SATUHETKI Salla Simukka: Sisarla. Seikkailu toisessa maailmassa

En muistakaan, milloin Herra Syksy (ihan pian 8v) ja neiti Kevät (6v) olisivat ihastuneet johonkin kirjaan yhtä paljon kuin tähän! Toki tämän vuoden hittejä on tullut luettua yhdessä myös esimerkiksi Me Rosvolat ja Harry Potter, mutta niillä on ollut etunaan tuttuus jo entuudestaan. Salla Simukan Sisarla sen sijaan oli meille aivan uusi tuttavuus. Aloitimme iltasatukirjan ollessamme serkkujen luona yökylässä ja piakkoin 11 vuotta täyttävä kummityttöni oli hyvin harmissaan siitä, että kirja jäi hänen osaltaan kesken, kun lähdimme kotiin. Siis kolme vahvaa suositusta omani lisäksi!

Sisarla toimii monellakin tasolla. Varsinaisesti tarina kertoo kahdesta tytöstä, Aliisasta ja Meristä, jotka ajatuvat erikoiseen, salattuun maailmaan: Sisarlaan. Siellä on kaikkea sellaista, mitä voimme vain kalpeasti kuvitella: sudenolentoja, unienkutojia, tuulikeijuja ja paljon muuta. On sekopäinen lukupiiriä vetävä pöllö Poelloe (joka lukee tietysti Poeta), on hylätty huvipuisto Lilianna, on ihmeitä täynnä oleva Salamaisuuksien puutarha. Ja sitten on vielä Vitilinna, jota hallitsee kuningatar Lili rautaisella otteella. Aliisasta ja Meristä tulee parhaat ystävät, ja kun he huomaavat oman maailmansa olevan vaarassa, he haastavat Lilin taisteluun. Kaikki ei mene kuitenkaan aivan niin kuin pitäisi ja seikkailu muuttuu entistä moniulotteisemmaksi.

Lapsia kiehtoivat kaikki omituiset paikat, nimet ja ihmeellisyydet, aikuista intertekstuaaliset viittaukset. Ilmiselviä viittauksia oli Liisaan Ihmemaassa, Harry Potteriin, Frozeniin, Muumeihin ja niin moneen muuhun tarinaan, että seuraavalla lukukierroksella viittauksia varmaan löytyisi vielä paljon lisää. Sisarla onkin mitä suuremmassa määrin kunnianosoitus tarinoille, kirjoille ja kirjallisuudelle. Kunnianosoitusten lisäksi tarinaa kerrotaan vahvasti metaforien tasolla. Tuntuukin siltä, että kirja pitäisi lukea saman tien toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan.

Aivan erityisesti Sisarla kertoo ystävyydestä ja sen ihmeellisestä, kaikki esteet voittavasta voimasta. Vaikka teos kertoo nimenomaan tyttöjen välisestä ystävyydestä, eli herra Syksy tapahtumissa aivan yhtä innolla mukana ja ihmekös tuo: ystävyys, kumppanuus, luottamus, epäluulo, yksinäisyys, pelko ja ikävä ovat universaaleja asioita. Näitä samaisia teemoja käsittelevät myös tavalla tai toisella ne teokset, joihin Sisarla silmää iskien viittailee.

Kirjaa oli ilo lukea ääneen. Simukan tekstin on soljuvaa, elävää ja kuplivaa. Aivan erityisiä suosikkejani oli hervottoman Poelloen tulkitseminen, ja sudenolentona taas sain käyttää matalan hyrisevää kurkkuääntä. Luulen siis, että niin lapset kuin aikuiset haluavat vielä palata tämän teoksen ääreen ja hyvä niin, sillä tasoja ja ajatuksia herättävää pohdintaa kirjassa riittää. Tarinaa rytmittää oivallisesti Saku Heinäsen kuvitus, joka vuorotteli minimalististen ja hauskoja detaljeja tulvivan välillä. Kuvista huomasi, että kirjoittaja ja kuvittaja olivat tismalleen samalla aaltopituudella.

Salla Simukka: Sisarla. Seikkailu toisessa maailmassa
Tammi 2016
185s.
Kuvittanut Saku Heinänen