Eläviä kuvia
Aivan tämän blogin alkutaipaleella rakas isoveljeni ehdotti minulle myös elokuvista kirjoittamista. Laitoin vastaan: "Enhän minä ymmärrä elokuvista mitään!" sanoin. Seurasi isoveljellinen silmien pyöräytys. "No, ethän sinä ymmärrä kirjoista sen enempää!"
Tänks!
Muutaman kuukauden asiaa sulateltuani alan kuitenkin kallistua sille kannalle, että velikulta oli oikeassa. Kirja-arvioni perustuvat yleensä hyvin voimakkaaseen henkilökohtaiseen kokemukseen (joskin olen väliin yrittänyt sirotella myös samaan aikaan kirjallisuusopinnoissa oppimiani huomioita). Ja toisten blogeja lukiessani olen huomannut pitäväni eniten niistä, jotka tuovat oman kokemuksen rohkeasti esille. Miten se meihin vaikuttaa, se kai taiteessa on tärkeää?
En nyt kuitenkaan ole muuttamassa tätä elokuvablogiksi satunnaisia harha-askelia lukuun ottamatta, mutta koska monet, ainakin Leena, Lumiomena ja Anni.m. ovat viime aikoina jakaneet omat lempielokuvansa kanssamme, liityn joukkoon minäkin. Seuraa siis,
Kymmenen elokuvaa, jotka muuttivat maailmaani
1. TALVISOTA
Kuten useimmat tämän listan elokuvista, osaan tämän käytännössä ulkoa. Pekka Parikan ohjaama Suomen kohtalonhetkien kuvaus on komeaa katsottavaa. Ennen kaikkea pidän tätä kuitenkin uskomattoman hienona tutkielmana suomalaisesta miehestä ja suomalaisuudesta laajemminkin. Joukko Suomen eturivin näyttelijöitä teki tässä aivan käsittämättömän hienoja roolitöitä. Tämän elokuvan myötä nostin Taneli Mäkelän kilometrin korkuiselle kultajalustalle, eikä hän sieltä sen koommin ole pudonnut.
2. DIKTAATTORI
Puhtaasti elokuvallisessa mielessä ajateltuna tämä on listani paras elokuva. Charlie Chaplin oli nero. Sen toteaminen ei ole erityisen omaperäistä. Myös suitsutusta siitä, kuinka tarkkanäkiöisesti Chaplin näki Saksan tilanteen jo 30-luvun lopulla, ei tarvinne tässä toistaa. Mutta se on pakko sanoa, että kukaan muu kuin Chaplin ei onnistu komiikan keinoin esittämään niin osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä elokuva on oikeasti hauska, mutta samaan aikaan koskettava. Chaplin nauraa ja itkee yhtä aikaa ja niin tekee katsojakin.
3. PIUKAT PAIKAT
Kolmen kärkeeni mahtuu sentään muutakin kuin sotaa, mutta historiassa pyöritään edelleenkin. Billy Wilderin ohjaama ja Marilyn Monroen, Tony Curtisin ja Jack Lemmonin tähdittämä, iloiseen 20-lukuun sijoittuva hupailu on yksinkertaisesti kuplivan kepeää ja hyvin tehtyä viihdettä. Simppeli, mutta toimiva juoni, hienot näyttelijät, jännitystä, romantiikkaa ja legendaarisia musiikkiesityksiä. Mitäpä sitä muuta komedialta osaisi toivoa? Kuvaukset eivät olleet suinkaan helpot, kiitos jo varsin huonossa kunnossa olleen Marilyn Monroen. Juuri se ehkä tekeekin elokuvasta lopulta niin onnistuneen. Täydellisen onnistunut amerikkalainen illuusio.
4. FORREST GUMP
Elokuva, jota en osaa analysoida edellisten tapaan, mutta jota takuuvarmasti nauliudun katsomaan, kun se telkkarista tulee. Tom Hanks tekee laatutyötä. Pidän tällaisista elämäkertaelokuvista (ja -kirjoista), joissa yhden ihmisen elämän kautta esitellään pätkä maan tai maailmanhistoriaa. Mikrohistoria tulee makroksi. Se selittää myös seuraavan elokuvan listasijoituksen.
