Marjo Heiskanen: Magdan aaria

Voi vitsit miten hyvä!

Siinä tiivistelmä yleisimmistä ajatuksistani lukiessani, tai tässä tapauksessa kuunnellessani, Marjo Heiskasen romaania Magdan aaria. Ajatukseen tiivistyy paitsi itsekästä iloa erinomaisen kirjavalinnan johdosta myös vilpitöntä iloa kirjailijan puolesta: miten hieno onnistuminen!

Kirja on ollut lukulistallani heti ilmestymisestään asti tammikuussa, mutta lopullisen sysäyksen lukemiselle sain viime viikolla Anu Patrakan Ihailijasta. Siinä keskiössä on kaksi ikääntynyttä fado-laulajaa: toinen suuri diiva, toinen pikemminkin kuin palvelija. Heiskasen Magda sopi erinomaisesti Patrakan Maria Glórian ja Rosan seuraan. 

Magda Back on menneiden aikojen suuri diiva, La Magda. Hän on lähtöisin vaatimattomista oloista Romaniasta, ajalta jolloin koko kansa eli Karpaattien neron ja Ajatusten Tonavan Nicolae Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan rautaisen hallinnon ikeessä. Lahjakkuutensa ansiosta Magdalle tarjoutuu kuitenkin tilaisuus päästä pois. Nykyisin eläköitynyt diiva asuu Suomessa ja viettää aikaansa lähinnä ikkunasta tai parvekkeelta pihalle ja läheisen kioskin taakse katsellen, ja kukkamaljakoita pesten.

Eläköityminen on tosin kaunis ilmaisu, sillä Magda on syrjäytetty, nykytermein canceloitu jo 90-luvulla. Mistä syystä, se paljastuu lukijalle pikku hiljaa. Nyt Magdalle kuitenkin on tarjottu pitkästä aikaa roolia uuden oopperan Jumal'äänenä, joka yhtä aikaa sekä hivelee että loukkaa hänen korkealle kehittynyttä omanarvontuntoaan.

Jostakin minulle oli jäänyt mielikuva, ettei Magda olisi hahmona kovinkaan miellyttävä. Mutta hänhän on kerta kaikkiaan hurmaava! Itserakas - tosiaan, rasittava - todennäköisesti, mutta silti tai juuri sen takia aivan ihana. Kokemukseen vaikuttaa sekin, että pääsin tutustumaan häneen äänikirjassa Erja Mannon kautta, ja hän tekee kyllä yhden elämänsä luentasuorituksista. Ja se on paljon sanottu, sillä Mannon ansiot lukijana ovat kiistattoman korkeatasoiset.

Koostuakseen käytännössä kokonaan yksinäisen naisen yksinpuhelusta, on tarina hämmästyttävän sulava, vetävä ja jäntevä. Sitä ei myöskään ole vetkutettu yhtään sen pidemmäksi kuin mikä luontaista on, ja siitä huolimatta tarina avaa rikkaan näkymän paitsi oopperadiivan sielunmaisemaan myös diktatuurin dynamiikkaan. Päällisin puolin mitäänsanomattomalta vaikuttavan arjen pinnan alla kuplii. Lukijan mieleen hiipii epäilys, onko kaikki Magdan elämässä aivan sitä miltä näyttää ja kuulostaa.

Näen tämän jo teatterilavalla monologiesityksenä. Täydellisessä maailmassa sen tulkitsisi edesmenneistä joko Ritva Valkama, Sylvi Salonen tai Kyllikki Forssell. Mutta hyvin rooliin sopisi myös vaikkapa Eeva Litmanen tai Tuire Salenius. 

Vieno toive universumille, nähdäpä sellainen esitys livenä.

Marjo Heiskanen: Magdan aaria
Siltala 2025
Äänikirjan lukija Erja Manto 
6h 7min