Matti Rönkä: Yyteet



Matti Rönkä siirtää uutuusromaanissaan Yyteet Tuntemattoman sotilaan klassikkohenkilöt nykypäivän iitee- ja yytee-Suomeen. Miten pärjäävät konekiväärikomppanian tutut hahmot 2010-luvun toiminnan järkeistämisen, ulkoistamisen, rönsyjen leikkaamisen ja tuottavuuden tehostamisen maailmassa?

Kun kuulin kirjasta ensimmäisen kerran, innostuin ideasta saman tien. Mutta Suomi100-vuoden edetessä mieleen alkoi jo hiipiä epäilys. Väsymys Tuntemattomaan alkoi tuntua jäsenissä jo ennen syksyn uutuusversioiden pääsesonkia. Eikö meillä ole mitään muita versioitavia klassikkoromaaneja? Vastaus kysymykseen on myönteinen, mutta luettuani muutaman ensimmäisen sivun Rongän tekstiä, olin vakuuttunut siitä, että Yyteet on nerokas romaani ja päivitys suureen kansalliseen kertomukseen.

Olen itsekin istunut yliopiston yhteiskuntatieteellisellä (valtio-oppia ehkä, vai oliko ollut kansantaloustiedettä?) luennolla, jossa käytiin läpi hyvää johtamista Tuntemattoman sotilaan henkilöiden avulla. Jo pitkään kotimaisen johtamisen ja bisneksen päästrategit ovat opettaneet opetuslapsiaan olemaan enemmän Koskelan kuin Lammion kaltaisia johtajia. Linnan oivallisesti ja aidosti luomat hahmot on altistettu syväjohtajuuden missiolle. Fiktiivisten hahmojen ylle on kasaantunut niin paljon mystiikkaa, sankaruutta ja erilaisia merkityskerroksia, että Linnan alkuperäinen sanoma on unohtunut.

Rönkä palauttaa henkilöt niille paikoilleen, joihin ne alun perin kuuluivat. Yyteet muodostaa yllättävänkin toimivan uusintaympäristön Linnan hahmoille. Niin toinen maailmansota kuin 2010-luvun taantuma ja taloudellisen toimintaympäristön muutos ovat tekijöitä, joihin yksittäinen ihminen ei pysty vaikuttamaan. Kaikista mieluiten Koskelan, Hietasen, Lahtisen ja Lehdon kaltaiset henkilöt hoitaisivat oman hommansa, elelisivät omaa elämäänsä muiden ja muita häiritsemättä. On toki Rahikaisen ja Roccan kaltaisia hahmoja, jotka pärjäävät paremmin, osaavat sopeutua ja luovia jatkuvassa liikkeessä, ehkä vähän nauttivatkin. Ja sitten on niitä Lammion kaltaisia oman elämänsä sotureita, jotka elävät muutoksesta, kokevat syntyneensä suuria tekoja ja suuria aikoja varten ja pelkäävät katoavansa, mikäli jatkuva liike pysähtyy.

Kukaan, joka on viime aikoina jollakin tapaa ollut tekemisissä työelämän kanssa, ei voi olla löytämättä tuttuja elementtejä Röngän työelämän kuvauksesta. Kuvaus on kärjistetty, mutta vain vähän. Varma-Data on mukavasti pärjäävä IT-firma, joka on selvinnyt perheyrityksen vakaalla kassalla, henkilökohtaisilla uhrauksilla, kovalla työnteolla ja yltiöpäisten liikkeiden välttämisellä kohtuullisen ehjin nahoin. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun väistyvän omistajan tilalle saapuu uusi toimitusjohtaja, joka alkaa kovalla kädellä luotsata yhtiötä dynaamisemman bisneksen tielle. 

Tapahtumien kulkua seurataan Ville Koskelan kautta. Hän on todellinen company man, alusta saakka mukana ollut keskijohtaja, johdon luottopelaaja, joka viihtyy mieluummin alaistensa kymmenen kysymystä -ringissä kuin johtoryhmän strategiapalavereissa. Hänen alaisinaan on ryhmä ammattilaisia, omalaatuisia persoonia kaikki, joita Koskela suuresti arvostaa. Varma-Datan uudessa strategiassa kyse ei kuitenkaan ole persoonista ja ihmissuhteista, vaan numeroista, luvuista, jotka jäävät viivan alle. Kun YT-kierros seuraa toistaan, kyse on siitä, kuka putoaa, kenen pää kestää kovissa paikoissa ja kuka jättää leikin kesken vapaaehtoisesti.

