukijan paitsi meille niin vieraaseen aikakauteen myös syvälle suomalaisen mytologian syövereihin.

Tenho-poika oppi-isänsä Yörnin äijän kanssa tekee ihmeellistä matkaa Lemminkäisen jalanjäljissä ja taistelee pahan voimia vastaan. Ikiaikaiset loitsut, kansanrunot ja veisut heräävät tuolla matkalla henkiin.

…