Jyri Paretskoi: Nimetön


Kirjailija Jyri Paretskoi tunnetaan ennen kaikkea nuorten Shell's Angles -kirjoista, jotka esimerkiksi oman blogini kävijälaskureista päätellen ovat sekä nuorten että heidän opettajiensa suuressa suosiossa. Myös itse olen nautiskellut ilolla veijarimaisten nuorukaisten menosta (lue lisää täältä, täältä ja täältä)

Tänä syksynä Paretskoi kuitenkin tarjoilee lukijoilleen jotakin aivan muuta.

Nimetön on hyytävä aikuisten trilleri, joka nostattaa niskakarvat pystyyn niin fyysisillä tapahtumillaan kuin puistattavalla mustasukkaisuuden ja mielen järkkymisen kuvauksellaan.

Jos on olemassa epämiellyttäviä bileillan jälkeisiä herätyksiä, tämän lienee sieltä pahimmasta päästä: mies herää hotellihuoneessa huumattuna ja käsi huivilla sängynpäätyyn sidottuna. Tuntuu armotonta kipua ja kun silmät ja ajatukset selkiytyvät, mies saa kauhukseen huomata menettäneensä vasemman nimettömänsä. Tätä pahempaa lienee vain se, mitä kirjan (yhdelle) päähenkilöistä tapahtuu, hän nimittäin havahtuu kesken oksasaksilla tapahtuvaa irrotustoimenpidettä.

Kaupungissa liikkuu miehiä viettelevä koston enkeli, joka vokottelee varattuja miehiä. Kun hän on saanut houkuteltua miehet aviorikokseen, tapahtuu kauhistuttava kosto. Miehelle (ja hänen puolisolleen) jää ikuinen muistutus pettämisestä. Tämän verran tohdin tarinasta paljastaa, sillä se selviää lukijalle jo heti alkumetreillä. Sen sijaan pari muuta, aika kylmäävää käännettä, Paretskoi on varannut tarinan varrelle. Minut ne ainakin onnistuivat yllättämään.

Mustasukkaisuus on tunne, jota en koe itse kovin usein tuntevani. Samaten vahvasti mustasukkaisuuteen taipuvaiset persoonat karmivat selkäpiitäni. Siinä mielessä tällainen syväsukellus mustasukkaisuuden kaikista pimeimpään ytimeen oli yhtä aikaa tympeää ja kiinnostavaa. Nimittäin, ja tämä on tuotava esille erittäin painokkaasti, vaikka veri muutamaan kertaan niin sanotusti tursahtaa tarinan edetessä, ei kyseessä ole pelkkä väkivaltainen rymistelyromaani. Ehdottomasti valtaosa kirjasta seurataan henkilöiden, myös salaperäisen sormenkatkojan, mielenliikkeitä, tunnetiloja ja niiden kehitystä. Parhaimmillaan oikeudenmukaisuutta ja koston problematiikkaa käsitellessään Paretskoi onnistuu eettisessä pohdinnassaan oivallisesti. Sitä tukee myös loppu, joka on hölmistyttävä, ei sellainen jota lukijana odotin ja halusin, muttei myöskään kliseinen tai valmiiksi pureskeltu.

Nimetöntä voikin hyvällä omatunnolla tituleerata psykologiseksi trilleriksi. Tämä ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa kovinkaan yleinen kirjallisuudenlaji, joten nostan hattua ennakkoluulottomasta valinnasta. Siitä huolimatta psykologista kuvausta olisi voinut jonkin verran tiivistää. Nyt sinänsä monipuolinen ja kiinnostava ihmismielen kuvaus ei jaksa pysyä lennossa aivan koko (yli) 300 sivun mittaista romaania.

Tästä huolimatta kirjailijan debyyttiä aikuisten kirjallisuuden saralla voi pitää hyvin onnistuneena. Hieman etukäteen jännitin sitä, onko Paretskoi malttanut pitää tunnetun puujalkavitsikoneistonsa aisoissa. Tuttu, poikamaisen humoristinen ote pilkahteli siellä täällä, mikä oli ihan positiivinen ilmiö kaiken synkistelyn keskellä. Esimerkiksi kirjan takaa-ajokohtaus on ehdottomasti yksi hauskimmista koskaan lukemistani.

Nimetön sisältääkin psykologisen kuvauksen lisäksi aimo annoksen groteskiutta lähentelevää mustaa huumoria ja aika hirtehinen on koko kirjan ideakin. Vaikka kyseessä ei ole hupikirja, uskaltanee tätä suositella ennen kaikkea vähän rankemman huumorin ystäville.

Muualla:
Kirjokansi
Kirjojen keskellä

Savon Sanomat

Jyri Paretskoi: Nimetön
Karisto 2017
326s.





