Joulukuun leffavinkit

Viimeistään joulunpyhinä on aikaa käpertyä sohvalle laatuleffojen ääreen. Tässä muutama täsmävinkki!

Last Christmas (2019)

Ensimmäisen vinkin kanssa täytyy tosin jalkautua elokuvateatteriin. Last Christmas vaikuttaa jo tämän kuvan perusteella perinteiseltä joulun hömppäleffalta, mutta vakuutan, ettei tämä ole aivan sitä, miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Tavallista twistaavampi käänne ja nokkela käsikirjoitus sekä pääparin (Emily Clarke ja Henry Golding) toimiva kemia, tekee leffasta ehdottomasti katsomisen arvoisen. Sitä paitsi, kukapa ei pitäisi jouluisesta Lontoosta? Ja jos mietit, onko elokuvan nimellä joku yhteys Wham!iin, niin voin kertoa, että on. Korvamatovaroitus!

Sing Street (2016)

Irlantilainen ohjaaja John Carneyn musiikillinen elokuva Once teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen. Pidän Carneyn tavasta tehdä pienestä kaunista. Sama pätee myös kasarinostalgiaa henkivän Sing Streetiin. Poikaporukka päättää perustaa bändin, miksipä muutenkaan kuin tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin ja kasvattaakseen sosiaalista pääomansa. Pikkuhiljaa projekti kuitenkin muuttuu taiteellisesti kunnianhinoisemmaksi. 

Pikkukaupungin nuoret kasvukivut, sydänsurut, suuresta maailmasta haaveileminen - tässä elokuvassa ei varsinaisesti ole ainutlaatuisia elementtejä, mutta kokonaisuus on äärimmäisen tyylikäs. Puhumattakaan elokuvan Duran Duran -henkisestä soundtrackista.

Elokuvan katseluaika Areenassa on valitettavasti ehtinyt päättyä, mutta toivottavasti elokuva esitetään uudelleen, laittakaapa nimi mieleen!

The Crown (3.kausi)

Joko olette katsoneet The Crownin kolmannen kauden jaksoja? Tässä on Netflix-sarja, joka aiheuttaa vakavaa riippuvuutta. Huolella tehty, historiallisiin faktoihin perustuva epookki on niin taitavaa työtä, että unohdan jatkuvasti, ettei Olivia Colman suinkaan ole oikea kuningatar Elisabet. 

Kolmannella kaudella keski-ikäistyvä kuningatar alkaa ehkä muotoutua enemmän sellaiseksi kuin me hänet ”tunnemme”. Paradoksaalisesti iän ja itsevarmuuden kertyessä kuningatar tulee yksinäisemmäksi. Kauteen oli valittu hienoja hetkiä 70-luvulta, ennakkoluulottomasti myös sellaisia, jotka eivät olisi ensiksi tulleet mieleen. Kuningattaren sijaan huomio kiinnittyy yhä enemmän alamaisiin sekä esimerkiksi aikuistuvaan prinssi Charlesiin.

Whitney (2018)

Whitney Houstonin häkellyttävä lahjakkuus ja traaginen elämä kiinnostavat edelleen. Netflixistä löytyy muutaman vuoden vanhempikin Can I be Me? -dokumentti, mutta Whitney on dokumenteista uusin ja esittää myös uusia väitteitä supertähden elämästä.

Dokumentissa käytetään paitsi arkistokuvia myös läheisten haastatteluja. Kommenttinsa ovat antaneet niin Houstonin äiti, veljet, monet ystävät kuin ei-aviomies Bobby Brownkin.

Dokumentin kovin väite on, että hänen sukulaisensa, niin ikään laulajana tunnettu Dee Dee Warwick olisi käyttänyt Houstonin seksuaalisesti hyväksi tämän ollessa lapsi. Osa perheestä on sanoutunut näistä väitteistä irti dokumentin ilmestymisen jälkeen. Toisaalta, rikkinäinen lapsuus saattaisi tarjota selityksen sille, miksi verrattain herttainen ja uskonnollinen Whitney jäi huumekoukkuun jo verrattain varhain.

Näin tehtiin Talvisota -elokuva (1989)

Pekka Parikan Talvisota on yksi menestyneimpiä ja myös parhaita (omasta mielestäni paras) sotaelokuvia Suomessa. Yle Areenasta löytyvä dokumentti kertoo, millaisella pieteetillä ainutlaatuista projektia edistettiin.

Oli hämmästyttävää kuulla, kuinka keskisuomalaiseen maalaiskylään ja maalaistaloon rakentui talveksi elokuvakylä.

Joukkojen liikuttelu, pyrotekniikka ja toisaalta hienovireinen henkilökuvaus vastasi melkoista sotaponnistusta.