#dekkariviikko Anu Patrakka: Ihailija
Oletteko lomailleet jossakin viime aikoina? Minä kävin kuun alussa Lissabonissa Nelson Monteiron kanssa. Oli matkalla toki muitakin, ennen kaikkea Nelsonin suomalainen naisystävä Emilia, mutta suurimman osan viikonlopusta rikostutkija kylläkin vietti iäkkäiden fadistojen ja muiden vanhojen tuttujensa luona, rikoksia selvittäen.
Monteiro ja Emilia ovat tosiaan lähteneet viikonloppulomalle, ja molempia jännittää, otetaanko suhteessa seuraava askel eteenpäin. Kuhertelu jää kuitenkin alkuunsa taka-alalle, kun fado-konsertin jälkeen Monteirolle tutun laulajattaren ykkösihailija jää auton yliajamaksi. Eivätkä kuolemantapaukset siihen jää.
Vaikka Monteiro päätyy näitä murhia ratkomaan, ei Anu Patrakan Ihailija oikeastaan tunnu dekkarilta ollenkaan. Se voi varmasti olla näkökulmasta riippuen hyvä tai huono asia. Piinaavaa jännitystä ja monimutkaisia murhamysteereitä kaipaavat saattavat pitkästyä, toisaalta siinä sivussa, muiden asioiden ohessa selvitettyjen kuolemantapausten ystäville leppoisa meno on omiaan.
Itse rikosten ratkomista enemmän ihastuin kahden vanhan fadistan, Maria Glórian ja Rosan väliseen vaikeaan suhteeseen. Se, mistä kummallisessa viha-keskinäisriippuvuussuhteessa on kyse, selviää pala palalta takaumissa, jotka ulottuvat laulajattarien kukoistuksen päiviin ja 1970-luvun Neilikkavallankumoukseen asti. Vallankumous kaatoi sotilasjuntan, mutta vallankumousyö muutti peruuttamattomasti myös sen kokeneita ihmisiä. Mietin, että kovin paljon en muista aikoinaan koulukirjojen Neilikkavallankumouksesta kertoneen. Itselläni mielessä olivat lähinnä tapahtumaa symboloineet neilikat. Historiallinen ulottuvuus olikin Patrakalta oivallinen valinta tarinaan.
Noin muuten pidän enemmän työ-Monteirosta ja poliisien keskinäisen työkemian seuraamisesta. Tällainen viikonloppulomailu ei tunnu sopivan Monteirolle ollenkaan (eipä kai, kun senkin aikana pitää ratkoa murhia). Alkukangertelun jälkeen hänen ja Emilian välit kuitenkin kehittyvät viikonlopun aikana sellaisella vauhdilla, että itse meinasin jo jossakin vaiheessa tipahtaa kyydistä. Mielenkiintoista nähdä, osoittautuuko tämä sivupoluksi, vai tuleeko Nelsonin ja Emilian parisuhteesta tulevien kirjojen vauhdikkain ja jännittävin osuus.
Anu Patrakka: Ihailija
Otava 2025
Äänikirjan lukija Ilkka Villi
Kesto 7h59min
Pidän kovasti Patrakan molemmista Portugaliin sijoittuvista rikosromaanisarjoista, vaikkei tämä osa olekaan Monteiro-sarjan suosikkini. Historian kertaamiseen innoittaminen miellyttää minua aina. Nytkin piti kerrata vähän Portugalin historiaa, koska neilikkavallankumous oli lähinnä mieleenpainuva nimi.
VastaaPoistaTotta, neilikkavallankumousta ei kovin paljon ole käsitelty täällä Suomessa, ainakaan jälkikäteen. En tiedä, miten paljon lienee ollut esillä aikanaan.
PoistaMeidänkin blogissamme on Airi Vilhusen arvio Ihailija-kirjasta, jota en ole itse lukenut, kun en vielä ole tarttunut Monteiro-sarjaan. Pidin kovasti Anu Patrakan aiemmasta Rui Santos -sarjan Portugali-kuvauksesta. Mielelläni matkustan dekkareiden siivin ulkomaille, vaikka niissä tuppaa piirtymäänkin kohdemaasta melko synkkä kuva. Lissabon olisi kiinnostava kohde. Muistan, kun vanhempani kävivät siellä muinoin (1970-luvulla). Sain tuliaisiksi hienon villapaidan ja sellaisia suklaatikkareita, joita Suomessa ei ollut. Muistan myös, että he olivat olleet katsomassa Benfican jalkapallo-ottelua.
VastaaPoistaTotta, ei dekkareiden myötä ihan lempein ja kutsuvin kuva kohteesta piirry!
Poista