5. BENJAMIN BUTTONIN IHMEELLINEN ELÄMÄ
Tämän elokuvan nostamista kärkikymmenikköön epäröin vähän. Toisaalta siksi, että se on Forrest Gumpin kanssa kovin samantyyppinen "vähän" erikoisen syvän etelän miehen elämäntarina Amerikan historian vuosikymmenten halki. Toisaalta elokuva on sen verran tuore, että vielä on mahdotonta sanoa, miten se kestää aikaa. Uskon sen kuitenkin kestävän. En ole koskaan ollut erityisen suuri Brad Pitt-fani, mutta miestä kohtaan tuntemani arvostus nousi tämän elokuvan myötä suuresti. Elokuvan perusajatukseen, elämän kulkemiseen takaperin, liittyy niin paljon huimia ajatuksia ja pohdinnan paikkoja, ettei viitostila liene yliampuva ratkaisu.
6. JÄNIKSEN VUOSI
Risto Jarvan Jäniksen vuosi antaa sekin katsojalleen ajattelemisen aihetta. Arto Paasilinnan 1975 kirjoittama kirja on 2000-luvulla vielä enemmän ajankohtainen kuin oli ilmestyessään ja Jarva on onnistunut lisäämään hyvään tarinaan vielä oman lämpimän kädenjälkensä. Tarina kertoo paitsi hauraasta ja ristiriitaisesta luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta myös yksilön asemasta yhteiskunnassa. Mitä oikeuksia on luonnolla? Ja mitä oikeuksia on luontokappaleella nimeltä ihminen? Tämän katsottuani olen aina hetkisen aikaa halukas katoamaan jänkhälle.
7. TAHRATON MIELI
Kun pyysin miestäni tekemään oman top10-listansa, hän mainitsi tämän Michael Gondryn ohjaaman mestariteoksen. Pyyhin listaltani siinä alunperin olleen toisen Chaplin-klassikon Nykyajan (koska kyllä yksi Chaplin sentään saa riittää) ja otin tilalle tämän. Vaikka miespääosassa on Jim Carrey, ei sen kannata antaa hämätä, tästä elokuvasta ei nimittäin löydy pieruhuumorimaneereita. Clementine (Kate Winslet) päättää pyyhkiä poikaystävänsä Joelin (Carrey) mielestään. Ihan kirjaimellisesti. Mutta voiko Suurta Rakkautta koskaan pyyhkiä mielestä?
8. KOMISARIO PALMUN EREHDYS
Nostin tämän listalle edustamaan paitsi Komisario Palmuja, joiden fani olen niin kirjoissa kuin elokuvissa, myös suomalaisen elokuvan kulta-aikoja, joiden hedelmiä (niin täydellisen kypsiä kuin sitten niitä raakileeksi jääneitäkin) fanitan täysillä. Komisario Palmun erehdyksessä viehättää sen klassinen suljetun huoneen murhamysteeri: kuka murhasi Bruno Rygseckin? Erityismaininta loisteliaasta Leo Jokelasta Kokin roolissa. Samoin kohtauksesta Kämpissä, jossa Jokela laulaa "Silmät tummat niin kuin syksyinen yö" ikimuistoisesti.
9. KILL BILL 1&2
Quentin Tarantinon elokuvien vetovoima on huikaiseva. En pidä väkivaltaisista elokuvista normaalioloissa ollenkaan, mutta Tarantino saa marssittaa eteeni kaikessa rauhassa toinen toistaan raaempia kohtauksia ja tämä tyttö katsoo ihan mielellään. Ehkä se johtuu Tarantinon luomasta hienosta visuaalisesta maailmasta tai sitten olen vain jotenkin samalla tavalla vinksahtanut hänen kanssaan (ja ilmeisesti moni muukin on!). Sentään lievästi rauhallisempi kakkososa on mielestäni joukkoteurastusnumero1-osaa parempi. Tarantino onnistuu myös valitsemaan elokuviinsa käsittämättömän hyvää musiikkia ja nimen omaan Kill Bill-elokuvien musiikkivalinnat ovat onnistuneet loistavasti. Usein elokuvamusiikki on vain hissipimputuksenkaltaista taustaääntä, mutta näissä elokuvissa musiikki esittää roolia tai kahtakin.
