Marja-Leena Tiainen: Hotelli Desperado

16-vuotias syyrialainen, Daniel, on lähtenyt kotimaastaan sotaa pakoon. Hän saapuu Ateenaan tarkoituksenaan edetä kohti Suomea, jossa hänen veljensä jo asuu, mutta tielle nousee pahoja esteitä. Daniel elää kaupungissa paperittomana ja varattomana ja joutuukin varsin pian joustamaan periaatteistaan. Ja ihmisoikeuksistaan.

Samanikäinen Isla puolestaan elää  suojattua elämää suomalaisessa pikkukaupungissa: elämään kuuluu koulua, kavereita ja poika-asioita. Islan isä on toimittaja ja dekkarikirjailija. Tämän tiimoilta perhe matkustaa Ateenaan, jossa isä tekee taustatutkimusta seuraavaa romaaniaan varten. Silloin Islan ja Danielin tiet kohtaavat.

Vaikka tämän perusteella toisin voisi luulla, Hotelli Desperado ei varsinaisesti ole romanttinen tarina, vaan se kuvaa kahden erilaisen maailman julmia eroja tarkasti ja kaunistelematta. Kuinka erilaista onkaan elämä siitä riippuen, missä on sattunut syntymään. Omilla tai edes vanhempien tai isovanhempien teoilla on siihen hyvin vähän vaikutusta.  

Marja-Leena Tiainen ei ole aiemminkaan pelännyt tarttua vaikeisiin ja monenlaisia mielipiteitä herättäviin aiheisiin.

Kirjaa lukiessa mietin, että kylläpä tällaiselle kirjalle ja pakolaisuuden käsittelylle onkin nuorisokirjallisuudessa (ja toki myös aikuisten romaaneissa) polttava tarve. Tiaisella on varmasti kirjaa kirjoittaessaan ollut halu ravistella suomalaisia nuoria ajattelemaan asioita. "Partalapsista" puhuessa on helppo sivuuttaa se, miltä mahtaa tuntua paeta keskenkasvuisena kodistaan, yksin, vailla omaisuutta tai edes selkeää päämäärää. Tätä ahdistusta ja hätää kirjassa kuvataan hienosti ja empatiaa herättelevästi.

Toivonkin, että mahdollisimman moni nuori löytää Hotelli Desperadon luettavakseen. Kirjaa lukiessa  ymmärsin myös sen, että kirjalle on kantasuomalaisten lisäksi olemassa myös toinen, kasvava kohderyhmä: Suomessa asuvat pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Heidän kokemuksiaan reflektoivaa suomenkielistä kirjallisuutta ei totisesti ole yltäkylläisesti. Monet Tiaisen kirjoista ovat ilmestyneet myös selkokirjoina ja toivottavasti myös tämä teos tulee saamaan oman selkokielisen versionsa, sillä kysyntää varmasti on.

Yhteiskunnallisten ja vakavien aiheiden lisäksi kirjassa toki on myös kepeämpää sisältöä.

Lokakuussa lukuteemanani on ollut matkailu. Hotelli Desperadon mukana pääsinkin Ateenaan. Vaikka en ole kaupungissa koskaan käynyt, tunnen Kreikkaan yleisesti ottaen haikeaa kaipuuta. Siinäkin mielessä kirja oli miellyttävä lukukokemus, vaikka kaupungin nurjat puolet tulivat hyvinkin esille auringonpaisteen ja Akropoliin ohella.

Yksityiskohdat pitänevät paikkansa riittävän hyvin. Tiainen nimittäin vietti helmikuussa 2020 aikaa yhdessä kirjan tapahtumapaikoista, Kirjailijaliiton residenssissä Ateenassa.

Hotelli Desperado sopii mielestäni erinomaisesti yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille lukijoille. En pitäisi pahana, jos kirjan lukisivat aikuisetkin. Öyhöttäjille suosittelen sitä erityisen painokkaasti.

Marja-Leena Tiainen: Hotelli Desperado
Icasos 2021
249s.
Arvostelukappale