Yyteet on terävä kuvaus nykypäivän markkinataloudesta ja sen jauhaviin rattaisiin joutuneista yksilöistä. Samalla se on kuitenkin myös lämmin, humaani tunnustus pienimmän riesan tielle, ylimääräisen kouhottamisen välttämiselle, yksilön hyvinvoinnille ja jos ei suorastaan ystävyydelle, niin ainakin työtoveruudelle. Joissakin tapauksissa se on vielä ystävyyttään voimakkaampi kokemus yhteisten kokemusten synnyttämää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toisen ihmisen hyväksymistä juuri omana itsenään.

***

Ps. Matti Rönkä on Kauppakeskus Minnan Suomalaisessa Kirjakaupassa vieraana 9.11. klo 16 ja minulla on ilo haastatella häntä kirjan tiimoilta. Tulkaahan kuuntelemaan, varmasti mielenkiintoinen keskustelu tulossa!

Matti Rönkä: Yyteet
Gummerus 2017
251s.

Kommentit

  1. Ehdottomasti menee lukulistalle tämä teos, kiitos inspiroivasta esiluennasta! Olen lukenut Röngän teoksia kaksi, yhden dekkarin ja Einon, ja molemmat ihastuttivat. Tämän teoksen aihepiiri ei lämmittänyt minua automaattisesti, mutta siitä lisää kuultuani kyllä. Ja tsemppiä haastatteluun, varmasti mieleenpainuva hetki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos Anu! Minäkin olen lukenut Einon ja pidin siitä valtavasti. Viktor Kärppiä olen kuunnellut äänikirjana ja pitänyt niistäkin, joten olin aika varma, että pitäisin myös tästä romaanista. Silti yllätyin positiivisesti!

      Poista
  2. Kirjan lukeminen herätti minussa hyvin samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia kuin sinussakin. On mukavaa huomata, että Yyteet on vedonnut muihinkin, sillä en ole päässyt ainakaan omassa lähipiirissäni keskustelemaan kirjasta erityisemmin.
    Harmi, että Kuopio on minulle aivan liian kaukana - tulisin mielelläni kuuntelemaan haastattelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmin paikka, Hande! Mutta kiva kuulla, että sinäkin pidit tästä. Minä pidin automatkalla pitkällisen monologin miehelleni aiheesta. Hän ei kylläkään ole kirjaa vielä ehtinyt lukea, mutta aikoo sen kyllä tehdä (monologistani huolimatta!).

      Poista
  3. Olin ohittanut tämän kirjan kokonaan, koska oletin jotenkin Röngän kirjoittavan aiheista, mikä minua ei kiinnostaisi. Tiedä mistä tuokin tullut päähäni, mutta sait kyllä kiinnostumaan tästä kirjasta! Tekisi ehkä ihan hyvää välillä poistua sieltä lukumukavuusalueelta, ja lukea sellaisiakin, jotka eivät syystä tai toisesta ihan ensisijaisia valintoja olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on itse kullakin, että liian helposti tulee jättäydyttä omalle mukavuusalueelle. onhan sen ymmärrettävääkin, kun lukuaikaa kuitenkin on rajallisesti. Mutta kiva kuulla, että innostuit! Toivottavasti kokeilet ja pidät lukemastasi!

      Poista
  4. Tunnustan, että suhtauduin tähän kirjaan lievästi epäillen, mutta vuoden mittaan pääni on vähitellen kääntynyt. Turun kirjamessuilla tartuin tilaisuuteen ja hankin kirjan - ja seuraavassa käytävän mutkassa seisoskeli Matti Rönkä! Kappaleessani on siis vakuutena tekijän signeeraus. Lukulistalla tämä on vahvasti, kunhan saan Toisen tuntemattoman pois alta ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, sattumaako vai tähtiin kirjoitettua? :D
      Minullakin on Toinen tuntematon kesken, ei haitannut osittainen päällekkäin luku, mutta elokuvaa en sitten olekaan jaksanut mennä tähän samaan ruuhkaan katsomaan.

      Poista
  5. Eino mulla olikin lainassa aikoinaan mutta se palautui kirjastoon lukematta. Uutuus sijoittuukin ympäristöön joka ei itseäni niin kiinnosta... ja sitä jäin miettimään, että vaikka olen Tuntemattoman sotilaan nähnyt monet kerrat vuosikymmenten aikana, en muista kuin ihan muutamasta hahmosta mitkä niiden nimet on, niin en ehkä saisi tuosta kirjasta irti yhtä paljon kuin joku toinen jolle tulee heti mielikuva millainen tyyppi jokainen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, kyllähän tässä paljon kirjan pointtia on siinä, miten tutut henkilöt toimivat nykypäivän tilanteessa. Siinä mielessä jonkinlainen henkilötuntemus on varmasti hyödyksi. Toisaalta olisi kiinnostavaa kuulla, millainen lukukokemus on sellaiselle lukijalle, jolle Tuntematon ei ole kovin tuttu ennestään!