10. TYTTÖ JOKA TIESI LIIKAA
Tunnen punastuvani. Mutta juuri siksi lisään tämän elokuvan kymmenenneksi. Goldie Hawnin ja Chevy Chasen tähdittämässä elokuvassa vain on sitä jotakin. Se on hauska ja höpsö ja aika tyhjänpäiväinen ja siinä kategoriassaan mielestäni yksi maailman parhaista. Juonesta nyt on turha puhua, mutta mainittakoon, että paavi on vaarassa ja Goldiella on jotakin asiaan liittyvää, mikä ei hänelle kuuluisi. Pienenä se albiinogangsteri oli tosin uskomattoman pelottava, joten elokuva lienee tuottanut kyseenalaista mainetta viattomille albiinoille. Mutta tietääkö kukaan, löytyykö tätä DVD:nä mistään?!
Tällaisen listan loppuun tulee aina kirjoitetuksi, että niiiin monta hyvää elokuvaa jäi uupumaan ja oikeastaan haluaisin lisätä listalle vielä vaikka mitä. Mutta pitäydyn nyt tässä listassa ilman sen kummempia selityksiä. Ainoa harmituksen aiheeni on (sen tähän, totta tosiaan, lisään), ettei listalle mahtunut yhtään Hitchcockia, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt. Mutta olkoon näin tällä kertaa.
Millainen on sinun kymmenen kärkesi?
Tänks!
Muutaman kuukauden asiaa sulateltuani alan kuitenkin kallistua sille kannalle, että velikulta oli oikeassa. Kirja-arvioni perustuvat yleensä hyvin voimakkaaseen henkilökohtaiseen kokemukseen (joskin olen väliin yrittänyt sirotella myös samaan aikaan kirjallisuusopinnoissa oppimiani huomioita). Ja toisten blogeja lukiessani olen huomannut pitäväni eniten niistä, jotka tuovat oman kokemuksen rohkeasti esille. Miten se meihin vaikuttaa, se kai taiteessa on tärkeää?
En nyt kuitenkaan ole muuttamassa tätä elokuvablogiksi satunnaisia harha-askelia lukuun ottamatta, mutta koska monet, ainakin Leena, Lumiomena ja Anni.m. ovat viime aikoina jakaneet omat lempielokuvansa kanssamme, liityn joukkoon minäkin. Seuraa siis,
Kymmenen elokuvaa, jotka muuttivat maailmaani
1. TALVISOTA
Kuten useimmat tämän listan elokuvista, osaan tämän käytännössä ulkoa. Pekka Parikan ohjaama Suomen kohtalonhetkien kuvaus on komeaa katsottavaa. Ennen kaikkea pidän tätä kuitenkin uskomattoman hienona tutkielmana suomalaisesta miehestä ja suomalaisuudesta laajemminkin. Joukko Suomen eturivin näyttelijöitä teki tässä aivan käsittämättömän hienoja roolitöitä. Tämän elokuvan myötä nostin Taneli Mäkelän kilometrin korkuiselle kultajalustalle, eikä hän sieltä sen koommin ole pudonnut.
2. DIKTAATTORI
Puhtaasti elokuvallisessa mielessä ajateltuna tämä on listani paras elokuva. Charlie Chaplin oli nero. Sen toteaminen ei ole erityisen omaperäistä. Myös suitsutusta siitä, kuinka tarkkanäkiöisesti Chaplin näki Saksan tilanteen jo 30-luvun lopulla, ei tarvinne tässä toistaa. Mutta se on pakko sanoa, että kukaan muu kuin Chaplin ei onnistu komiikan keinoin esittämään niin osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä elokuva on oikeasti hauska, mutta samaan aikaan koskettava. Chaplin nauraa ja itkee yhtä aikaa ja niin tekee katsojakin.