Kommentit

  1. Amma, totta sanot, että harvoin saa kotimaisissa dekkareissa nauttia psykologisesta jännityksestä ja se on just se juttu, joka tekee minulle trilleristä himoittavan. Toiovttavasti loppu ei ole joku vitsi...Voisin tämän lukeakin, jos se minulle ilmestyisi, sillä luotan arvioosi. Minä en yhtään pidä poliisiooperatiivisista dekkareista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva kuulla mitä pidät. Luulen, että tämä on sellainen romaani, jota aika vahvasti lukee omien kokemusten ja tuntemusten kautta. Mustasukkaisuus ja kosto ovat kuitenkin yhtä aikaa niin subjektiivisia ja toisaalta yleismaailmallisia tunteita.
      Loppu ei ole vitsi!

      Poista
    2. Varmaan sinäkin olet katsonut tv-sarjaa Doctor Foster, joka kuvaa mikä todella on petetyn naisen kosto. Yksi osa tulee vielä, mutta saatamme saada kolmannen tuotantokauden. Arvaa onko Nimetön käynyt mun kädessä ihan Prismassa monta kertaa: Ainoa mitä pelkään, että herra kirjailija heittää kuitenkin jotain vitsiä kostavasta naisesta tms. Rakastan noiria ja todellista draamaa, enkä kestä huumoria kun nautin trilleriä. (Tilasin liian vähän lopultakin kirjoja, mutta ehkä on syytä ottaa hitaammin nyt. Otin hyllystä vanhan Colin Dexterin, josta olen jo unohtanut murhaajan....) Käyn ensi viikolla Prismassa lukemassa Nimettömän 3 ensimmäistä sivua ja kurkkaan viimeiselle...Edelleen minulle paras kotimainen dekkari on Antti Tuomaisen Kaivos: mistä muusta kannattaa kirjoittaa kuin murhasta ja rakkaudesta!

      Poista
  2. Kiitos minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan työn esittelystä! Huumori dekkareissa on ainakin minulle houkutin, sillä kovin paljon humoristisia dekkareita en ole lukenut. Oma dekkarimakuni on muutenkin aivan kehittymätön, mutta usein se päänsisäinen kauhu kiinnostaa enemmän kuin hirvittävä toiminnallinen tykitys. Tässä teoksessa nämä kaksi ulottuvuutta saattavat olla balanssissa, mene ja tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tässä voisi olla elementtejä joista pidät, Anu. Aika syvälle kuitenkin mennään henkilöiden pään sisälle.

      Poista
  3. En ole koskaan kuullutkaan Paretskoista, mutta kirjoituksesi herätti mielenkiintoni. Psykologiset trillerit sekä hirtehinen ja musta huumori ovat taikasanoja, jotka vetävät minua puoleensa. Kiitos vinkistä, pistän kirjan korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Hande! Onpa kiva, että sait hyvän kirjavinkin. Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja pidät lukemastasi.

      Poista
  4. En lue paljoakaan dekkareita, mutta jos luen, niin psykologinen trilleri on valintani. Siinä mielessä tämä kuulostaa kiinnostavalta. Suomessa tosiaan tunnutaan suosivan enemmän niitä poliisidekkareita. Minäkään en ole mustasukkaista tyyppiä ja Cheaters-tyyppiset tositv-sarjat ovat minusta ihan käsittämättömiä ja vastenmielisiä. Teema ei siis pahemmin houkuttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin mustasukkaisuus on teemana vähän luotaantyöntävä, mutta toisaalta on kiinnostavaa välillä mennä epämukavuusalueellekin ja lukea sellaisista mielenliikkeistä, jotka ovat itselle ihan vieraita.

      Poista
  5. Kiitos Amma kirjan esittelystä. Minulle tämä kirjailija on ihan uusi tuttavuus. Postauksesi perusteella kirja olisi todennäköisesti sellainen kirja jonka lukisin mielelläni. Psykologiset trillerit koukuttavat ja hienoa kun suomalaisiakin tämän tyylin trillereitä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Anneli. Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja pidät lukemastasi.

      Poista
  6. Tykkään paljon trillereistä. Kirjassa on kyllä karmiva alku! Pidän loppuratkaisuista, jotka yllättävät tai ovat muulla tavalla erikoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten tässä kirjassa on kyllä monta elementtiä kohdallaan!

      Poista
  7. Paretskoita en ole lukenut, mutta Shell's Angels on kyllä ikuisesti kasvavalla listallani. Juuri tänään viimeksi mietin, kun selailin ensi kevään kirjakatalogeja, että olen tainnut menettää kiinnostukseni jännäreihin käytännössä kokonaan. Jotenkin en vain kaipaa sentyyppistä kerrontaa ja tarinoita osaksi lukuarkeani. Ehkä joku jännärihimo taas jossain vaiheessa herää, mutta toistaiseksi mennään nyt näin, muunlaisen kirjallisuuden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin menee kausittain, jossakin vaiheessa välttelivät jännitystä ja dekkareita, nyt on taas tullut luettua enemmän. Onneksi voi valita!
      Jos jännitys ei tällä hetkellä maita, niin sitten suosittelen Paretskoin tuotannosta Shell's Anglesia, on hauska!