      Poista
  6. En ole lukenut mitään Matti Röngän tuotantoa, vaikka pidänkin hänestä uutistoimittajana paljon. Voisin harkita tätä, vaikka Tuntematon sotilas onkin minulle (apua, nyt sen tunnustan) sangen yhdentekevä kirja. (Voi johtua siitä, että luin sen vain silmäillen joskus lukioikäisenä pakolla ennen koetta. Ehkä joskus vielä annan sille paremman lukuhetken.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Tuntemattoman sotilaan varmasti tarvitse olla jokaiselle suomalaiselle elämää suurempi kirja! Itse asiassa ei se sitä ole minullekaan. Taisin minäkin lukea kirjan joko yläasteella ja lukiossa, ja pidin kyllä lukemastani, mutta en ole toisaalta kokenut tarvetta palata kirjaan uudelleen esimerkiksi Sotaromaania lukemalla.
      Tämän romaanin lisäksi suosittelen sinulle Röngän tuotannosta Einoa, uskon, että pitäisit! :)

      Poista
  7. Yyteet oli kyllä virkistävä lukukokemus, sain itse luettua tämän loppuun toissailtana. Rakastan kyllä paljon modernisointeja ja uudelleenkerrontoja, joten ehkä tämä osui muutenkin oikeaan, kuin raikkaalla tyylillänsä. Vaikka kirjan aihe ei välttämättä osu ihan kohdalleen opiskelijalle, se kuitenkin heijastaa hyvin myös tämän hetkistä keskustelua työmaailmasta, jolta kukaan ei voi oikeastaan välttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessani mietin sitä, että omalla kohdallani monet asiat tuntuivat naurettavan (ja itkettävän) tutuilta työelämästä, vaikka onneksi (en ainakaan vielä) työurallani ole YT-ruljanssiin joutunutkaan. Mutta ehkä tässäkin aiheessa on jotakin sellaista suomalaista yhteiskuntaa läpivalaisevaa, joka ulottuu myös niihin lukijoihin, joille ei varsinaisesti asia ole ajankohtainen. Kyllähän nämä asiat ja työelämän murros pyörivät uutisissa ja ihmisten puheissa jatkuvasti.

      Poista
  8. Tämä on Röngän kirjoista se, josta olen pitänyt vähiten, eikä silti ollenkaan huono. Antoisaa haastattelua!

    VastaaPoista
  9. Enpä ajatellut tästä kirjasta yhtään kiinnostuvani, mutta niin vaan taas kirjallisuuden seireenit eli bloggaajat viekoittelevat turmiollisille teille. Mahtaakohan tästä saada riittävästi irti, jos Tuntematon hahmoineen on muistissa vain auttavasti? Vai pitäisikö lukea Röngältä jotain muuta, esimerkiksi tuo Suketukselle suosittelemasi Eino, voisi olla hauskaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjabloggaajat kyllä jatkuvasti ovat viemässä turmion teille, I know!
      Minusta tämä kirja on helposti samaistuttava kenelle vaan, joka on työelämässä ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tuntemattoman hahmot ovat, siteeraan kirjailijaa itseään: hauska leikki, tuomassa tarinaan oman värinsä. Joten luulen, että voisit tästä hyvinkin tykätä. Toisaalta, Einolla ei voi hävitä. 😊

      Poista
  10. Minä bloggasin juuri eilen Yyteistä, luimme sen vetämässäni yrityslukupiirissä. Kyseisessäkin yrityksessä on ollut yt-tilanteita viime vuosina.
    Osa piti kirjasta, osa, minä mukaan lukien, ei pitänyt yhtään. Minä osaan Tuntemattomani, kirja luetteu pariin kertaan, leffa nähty lukuisia kertoja. Minusta Rönkä meni siitä, missä aita on matalin. Henkilöt ovat pintaa ja tärkeimmältä tuntuu se, että heidät on saatu toistamaan alkuperäisen Tuntemattoman kuuluisimpia repliikkejä. Rönkä kertoi jossain, ettei itse ole koskaan ollut yt-uhan alla ja mielestäni se näkyy tekstissä. Yyteihin on aina syyt, niin kirjankin yrityksessä.
    Tuntematonta saa ammentaa, kunhan sen tekee hyvin. Siihen kategoriaan lasken Toisen tuntemattoman ja Aku Louhimiehen leffan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtovaa miten eri tavalla lukijat teoksen kokevat. Yleensä se on myös hyvän kirjan merkki. Jos kaikki vain kohteliaasti kiittävät, on ehkä pelattu liian varman päälle.

      Minä samaistuin voimakkasti henkilöiden tuntoihin. Tunnustan, että yyteet ovat kokematta, mutta fuusioitumista, toiminnan tehostamista, strategianmuutosta ja monta muuta tuttua vaihetta ja tunnetta kirjasta löytyi.

      Poista

Lähetä kommentti

Seuraa Instagramissa

Suositut tekstit