3. PIUKAT PAIKAT
Kolmen kärkeeni mahtuu sentään muutakin kuin sotaa, mutta historiassa pyöritään edelleenkin. Billy Wilderin ohjaama ja Marilyn Monroen, Tony Curtisin ja Jack Lemmonin tähdittämä, iloiseen 20-lukuun sijoittuva hupailu on yksinkertaisesti kuplivan kepeää ja hyvin tehtyä viihdettä. Simppeli, mutta toimiva juoni, hienot näyttelijät, jännitystä, romantiikkaa ja legendaarisia musiikkiesityksiä. Mitäpä sitä muuta komedialta osaisi toivoa? Kuvaukset eivät olleet suinkaan helpot, kiitos jo varsin huonossa kunnossa olleen Marilyn Monroen. Juuri se ehkä tekeekin elokuvasta lopulta niin onnistuneen. Täydellisen onnistunut amerikkalainen illuusio.
4. FORREST GUMP
Elokuva, jota en osaa analysoida edellisten tapaan, mutta jota takuuvarmasti nauliudun katsomaan, kun se telkkarista tulee. Tom Hanks tekee laatutyötä. Pidän tällaisista elämäkertaelokuvista (ja -kirjoista), joissa yhden ihmisen elämän kautta esitellään pätkä maan tai maailmanhistoriaa. Mikrohistoria tulee makroksi. Se selittää myös seuraavan elokuvan listasijoituksen.
5. BENJAMIN BUTTONIN IHMEELLINEN ELÄMÄ
Tämän elokuvan nostamista kärkikymmenikköön epäröin vähän. Toisaalta siksi, että se on Forrest Gumpin kanssa kovin samantyyppinen "vähän" erikoisen syvän etelän miehen elämäntarina Amerikan historian vuosikymmenten halki. Toisaalta elokuva on sen verran tuore, että vielä on mahdotonta sanoa, miten se kestää aikaa. Uskon sen kuitenkin kestävän. En ole koskaan ollut erityisen suuri Brad Pitt-fani, mutta miestä kohtaan tuntemani arvostus nousi tämän elokuvan myötä suuresti. Elokuvan perusajatukseen, elämän kulkemiseen takaperin, liittyy niin paljon huimia ajatuksia ja pohdinnan paikkoja, ettei viitostila liene yliampuva ratkaisu.
6. JÄNIKSEN VUOSI
Risto Jarvan Jäniksen vuosi antaa sekin katsojalleen ajattelemisen aihetta. Arto Paasilinnan 1975 kirjoittama kirja on 2000-luvulla vielä enemmän ajankohtainen kuin oli ilmestyessään ja Jarva on onnistunut lisäämään hyvään tarinaan vielä oman lämpimän kädenjälkensä. Tarina kertoo paitsi hauraasta ja ristiriitaisesta luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta myös yksilön asemasta yhteiskunnassa. Mitä oikeuksia on luonnolla? Ja mitä oikeuksia on luontokappaleella nimeltä ihminen? Tämän katsottuani olen aina hetkisen aikaa halukas katoamaan jänkhälle.
7. TAHRATON MIELI
Kun pyysin miestäni tekemään oman top10-listansa, hän mainitsi tämän Michael Gondryn ohjaaman mestariteoksen. Pyyhin listaltani siinä alunperin olleen toisen Chaplin-klassikon Nykyajan (koska kyllä yksi Chaplin sentään saa riittää) ja otin tilalle tämän. Vaikka miespääosassa on Jim Carrey, ei sen kannata antaa hämätä, tästä elokuvasta ei nimittäin löydy pieruhuumorimaneereita. Clementine (Kate Winslet) päättää pyyhkiä poikaystävänsä Joelin (Carrey) mielestään. Ihan kirjaimellisesti. Mutta voiko Suurta Rakkautta koskaan pyyhkiä mielestä?
8. KOMISARIO PALMUN EREHDYS
Nostin tämän listalle edustamaan paitsi Komisario Palmuja, joiden fani olen niin kirjoissa kuin elokuvissa, myös suomalaisen elokuvan kulta-aikoja, joiden hedelmiä (niin täydellisen kypsiä kuin sitten niitä raakileeksi jääneitäkin) fanitan täysillä. Komisario Palmun erehdyksessä viehättää sen klassinen suljetun huoneen murhamysteeri: kuka murhasi Bruno Rygseckin? Erityismaininta loisteliaasta Leo Jokelasta Kokin roolissa. Samoin kohtauksesta Kämpissä, jossa Jokela laulaa "Silmät tummat niin kuin syksyinen yö" ikimuistoisesti.
