Rosa Liksom: Hytti numero 6

Tähän alkuun tiedotusluontoinen asia. Naisten Pankki järjestää valtakunnallisen Lue Naiselle Ammatti 2017 -kiertueen yhdessä Liken ja Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. Kiertue ja sen pääesiintyjä Rosa Liksom saapuu Kuopioon 12.10. Lisätietoja hyväntekeväisyystapahtumasta löytyy tästä linkistä. Tervetuloa tekemään hyvää ja käymään samalla mielenkiintoista kirjallisuuskeskustelua!

***

Allekirjoittanut on lupautunut haastattelemaan Liksomia Kuopion keskusseurakuntatalolla. Haastattelun aiheena on Liksomin uusi romaani Everstinna, josta korviini on jo kantautunut paljon hyvää sanottavaa. Päätin kuitenkin kesälomalla, ennen Everstinnan ilmestymistä, ottaa käsittelyyni Finlandian voittaneen teoksen Hytti numero 6, joka taitaa olla jo luettavissa jonkinlaiseksi moderniksi klassikoksi. Ei ole mitenkään tavatonta, että Finlandia-voittaja jakaa mielipiteitä. Tästä romaanista olen kuitenkin kuullut harvinaisen paljon ristiriitaisia ajatuksia. Toiset pitävät valtavasti, toiset eivät sitten yhtään. Varmasti tästä syystä itsellänikin lukeminen on jäänyt ja jäänyt aina tähän asti.

Päädyin kuuntelemaan romaanin äänikirjana, mikä yhtä aikaa oli ja ei ollut hyvä ratkaisu. Lukijana toimi mahtava Pertti Sveholm. Ensimmäiset minuutit ihmettelin kovasti, miksi Sveholm tulkitsee tekstiä niin kuin tulkitsee, mutta aika pian ymmärsin sen olleen loistava ratkaisu. Sveholmin käsissä Liksomin kaunis, kuvaileva, yksityikohtia pursuileva teksti muuttui liki meditatiiviseksi luennaksi. Syystä taikka toisesta pääsin kaikista parhaiten Siperian halki kulkevan junan kyytiin mökillä tiskatessani. Siinä astioita huuhdellessani olin yhtä aikaa voimakkaasti läsnä ja toisaalta hyvin, hyvin kaukana. Mutta ehkä äänikirjan tulkinta oli jopa liian meditatiivinen. Huomasin, että minun oli vaikea seurata tarinan kokonaisjuonta ja kirjan lopetettuani tuntui siltä, että olisi pitänyt aloittaa lukeminen saman tien uudestaan. En nimittäin ole ollenkaan varma siitä, mitä kirjassa lopulta tapahtuikaan. Toisaalta mielessäni on kuitenkin uskomattoman tarkkoja kohtauksia, tunnelmia, jopa yksittäisiä lauseita. Erikoinen luku- ja kuuntelukokemus siis!

Liksomin kieli yhdistelee kiehtovasti yhteen kaunista ja rumaa: korkeakirjallista, lyyristä kuvausta ja ronskia puhetta. Harvassa romaanissa on yhtä paljon kauniita lauseita, mutta harvoin korvani ovat punoittaneet yhtä paljon. Muutaman kerran aidosti ääneen naurahdinkin, mikä on melko harvinaista minulle. Toisaalta koko kirjan ympäristö on melko iljettävä, mutta kuitenkin siinä on myös jotakin vahvasti esteettistä, rumuuden estetiikkaa. Absurdiuden logiikkaa. Jotakin, joka puhuttelee rivien väleissä.

Matka Siperian halki on pitkä, varsinkin, jos pidättyväinen Suomi-neito joutuu samaan hyttiin votkaan menevän ja ahdistelevan keski-ikäisen setämiehen kanssa. Matkan aikana peilataan tytön sielunelämää ja menneisyyttä, ja kuunnellaan miehen loputtomia viinanhuuruisia yksinpuheluja ja elämänviisauksia. Siitä huolimatta kaiken keskiöön tuntuu nousevan miljöö ja 1980-luvun neuvostoliittolainen ajankuva henkilöiden ikään kuin mahdollistaessa sen, että pysymme mukana junan liikkeessä.

Kirja sopii erityisen hyvin neuvostoestetiikan ystäville ja ylipäänsä slaavilaisen kirjallisuuden suurkuluttajille, sillä tämän slaavilaisemmaksi ei romaani enää muutu. Ehkä minulle tämä oli monessakin suhteessa hieman too much, mutta Liksomin kielestä ja tavasta kirjoittaa pidin paljon, joten odotukset Everstinnan suhteen kasvoivat entisestään.

Palataan siis aiheeseen lokakuun puolella!

Rosa Liksom: Hytti numero 6
WSOY, Elisa Kirja 2011
Lukijana Pertti Sveholm
Kesto 6 h 51 min