Antti Tuuri: Tammikuu 18 / Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma: 1917

Suomi 100-vuoden vaihduttua seuraavaan on  julkinen keskustelu siirtynyt juhlallisista tunnelmista synkempiin, tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta vastaitsenäistynyttä maata repineestä sisällissodasta.

Toivon, että muistovuotta vietettäisiin rakentavassa ja uutta luovassa hengessä, mutta ainakin toistaiseksi monet kannanotot ovat tuntuneet aika väsyneiltä valkoinen-punainen/punikki-lahtari -linjan toisteluilta. Itse päätin aloittaa vuoden saman tien aiheeseen vankasti paneutumalla. Sattuman kautta minulla oli mahdollisuus lukea rinnakkain Antti Tuurin Tammikuu 18 -romaania sekä Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman tietoteosta 1917. Kirjat osoittautuivat toisiaan erittäin hyvin tukevaksi pariksi, joten tällaista romaani-tietokirja-komboa voi suositella muillekin.

Tammikuu 18 tosin oli minulle pieni pettymys. Tuuri-fanina pidän lähtökohtaisesti kaikesta hänen kirjallisuudestaan, mutta tämä romaani ei päässyt siivilleen oikein missään vaiheessa. Jo romaanin sisältö ja muoto on vaativa. Vahvasti dokumenttilähteisiin perustuva kertomus sisällissotaa edeltäviltä kuukausilta kertoo siitä, miten Pohjanmaalla varustauduttiin venäläisten sotilaskasarmien tyhjentämiseen. Tuntui vähän siltä, että kirjailija jäi lähteidensä vangiksi, eikä tohtinut tuoda kerrontaan lukijan mielenkiintoa ylläpitävää tarinallisuutta tarpeeksi. Siksi lopputulos oli luettelomainen.

Kirja kiinnostaneekin eniten sukututkijoita, paikallishistorioitsijoita, ylistarolaisia ja muita pohjanmaalaisia, sillä kirjassa kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti itsenäisyysmies Ahto Sippolan ponnistuksista suojeluskuntien aseiden hankinnassa. Pohjanmaalle myös perustettiin sotakouluja ja järjestettiin paraateja voimannäyttönä venäläisille. Sippolan ensisijaiselle tehtävälle olikin suuri tarve, sillä jäällä pidetyssä katselmuksessa suurella osalla suojeluskuntalaisista oli olkapäällään kiväärin sijasta heinäseiväs. Kauempaa katsottuna se kuitenkin meni täydestä torrakkona. 

Kun valkoisen armeijan, ja samalla Suomen virallisen armeijan, johtoon nimitettiin Mannerheim, ihmeteltiin Pohjanmaalla, miksi tehtävä oli annettu entuudestaan tuntemattomalle Venäjän armeijan kenraalille, joka vieläpä oli ruotsinkielinen. Saksassa olisi ollut Pohjanmaalta lähteneitä jääkäreitä pilvin pimein.

Tällaiset detaljit ovatkin kirjan kiinnostavinta antia. On myös mielenkiintoista, miten Tuuri kuvaa tulevan sodan osapuolien muodostumista. Ainakin tässä kirjassa suojeluskuntien mielenkiinto kohdistuu ennen muuta vallankumouksen jälkeen kurittomaksi muuttuneeseen ja järjestyshäiriöitä aiheuttavaan venäläiseen sotaväkeen. Työväenkaartilaiset ovat enemmänkin kiusallinen piikki lihassa, epäilyttävää porukkaa, joka on liian hyvissä väleissä venäläisten kanssa. Suojeluskuntalaisten suhtautumista voisi verrata ehkä siihen, millaisia ajatuksia Perussuomalaiset herättävät ei-perussuomalaisissa.