9. KILL BILL 1&2
Quentin Tarantinon elokuvien vetovoima on huikaiseva. En pidä väkivaltaisista elokuvista normaalioloissa ollenkaan, mutta Tarantino saa marssittaa eteeni kaikessa rauhassa toinen toistaan raaempia kohtauksia ja tämä tyttö katsoo ihan mielellään. Ehkä se johtuu Tarantinon luomasta hienosta visuaalisesta maailmasta tai sitten olen vain jotenkin samalla tavalla vinksahtanut hänen kanssaan (ja ilmeisesti moni muukin on!). Sentään lievästi rauhallisempi kakkososa on mielestäni joukkoteurastusnumero1-osaa parempi. Tarantino onnistuu myös valitsemaan elokuviinsa käsittämättömän hyvää musiikkia ja nimen omaan Kill Bill-elokuvien musiikkivalinnat ovat onnistuneet loistavasti. Usein elokuvamusiikki on vain hissipimputuksenkaltaista taustaääntä, mutta näissä elokuvissa musiikki esittää roolia tai kahtakin.
10. TYTTÖ JOKA TIESI LIIKAA
Tunnen punastuvani. Mutta juuri siksi lisään tämän elokuvan kymmenenneksi. Goldie Hawnin ja Chevy Chasen tähdittämässä elokuvassa vain on sitä jotakin. Se on hauska ja höpsö ja aika tyhjänpäiväinen ja siinä kategoriassaan mielestäni yksi maailman parhaista. Juonesta nyt on turha puhua, mutta mainittakoon, että paavi on vaarassa ja Goldiella on jotakin asiaan liittyvää, mikä ei hänelle kuuluisi. Pienenä se albiinogangsteri oli tosin uskomattoman pelottava, joten elokuva lienee tuottanut kyseenalaista mainetta viattomille albiinoille. Mutta tietääkö kukaan, löytyykö tätä DVD:nä mistään?!
Tällaisen listan loppuun tulee aina kirjoitetuksi, että niiiin monta hyvää elokuvaa jäi uupumaan ja oikeastaan haluaisin lisätä listalle vielä vaikka mitä. Mutta pitäydyn nyt tässä listassa ilman sen kummempia selityksiä. Ainoa harmituksen aiheeni on (sen tähän, totta tosiaan, lisään), ettei listalle mahtunut yhtään Hitchcockia, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt. Mutta olkoon näin tällä kertaa.
Millainen on sinun kymmenen kärkesi?
Harha-askeleet silloin tällöin piristävät ainakin blogimaailmassa :) Olikin mukavaa ja kiinnostavaa kurkata sinun suosikkielokuviisi.
VastaaPoistaPekka Parikka osasi (ehkä kiitos Antti Tuurin hyvien kirjojen) kuvata suomalaisen mielen mielenmaisemaa; Piukat paikat on eräs hauskimmista näkemistäni elokuvista (nyt harmittelen Marilynin leffojen puuttumisen listaltani); Forrst Gumpissa on jotain vangitsevaa; Tahraton mieli hämmentää (myönteisesti); Tarantinoista oma suosikkini on Pulp Fiction" ja Goldie Hawnin elokuvat ovat puhtoisella tavalla hupaisia.
Tuo Benjamin Butto pitäisi nähdä :)
The landscape belongs to the man who looks at it. (Ralph Waldo Emerson, American thinker)
VastaaPoistaI love your blog. I use some of your recommendations since I found it. I think you are very nice sharing all your findings and ideas with the community of people around the world so we can all be better teachers and better learners.
VastaaPoistaThank you very much.
I have but one lamp wait which my feet are guided; and that is the lamp of experience. I know of no way of judging of the future but by the past. (Patrick Henry, American statesman)
VastaaPoista