Arttu Tuominen: Hyvitys (äänikirja)


Vuoden viimeisen kirja-arvion aika!

Päätän kirjavuoden mielelläni Arttu Tuomisen Hyvitys-romaaniin, jonka kuuntelin joulun aikaan Ville Tiihosen lukemana äänikirjana.

Hyvitys jatkaa kirjailijan Delta-sarjaa ja mukana ovatkin jo edellisessä romaanissa, Verivelassa, tutuksi tulleet porilaiset poliisit. Siinä missä sen tarina kietoutui ennen kaikkea komisario Jari Paloviidan ympärille, sekoittaen työn, yksityiselämän ja menneisyyden keskenään, on tällä kertaa keskiössä hänen kollegansa, ylikomisario Henrik Oksman.

Tarina lähtee liikkeelle räväkästi, kun sateenkaariväen suosimaan baariin tehdään pommi-isku. Tuloksena on kuolonuhreja, järkyttynyt, räjähdysherkkä ilmapiiri sekä koko maailman Poriin kohdistuneet katseet. Kun pommi-iskun tekijä vieläpä tulee videoilla julkisuuteen ja julistaa sodan hänen perinteiseen maailmankatsomukseensa sopimattomia ihmisiä ja yhteistöjä vastaan, riittää niin Delta-ryhmällä kuin KRP:llä paineita syyllisen kiinnisaamiseksi ja nopeasti. Rikosketju tuntuu kuitenkin saavan aina vain vastenmielisempiä ja pelottavampia piirteitä.

Henrik Oksmanilla on paljon pelissä henkilökohtaisesti. Hän nimittäin oli pommi-iskun kohteeksi joutuneessa ravintolassa vain hetkeä ennen räjähdystä, mutta sellaisissa olosuhteissa, joista hän ei missään nimessä halua kenenkään tietävän, ei työpaikalla, eikä erityisesti lapsuudenkodissa. 

Suhde väkivaltaiseen ja sadistiseen isään, uskonnollinen väkivalta ja lasten kaltoinkohtelu ovatkin kirjassa keskeisiä teemoja. Kun vertaa Hyvitystä ja Verivelkaa keskenään, näkyy romaaneissa selvästi yhteisiä temaattisia aineksia. Ensi vuonna ilmestyvästä kolmannesta osasta, Vaietusta, tiedetään jo sen verran, että siinä käsitellään vaiettuja sotarikoksia. Ei siis ole liioiteltua sanoa, että Tuominen on lähtenyt haastamaan perinteistä, ahdasta miehenmallia, sukupolvesta toiseen siirtyviä tabuja ja käsityksiä oikeasta, hyväksytystä miehisyydestä.

Väheksymättä sitä, että Tuominen kirjoittaa erinomaista, menevää jännitysviihdettä, on tematiikan valinnalle mielestäni syytä nostaa hattua ja nostaa aihe tarkempaan keskiöön. 

Siinähän sinänsä ei ole mitään uutta, että rikoskirjallisuuden poliisit ovat jo valmiiksi sisältä enemmän tai vähemmän rikkonaisia. Kun kaikkitietävien Sherlockien ja voittamattomuutta uhkuvien Rambojen aika oli ohi (ei sillä, että kumpikaan näistä esimerkeistä olisi pelkästään kiiltokuvamainen), erityisesti pohjoismaisessa dekkarikirjallisuudessa nostettiin etsivät jalustoilta ja alettiin mässäillä heidän parisuhdeongelmillaan, päihderiippuvuuksillaan ja traagisilla lapsuuksillaan. Mutta siihenpä se sitten useimmiten jäikin. Poliisin rikkonaisuus on ollut normi, osa kuvastoa, jolla luodaan mielenkiintoinen, elämänmakuinen henkilöhahmo, mutta ilmiöiden taustoja on rikoskirjallisuudessa kaiveltu tarkemmin vain harvoin. 

