Maija Kajanto: Pyykkipäivä
Yksi kevään odotetuimmista kirjoista on tässä!
Supersuositun Kahvila Koivu -sarjan jälkeen Maija Kajanto aloittaa uuden Puistokadun pesula -sarjan. Pyhävirralta siirrytään napsun verran urbaanimpaan ympäristöön, Harvelan pikkukaupunkiin. Kolmekymppinen Inka on palannut Australiasta ja punkkaa lapsuudenkodin yläkerrassa miettien, mitä tekisi. Kun funkkistalossa on vapaana yritystila, joka sopii täydellisesti Inkan fiftari-imagoon, päättää hän perustaa tiloihin pesulan.
Eikä mitä tahansa pesulaa, vaan paikan, josta saa mukaansa puhtaiden pyykkien lisäksi myös roppakaupalla hyvää mieltä. Alku aina hankalaa, mutta nopeasti Inkan ja pesulan ympärille alkaa muodostua pieni yhteisö vakioasiakkaineen ja uusine ystävineen. Pesulalla ja mielessä vilahtelee myös kiinnostava mieshenkilö, joka taitaa olla lurjus kuitenkin.
Inka on vielä vereslihalla Australian reissunsa jäljiltä, mutta mitä siellä oikeastaan on tapahtunut? Kuka on Johnny ja missä Inkan sisko Ella on? Ja mitä uusi ystävä Eevi tietää siskosta?
Pyykkipäivä on taattua Maija Kajantoa. Jos joku on ollut huolissaan siitä, pystyykö kirjailija toisintamaan Kahvila Koivun lumovoiman, enää ei tarvitse huolehtia. Puistokadun pesula toimii. Erityiskiitoksena on sanottava, että tervehdin ilolla päähenkilöä, joka tekee ihan oikeita duunaritöitä. Mitenkään väheksymättä kahvilayrittäjän tai kirjakauppiaan työn raskautta ja vaativuutta, sitä lajia on nähty viime vuosina aika lailla. Inka lastaa pesukoneisiin lastin vanhusten palveluasuntojen lakanoita toisensa perään, eikä se vähennä mitenkään pesulan lumovoimaa. Ja kun nyt vanhukset tuli mainittua, pidin kovasti tavasta, millä Kajanto kuvaa senioreita, heidän oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään sekä sukupolvien välistä ystävyyttä.
Romantiikkaakin kirjassa piisaa, ja jännite pääparin välillä rakentuu mukavan nousujohteisesti. Lopulta pidin kuitenkin kirjan henkilöistä ja miljööstä niin paljon, että rakkauskuviot jäivät mielessäni tällä kertaa toissijaisiksi.
Mielenkiinnolla seuraan, minkälainen sarja tästä muodostuu. Säilyykö Inka päähenkilönä, vai kohdistuuko katse vuorotellen eri henkilöihin? Mielenkiintoisia hahmoja nimittäin riittää: olisipa virkistävää nähdä viihdekirjan päähenkilönä burniksen partaalla roikkuva erityislasten äiti Annika, kovasti aikuistumista kaipaava Ella tai vaikkapa uuteen kukkaan puhjennut Hilma!
Maija Kajanto: Pyykkipäivä
WSOY 2025
347s.
En ole lukenut yhtään Maija Kajannon kirjaa, mutta tämä kuulostaa kiinnostavalta. Jo tuo alkuasetelma - pyykkitupa kaupungissa - on jotenkin kiehtova. Ja henkilöhahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta. Kiva, kun kirjalle tulee jatkoa. Ehkä menee lukulistalleni.
VastaaPoistaVahva suositus! Maijan kirjat ovat todellisia hyvän mielen kirjoja.
PoistaMaija Kajanto on hauska nainen sekä kirjoissaan että oikeassa elämässä. Minä en ole niin kovasti suomalaisiin kuvitteellisiin pikkukyliin sijoittuvien kirjojen ystävä, kun niin mielelläni saan kiinni ihan oikeista tapahtumapaikoista. Mutta se, mistä erityisesti pidän Maijan kirjoissa, on lempeä katse ihmisiä kohtaan. Tilannekomiikka on lempeää, eri ikäpolvien suhteet ovat lempeitä kuten kerrot. Kahvila Koivun mummu oli juuri sellainen tuki ja turva, jota jokainen meistä kaipaa.
VastaaPoistaPesula on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen tapahtumapaikka ja olen aivan varma, että minäkin tulen viihtymään kirjan parissa. Tuossa se odottaa kesäistä lomapäivää.
Lempeä katse ihmisiä kohtaan - oivaltavasi ja oikein sanottu!
Poista