***

Ehkä tästä aatteellisesta, moneen suuntaan jännitteisestä ilmapiiristä onkin kaikista vaikein ottaa kiinni. Olisi helppoa sekoittaa nykypäivän poliittisen linjat sadanvuoden takaisiin, mutta näinhän se ei mene. Olinkin iloinen, että luin Tuurin kanssa yhtä aikaa 1917 -tietokirjaa. Häggmanin, Keskisarjan, Kuisman sekä kuvista vastanneen Jukka Kukkosen teos kertoo sekasortoisesta vuodesta, jonka päätteeksi Suomi oli itsenäistynyt, mutta  sisällissodan kynnyksellä, eräiden mielipiteiden mukaan jo sotatilassa. Kirjan myötä havahduin miettimään sitä, että monessa mielessä, sata vuotta myöhemmin, meidän on varsin mahdoton ymmärtää koko sotaan johtanutta kehitystä, jonka siemenet oli kylvetty jo pitkän ajan kuluessa.

Takana olivat maailmanpalon pitkät sotavuodet. Keisarikunnan romahtaminen avasi mahdollisuuden itsenäisyyteen, mutta jos keisari ei hallinnut, kuka hallitsi? Teollisuudelle Venäjän markkinat olivat hyvä bisnes, siksipä vielä maaliskuun jälkeen halua itsenäistymiseen ei näissä piireissä ollut, nythän inhasta sortovallasta oli kuitenkin päästy. Tilanne muuttui, kun valtaan astuivat syksyllä bolsevistit. Rahaportaan ja työväestön väliset epäluulot olivat tosiasia, mutta silti nyt vääjäämättömäksi käynyt sota olisi voinut toisissa oloissa olla vältettävissä - jos ei olisi ollut nälänhätää. 

"Nälkä on punikki", totesi aikalainen Juhani Aho. Monet eivät sotineet syvän aatteellisen vakaumuksen ohjaamina, kuten Väinö Linnan Akseli Koskela, vaan punakaartiin liityttiin erityisesti kaupungeissa jo siksikin, että silloin sai kaksi kertaa päivässä syödäkseen. Maaseudulla elintarviketilanne oli huomattavasti parempi ja ympäröivä todellisuus erilainen. Toki sodassa mukana oli myös aatteen paloa ja oli varsin mielenkiintoista lukea siitä, miten esimerkiksi kirjailijat osallistuivat vallitsevaan arvotaisteluun - osa myös itse sotaan. Tiivistetysti voikin sanoa, että motiiveja sodan syttymiseen riittää, ja eri puolilla maata ristiriidat ja jännitteet syntyivät erilaisista asioista. Tai jäivät kokonaan syntymättä, kaikki eivät suinkaan sotineet, mikä usein tuntuu unohtuvan kokonaan.

Kirjan kuvitus täydentää artikkeleita erinomaisesti. Aikalaiskuvat kertovat omaa tarinaansa Suomesta, ennen kaikkea sitä, kuinka pitkä matka sadassa vuodessa on tultu. Paljasjalkaiset pikkupojat eivät levitä uutissanomia helsinkiläisille, eikä maasta löydy sellaista köyhyyttä kuin taivalkoskelaisesta savutuvasta vastasyntyneessä kansallisvaltiossa. Siihen katsoen, niin hirmuinen ja syvät haavat jättänyt kuin sisällissota olikin, se tuntuu pikemminkin historialliselta ja välttämättömältä syöksysynnytykseltä. On vaikea nähdä, miten vallan uudelleen järjestyminen olisi voinut tapahtua siististi ja väkivallatta. 

1917 on tietokirja, jota suosittelen luettavaksi tai ainakin selailtavaksi ihan kaikille. Vuodet 1917 ja 1918 kuuluvat Suomen historiassa yhteen saumattomasti. Sisällissotaa ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää, eikä mieltä muistella, ellei sitä osaa sijoittaa edeltävien vuosien ja vallitsevan historiallisen todellisuuden kontekstiin.

Antti Tuuri: Tammikuu 18

Otava 2017
220s.

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma: 1917
WSOY 2017
224s.