Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa

Minulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö Kaisa Viitalan Klaanin suojeluksessa olisi yhtä hyvä kirja kuin Nummien kutsu -sarjan aloitusosa Klaanin vieraana. Kirjaa lukiessani kuitenkin huomasin, että olin tainnut sittenkin vähän jännittää. Ykkösosa oli niiiin ihana lukukokemus, että se vääjäämättä nosti odotukset epäinhimillisen korkealle. Vaikka kuinka yrittäisi aloittaa uuteen teokseen tutustuminen ns. puhtaalta sivulta, on se välillä hankalaa. Ihmisiähän tässä ollaan - vaikka kirjallisuuskriitikoista monenlaista huhua liikkuukin.

Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että Klaanin suojeluksessa kesti paineet. Viitalalla on koukuttavan juonenpujonnan ja mainion tilannekomiikan luomisen taito, ja sillä pääsee jo hyvin pitkälle. Kun soppaan lisätään vielä kiinnostavat, moniulotteiset henkilöhahmot ja kiehtova miljöö, alkaa menestysresepti olla kasassa.

Tarina jatkuu Agnesin ja Fingalin häiden jälkeisistä kuukausista. Pariskunta viettää kuherruskuukautta ja kaikki on auvoisaa. Agnesia hiertää kuitenkin se, ettei hän vielä ole pieniin päin. Klaaninpäällikön vaimoon kohdistuu melkoisia odotuksia ja paineita. Perillisen ilmaantumiseen hän ei pysty vaikuttamaan, mutta muuten hän on ottanut tehtäviään haltuun tarmokkaasti. Elämä Gilleshielissä on kutakuinkin mallillaan.

Syksyn tullen Agnesin on kuitenkin palattava yhdessä Fingalin kanssa Edinburghiin hoitamaan kauppasuhteita. Lähteminen ja sukulaisten sekä kaupunkilaisten kohtaaminen on kaikkea muuta kuin Agnesin mieleen. Hän kun on jättänyt jälkeensä salaisuuden jos toisenkin. Nyt ne on kuitenkin kohdattava. Mitä pahaenteisiä ajatuksia Agnesilla ikinä mielessä liikkuukaan, ne eivät vastaa millään tavalla sitä, kuinka raskas matkasta todellisuudessa tulee. Lopulta klaanin väki joutuu lähtemään Edinburghista etuajassa, tilanteen ajauduttua hirvittävään umpikujaan.

Sarjan yhteydessä on puhuttu paljon siitä, kuinka hienoa on, että sankarittarella on liikuntavamma. Tai kuten kirjan henkilöt sanovat, Agnes on raajarikko. Sanovat he paljon muutakin, kauheita asioita. Suhtautuminen keskiverrosta poikkeaviin yksilöihin lienee ollut Agnesin päivänä kauheaa. Vielä ikävämpi ajatus on kuitenkin se, että monet kirjaan ujutetut ennakkoluulot ovat totisinta totta tänäkin päivänä.

Mielestäni Agnesin tilanteeseen voi samaistua, vaikkei päällepäin näkyviä vammoja olisikaan. Viitala onnistuu kuvaamaan hienosti yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Agnes on tietyistä asioista sivussa vain siksi, että on sellainen kuin on, eikä hänellä on mahdollisuus muuksi muuttua. Luulenpa, että tällaisia pohjattoman yksinäisyyden hetkiä on kokenut moni lukija. Mikä ironisinta, joskus ulkopuolisuuden tunne iskee Agnesiin voimakkaimmin silloin, kun toiset yrittävät olla hyväntahtoisesti avuksi, mutta vain pahentavat tilannetta. Eikö kukaan ymmärrä, tuntuu Agnes pohtivan.

Koskettavaa on myös lapsettomuuden kuvaus. Vaikka nykylukija kohauttelee kulmiaan sille, että Agnesia aletaan epäillä mahoksi vain muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, on päällikön vaimon kokema paine saattaa perillinen maailmaan kova. Jälleen kerran asia, johon moni voi samaistua. Ikäänkuin yksityinen suru ja huoli eivät olisi riittävästi, ympäristö ruokkii epäonnistumisen tunnetta ajattelemattomilla kysymyksillään tai suoranaisella pilkalla.

Klaanin suojeluksessa on pesunkestävää historiallista viihdettä, ja silti niin syvältä koskettavaa. Viihteessä ei ole mitään vikaa, mutta toisinaan mietin, miksi nimenomaan naisten kirjoittama proosa mielletään viihteeksi. Jos Sinuhe egyptiläisen olisi kirjoittanut nainen, olisiko silloin keskitytty vain Sinuhen ihmissuhdesoppaan ja komiikkaan, unohtaen korkeakirjalliset ainekset? Väitän, että naisten kirjoittamat historialliset romaanit jäävät tuon tuostakin liian vähälle arvostukselle. Tämäkin romaani sisältää ikiaikaisia teemoja: rakkauden lisäksi politiikkaa, sotaa, vallanjakoa ja juonitteluja. Myös miehien sielunelämää avataan. Useaan otteeseen mainitaan "se toinen Fin". Klaaninpäällikkö on rakentanut hurjasta maineestaan itselleen kultaisen häkin - kuinka vaikeaa siitä onkaan luopua!

Siispä hyvät miesoletetut, vaikka kirjan kannessa on kaunis nainen krumeluurimekossa ja takakannessa mainitaan heti ensi alkuun, hui olkoon, Romantiikkaa ja salaisuuksia, nämä kirjat eivät ole vain naisille. Kannustan olemaan rohkeasti mies ja tarttumaan joko tähän tai kaltaisiinsa historiallisiin sarjoihin. 

Sillä nämä ovat todellisia lahjoja lukijoille.

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Karisto 2025
458s.