Huhtikuu 2021: historiallisia romaaneja ja naiskertojia

Huhtikuussa innostuin lukemaan pitkästä aikaa historiallisia romaaneja oikein urakalla. Ja mikäpä oli lukiessa, kun oli loistavia uutuuskirjoja odottamassa!

Kuukauden ehdoton kohokohta oli Anneli Kannon Rottien pyhimys. Keskiajalle sijoittuva, Hattulan kirkon maalausurakasta kertova romaani on taiteellisen mielikuvituksen riemuvoitto. Kuinka elävästi ja vetävästi Kanto kirjoittaakaan vähäisen historiallisen tiedon varassa! Rottien pyhimys on myös siitä harvinainen teos, että se onnistuu olemaan viihteellinen ja syvällinen yhtä aikaa. 

Toinen kuukauden historiallisista romaaneista oli Enni Mustosen Näkijä. Mustosen uusin romaani on kuulunut kevään ja alkukesän rutiineihin jo monen, monen vuoden ajan. Tällä kertaa kirja sijoittuu 1950- ja 1960-lukujen Hollywoodiin. Aikakausi sattuu olemaan omia suosikkejani ja Mustonen vie lukijan kurkistamaan monien tuttujen elokuvien kulisseihin ja pukeutumishuoneisiin.

Historiaromaanien putken täydensi Ann-Christin Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa. Kirja olikin pumpulinen kuin puuvilla ikään. Nuoren papinlesken elämää 1800-luvun lopun Turussa seurataan vetävästi. Erilaisia sydämenkäänteitä riittää uskottavuuden kustannuksella, mutta pidin kyllä tästäkin kirjasta paljon. Seuraavaa osaa odotellessa!

Kaksi kuuntelemaani äänikirjaa eivät sentään sijoittuneet historiaan. Tai, no, aivan lähihistoriaa toki molemmissa sivutaan. Saara Turusen Järjettömiä asioita oli äänikirjana suorastaan meditatiivinen kokemus. Loppujen lopuksi en muista kovinkaan paljoa siitä, mitä romaanissa itse asiassa tapahtui, mutta todella hyvin sen parissa viihdyin. Pisteet myös Krista Kososelle luennasta. En usko, että olisin tykännyt yhtä paljon kirjasta perinteisesti luettuna, joten rohkenen suositella nimenomaan äänikirjaa.

Kuun lopussa ahmaisin Linda-Maria Roineen teoksen Mercedes Bentso - Totuus ja tunnustus. Omaelämäkerrallinen kirjoituskokoelma sai kuulijan aivosolut hyrräämään, niin kiinnostava ja ratkirehellinen se oli. Oikeastaan harmittaa, että kuuntelin kirjan niin nopeasti, sillä aivot eivät oikein pysyneet mukana. Täytyy kuunnella joku päivä vielä uudestaan, sillä olen varma, että uusia ajatuksia herää. Roine lukee kirjan äänikirjaksi itse, ja onnistuu siinä erinomaisesti.

Yllä esiteltyjen kirjojen ohella huhtikuuta väritti tietenkin vahvasti Copycat-kirjankansikilpailu. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa äänestysaikaa on vielä hetki jäljellä. Seuraavan kerran palaan siis linjoille äänestystuloksien kera viikonlopun aikana!