#dekkariviikko Mikko With: Banaani

Dekkariviikon kääntyessä loppusuoralle on hyvä todeta, että minullahan on oikeastaan aika kipuileva suhde rikosskeneen. En välitä yltiöpäisestä väkivallasta ja ihan periaatteen tasolla vastustan sitä, että suuressa osassa dekkareissa käsitellään miesten (nuoriin) naisiin kohdistamaa väkivaltaa, asiaa sen kummemmin problematisoimatta tai pohtimatta. Ehkä vielä enemmän vieroksun yltiöpäisen fanaattista suhtautumista dekkareihin, sellaistakin on joskus tullut vastaan. Itse koen rikoskirjat lähinnä brutaalina leikkinä, aivopähkinöinä, jännityspläjäyksinä.

Siksi on aika kiva törmätä dekkariin, joka ei selvästikään ota itseään kovin vakavasti. Tällainen kirja on Mikko Within Banaani. Sekin on virkistävää, ettei banaanin uhri ole nuori nainen, vaan hyvinkin kypsään ikään ehtinyt mies. Hän kuolee pähkinän aiheuttamaan allergiareaktioon syödessään banaania. Kyllä, luitte oikein.

Rikoskomisario Aapo Hämäläinen ottaa kuolemansyytapauksen rutiininomaiseen tutkintaan, mutta puolivahingossa selviää, ettei kyseessä ollut onnettomuus. Kuka halusi tappaa banaaneihin intohimoisesti suhtautuvan Pertti Karhuojan: vaimo, vanhoja kalavelkoja maksavat vihamiehet, vieraan vallan agentit?

Tapauksen jäljille pääsee myös ammatillista arvonnousua piinallisesti metsästävä freelancer-toimittaja Pyry Lammikko. Hänen laitettuaan lusikkansa soppaan keitos uhkaa kiehua yli äyräidensä, niin kansallisesti kuin myös Pyryn perhe-elämässä.

Viihdyttävä itseironia puree aikansa. Vääjäämättä jossakin vaiheessa lukija alkaa kuitenkin pohtia, miksi kirja on olemassa? Riittääkö pelkkä kohtuuviihde, vai onko romaanilla jotakin muutakin annettavaa? Banaanimurhan syyllisen selvitys ei nimittäin saanut minua pidättämään hengitystäni. Lopulta merkitys löytyy muualta. With kuvaa herkullisesti sitä, miten nykyisessä ylivirittyneessä mediaympäristössä yksittäiset tapahtumat ja räväkät klikkiotsikot saavat liikkeelle tapahtumavyöryn, joka ei ole enää kenenkään hallinnassa. Katsellessani iltapäivälehtien otsikointia Within kuvaama tapahtumaketju tuntuu ainoastaan hivenen liioitellulta. Samaan ajankohtaan lukemisen kanssa osui myös Helsingin Sanomien ilmoitus klikkiotsikoinnista luopumisesta. Ilahduttava, tervetullut uutinen, joka toivoakseni saa seuraajia muista mediakentän toimijoista.

Toinen merkityksellinen tekijä on Hämäläisen aisaparin, äärimmäisen rasittavan puheenparren omaavan Kunkun, yksityiselämä. Se tuo tarinaan vakavaa, kipeää tekevää sävyä. Onneksi vastaavanlaisesti kepeyttä itse murhamysteerin ulkopuolelle tuo pieni romanssinpoikanen.

Banaani ei ole ehkä maailman jännittävin, vangitsevin tai briljantein rikoskiehkura, vaan pikemminkin kepeä dippaus dekkarikenttään. Vähän niin kuin virvoittava pulahdus keskellä kuumaa kesäpäivää. 

Mikko With: Banaani
Myllylahti 2025
273.