Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä

Millaista on elää kahden säädyn ja yhteiskuntaluokan välissä, kuulumatta oikein kumpaankaan? Siitä kertoo Ann-Christin Antellin historiallinen romaani Puuvillatehtaan perijä. Romaani on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle, suositulle Puuvillatehtaan varjossa -romaanille. Siinä seurattiin nuoren ja ihastuttavan lesken, Jennyn, elämänkäänteitä. Tällä kertaa pääroolissa on hänen kasvattityttärensä Martta.

Jenny otti orvoksi jääneen työläisperheen sisarussarjan ottolapsikseen ensimmäisessä romaanissa. Kirjojen välillä perhe on asunut Tukholmassa, mutta kirjan alussa Martta palaa Matti-veljensä kanssa Turkuun. Matti aloittaa opiskelut suomenkielisessä lyseossa ja Martta hoitaa heidän talouttaan. Naisella on rajatummat mahdollisuudet vaikuttaa tai menestyä kuin miehellä, mutta toimeliaana naisena Martta ei jää kuitenkaan pelkäksi veljensä keittiöpiiaksi. Hän työskentelee vastikään aloittaneessa kirjastossa, ja sotkeutuupa jopa maanalaiseen toimintaan sortovuosien puristuksessa.

Samalla Martta etsii itseään, sillä hän tuntee itsensä yhtä lailla outolinnuksi niin kaupungin sosieteessä kuin entisten työläisperheiden tuttujen seurassa. Missä on Martan paikka, jossa hän voisi olla aidosti oma itsensä?

Kuten Antellin edellisessäkin romaanissa, tästäkään ei puutu romantillisia juonenkäänteitä. Mihin Martta meneekään, hän nimittäin herättää kainosta mielenlaadusta huolimatta suurta ihastusta. Onko sydämen valittu puuvillatehdasta johtava pikkuserkku Robert vai kenties lapsuuden leikkikaveri Juho, joka ajaa kiihkeästi työväen asiaa? Entä minkälaiset seikkailut odottavat Marttaa Naantalissa, johon kaupungin kerma kokoontuu viettämään kylpyläkesää?

Antellin tyyli on vastustamaton. Siitä huolimatta, että tarinassa on toisinaan, sinänsä lajityypillisiä kliseitä, jotka eivät mielestäni tämän päivän kirjallisuuteen enää istu mitenkäään (esimerkiksi romanttiseksi miellettävät kohtaukset, joissa mies pitelee Marttaa väkisin käsistä, suutelee tai pakottaa naisen tanssimaan kanssaan), en voinut muuta kuin ahmia tarinaa eteenpäin, niin koukuttavasti se on kerrottu.

Pelkästään ihmissuhdedraamasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Antell kuvaa tarkasti ja kiinnostavasti ajankuvaa, 1900-luvun alkua. Autenttisuutta korostavat paitsi sopivasti kerrontaan ripotellut yksityiskohdat myös kieli, joka jo itsessään vie lukijan menneeseen aikaan. 

Yhteiskunta on muuttumassa perustavanlaatuisesti. Eri todellisuudet yläluokan ja työväestön keskuudessa ovat käsinkosketeltavia, mutta vielä keskinäisen tyytymättömyyden purkamiseen löytyy toinen kanava, nimittäin Venäjän sortotoimien vastustaminen. Kirjan tapahtumat huipentuvatkin kiihkeiden suurlakon päivien ja öiden kuvaukseen.    

Puuvillatehtaan perijä oli aika lailla täydellistä kesälukemista auringonvarjon alla paahteelta piilotellessa ja unen kartellessa yöttömässä yössä. Jos haluat kartella nykymaailman huolia ja murheita tai sitten ihan puhtaasti vain rentoutua ja nauttia viihteestä, kirjaan kannattaa tarttua. 

Täsmäsuositus kaikille historiallisen viihteen ystäville!

 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä
Gummerus 2022
368s.