Tuominen ei ole tyytynyt tähän. Whodunit-tyyppisen mysteerin lisäksi hän haluaa kertoa myös suurempaa tarinaa yhteiskunnastamme, ei pelkästään tänä päivänä vaan myös vuosikymmeniä sitten. Ja jos halutaan aidosti ymmärtää erilaista pahoinvointia, ääriliikehdintää, ja marginaaleihin kuten naisiin, maahanmuuttajiin tai seksuaalivähemmistöihin liittyviä kielteisiä asenteita, on kaivelu totisesti syytä aloittaa kaukaa menneisyydestä.

Psykologinen kulma on ollut Tuomisella aina vahva ja tähän tematiikkaan se sopii erinomaisesti. Olen myös iloinen siitä, että Tuominen on vuosien saatossa oppinut pitämään osan hyvistä ideoistaan pivossa. Niin paljon kuin hänen Labyrintti-kirjoistaan pidinkin, säälin hyvien ideoiden ja juonenkäänteiden tuhlailua. Yhdessä romaanissa olisi ollut aineksia useampaan. 

Tässä suhteessa sekä Verivelka että Hyvitys tarjoilevat selkeästi uutta, kypsempää Tuomista. Kontenttia riittää kyllä näissäkin tarinoissa, mutta harkitummin käytettynä ja ehjimmiksi kokonaisuuksiksi kypsyteltynä.

Se, että Arttu Tuomisesta on tullut muutamassa vuodessa yksi maamme eturivin dekkaristeista, on todettu jo useaan kertaan monella suulla. Todellinen kysymys kuuluukin, milloin näemme maailmanvalloituksen alkavan?


Arttu Tuominen: Hyvitys
WSOY 2020 (Elisa Kirja äänikirja)
Lukija Ville Tiihonen
Kesto 10h 59min


Kommentit

  1. Olipas kiinnostava postaus, kiitos tästä. Totesin, että en ole lukenut yhtään Tuomisen kirjaa. Tämä täytyy heti korjata, koska huomasin senkin että hänhän asuu naapurikaupungissamme, eli Porissa. (PS. en ole vielä ihan tottunut tähän täällä päin asumiseend). Tuomisen on aiemmin kirjoittanut Myllylahdelle, nyt näkyy olen WSOY:n kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, oletkin kertaheitolla siirtynyt itäsuomalaisen kirjallisuuden piiristä länteen. Juuri eilen Twitterissä kävimme eräässä yhteydessä keskustelua siitä, onko olemassa leimallista länsisuomalaista kirjallisuusidentiteettiä kuten idässä. Sinä voit nyt tehdä kenttätutkimusta.
      Mutta kyllä, vahva suositus kaikille Tuomisen kirjoille. Myllylahdelle kirjoitetut ovat omaa Labyrintti-sarjaa ja nämä WSOY:n puolestaan kuuluvat omaan Delta-sarjaansa.

      Poista
  2. Kiitos perusteellisesta arviosta! Itsellä on jäänyt Tuominen välistä, johtuen varmaan siitä, ettei Pori oikein nappaa. Olen myös usein sekoittanut Arttu Tuomisen ja Antti Tuomaisen, ja jälkimmäisen tuotannosta alan olla jo hyvin perillä. Tuomaisen kv. menestys onkin sitten oma lukunsa...

    Ehkä tuo uskonnollisen väkivallan teema voisi kiinnostaa minua tässä teoksessa, mutta sarjan seuraava osa kuulostaa vähemmän kolutulta dekkarinäkökulmasta.

    VastaaPoista
  3. Pistelin aikoinaan Verivelan ja Hyvityksen vain pienellä tauolla, joten esiin nostamasi tematiikka korostui. Innostuin Tuomisesta niin, että aloitin Labyrinttiäkin. Siinä tuli saturaatiopiste, toivon todella, että tulevassa romaanissa lapsuudessa kummittelee jotain monipuolisemmin selittävää kuin paha isä.
    Tuominen kyllä kirjoittaa erittäin hyvin ja koukuttavasti, toivottavasti vientihana aukeaa hänellekin!
    Sodanaikaisten salaisuuksien kaivelu on kyllä kiinnostava suunta. Niin kauan kuin viime sodistamme onkin, niiden pitkä varjo on yhä keskuudessamme.
    Minna /KBC

    VastaaPoista

Lähetä kommentti