      Poista
  8. Jyri Paretskoi on nimenä tuttu, mutta hänen tuotannostaan minulla ei ole aiemmin ollut mitään hajua. Vaan nyt on. Onpa raikasta kun vaihteeksi "teurastetaan" miehiä. :D Yleensähän uhreja ovat naiset. Kuvauksesi perusteella kirja vaikuttaa muutenkin poikkeukselliselta ja nimenomaan hyvässä mielessä. Mustasta huumorista plussaa. Merkitsenpä kirjan Suomi-listalle, kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo jonkin aikaa ollut kovin kyllästynyt naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan kirjallisuudessa, joten oli tosiaankin virkistävää, että uhreina olivatkin tällä kertaa tavalliset valkoiset keskiluokkaiset heteromiehet. :D Ja kun vielä kirja on kirjoittanut mainitut kriteerit täyttävä
      mies, niin asetelma on hauska ja mielenkiintoinen. Siitä tuli mieleen, että jos kirjan olisi kirjoittanut naiskirjailija, alkaisi joku varmasti vinkua, että taas feministit sortavat miehiä...

      Poista
  9. Hmm, kuulostaa sinänsä mielenkiintoiselta, mutta jotenkin olen tosi huonosti viime aikoina tarttunut dekkareihin tai jännäreihin. Shell's Angels on minulla ollut jo lukulistalla jonkin aikaa, pitänee aloittaa sillä.

    VastaaPoista
  10. Olipa hyvä, että mainitsit että kyseessä ei ole "väkivaltainen rymistelyromaani" sillä olin jo tuota kohtaa edeltävän tekstisi perusteella alkanut ajatella, että kuulostaa jo lähtökohtaisesti sen verran väkivaltaiselta, että huh. Psykologinen jännitys onkin sitten eri juttu ja kun luin tekstisi loppupuolta tuli mieleeni Varistyttö, jossa sen esittely oli hyvin kiinnostavaa. Tosin trilogian lukeminen jäi omalla kohdallani tuohon ensimmäiseen osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Varistyttöä, mutta nyt kun mainitsit, voisin tietämäni perustella, että näissä olisi jotain samaa. Minä olen niin kaunosielu, että jätin Varistytön ja koko trilogian lukematta ihan kannen perusteella. Siitä huolimatta Nimettömän väkivallan kuvaus ei ahdistanut tai ärsyttänyt, koska se taustoitettiin hyvin.

      Poista
    2. Minusta Varistyttö -trilogia oli hyvä ja niistä etenkin Unissakulkija. Toisaalta kun olin ne kaikki lukenut, olin kuin skalpeerattu ja trillerimakuni muuttui sen verran, että ei mitään tällaista enää lukemissani kirjoissa tehdä lapsille eikä eläimille, jotka ovat täysin kykenemättömiä teitoiseen pahaan.

      Poista
  11. Dekkarit ei ole minun juttu ollenkaan, enkä lue niitä. Jos olisi jokin pakko lukea, sen pitäisi olla Agatha Christien tyylinen, ehkä joku Flavia-sarjan kirja sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut yhden Flavian, mutta ei ollut minun juttuni ollenkaan. Christien mysteereistä sen sijaan pidän.

      Poista
  12. Paretskoihin on pitänyt jo aiemmin tutustua, saa nyt sitten nähdä aloitanko tästä vai lähdenkö kuitenkin turvallisemmalle linjalle Shell's Angelien kanssa. Ompun tapaan vähän ahdistuin bloggauksesi alusta, tuli jopa vähän paha olo, mutta hauska takaa-ajokohtaus alkoi kyllä kiinnostaa. Ei siis suoraan lukulistalle, mutta laitetaan sellaiseen kiinnostuskortistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostuskortisto, loistava termi! Sieltä on hyvä ammentaa lukemista, fiiliksen ja suositusten mukaan.
      Jos väkivalta mietityttää, niin Shellarit on kyllä tosiaan turvallisempi vaihtoehto, eikä huono ollenkaan.

      Poista
  13. Minä olen niin rajoittunut lukija, etteivät psykologiset trillerit kuulu (yleensä) lukulistalleni. Mutta poimisinko Paretskoin trillerin luettavaksi? Voisinpa poikiakin, sillä tolkun ihmisenähän kirjailija tunnetaan. Sitä paitsi jutustasi sain kirjasta positiivisen vaikutelman. Siis harkintaan mutta ei vielä hankintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tulee minunkaan luettua psykologisia trillereitä, vaikka useimmat lukemani ovat olleet ihan hyviä.

      Poista
  14. En ole Paretskoilta aiemmin lukenut kuin kolumneja, mutta nyt taitaa olla aika. Ei savolaistekijän trilleriä arvaa ohittaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Mielenkiinnolla odotan mielipidettäsi ja fiiliksiäsi!

      Poista

Lähetä kommentti

Seuraa Instagramissa

Suositut tekstit