Rosa Liksom: Everstinna

Nyt jos osaisin, kirjoittaisin tämän meänkielellä.

Mutta en osaa. Riittäköön siis, jos sanon, että sieluni solisee nyt peräpohjalaisella poljennolla.

Näin tekee myös Rosa Liksomin Everstinna, fyysiseltä kooltaan kompakti (195 sivua), mutta sisällöltään jättimäinen teos. Romaani on päähenkilön, Everstinnan, yhden yön monologi, mutta kattaa vuosikymmenten mittaisen siivun niin henkilökohtaista, Suomen kuin maailmankin historiaa. Teos on yhtä aikaa aatehistoriallinen romaani ja toisaalta äärimmäisen raaka henkilökohtaisen perhehelvetin kuvaus ja naisen kasvutarina.

Aatteen tasolla romaani tarkastelee kansallissosialismia ja natsismia. Miten nuoren naisen isänmaallinen aate liukuu yhä äärioikeistolaisempaan suuntaan? Liksom on ajan hermolla, sillä äärioikeisto nostaa päätään joka puolella, myös Suomessa, tälläkin hetkellä. Vieläkin universaalimpi arvoitus on ihmisen tottuminen ja sopeutuminen ääri-ilmiöihin. Olipa kyse väkivallasta kaduilla tai parisuhteessa, mieli totuttautuu ja asettuu hyväksymään täysin hyväksymättömän ja kestämättömän hämmästyttävän nopeasti.

Everstinnalla ja hänen miehellään Everstillä on esikuvansa myös todellisuudessa. Opettaja ja kirjailija Annikki Kariniemi kirjoitti 1950-luvulla romaanin Erään avioliiton anatomia, jossa hän ruoti varsin suorasanaisesti suhdettaan edesmenneeseen ex-mieheensä, eversti Oiva Willamoon. Vaikka Liksom kirjoittaakin fiktiota, yhteys tosielämään tekee romaanin tapahtumista entistäkin koskettavampia ja järkyttävämpiä. Liksomin ronski kieli ei kumartele, eikä peittele ja saa lukijan vuorotellen punastelemaan nolostumisesta ja sekä pahoinvoimaan siitä kaikesta pahasta, mitä ihminen toiselle ihmiselle voikaan tehdä.

Toisaalta Liksomille tyypilliseen tapaan tämä kaikki yhdistyy kauniiseen, liki runolliseen kieleen, joka piirtää Lapin luonnon ja elämän onnellisimmat hetket tarkasti lukijan eteen. Myös historiallinen kerronta on tarkkaa, tapahtumissa mukana vilahtavat aikansa merkkihenkilöt ja saksalaisten aika Lapissa tulee kuvatuksi tarkasti. Kyseessä ei kuitenkaan ole sotaromaani, vaikka sota vahvasti onkin läsnä, niin konkreettisena kuin ideanakin.

Viime kuussa huomasin pohtivani kirjojen ja elokuvien kautta useaankin otteeseen aatteiden ja ideologioiden merkitystä ja myös sitä, kuinka aate pettää kannattajansa. Samaa tematiikkaa käsittelee myös Liksom. Kumpi olikaan suurempi järkytys äärioikeistolle: Natsi-Saksan häviö vai se, mitä suomalaisille olisi tapahtunut, mikäli Saksa olisi voittanut?

Everstinna on ehdottomasti yksi tämän vuoden vaikuttavimmista kotimaisista romaaneista ja upea, eheä, hätkähdyttävä kokonaisuus, jonka taituruutta voi vain ihailla. Helsingin Sanomissa kerrotaan, että tekstiä oli alun perin toistatuhatta liuskaa. Ihailen taitoa ja kykyä, jolla tuosta tekstimassasta on osattu ja maltettu poimia vain kaikki oleellinen ja tarpeellinen. Näistä rakennuspuista on syntynyt muodoltaan loistelias ja sisällöltään sykähdyttävä romaani.

PS. Muistathan: Rosa Liksom on parhaillaan Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -kiertueella. Kuopioon kiertue saapuu 12.10. Klo 17 alkavassa tilaisuudessa Liksomia haastattelee allekirjoittanut.


Rosa Liksom: Everstinna
Like 2017
195s.
Arvostelukappale