Angie Thomas: Viha jonka kylvät
Olen tästä romaanista aivan äärettömän vaikuttunut. Angie Thomasin Viha jonka kylvät määritellään nuorten romaaniksi (tai muodikkaalla termillä YA), mutta se näkyy tarinassa ainoastaan siinä mielessä, että teos on niin hemmetin hyvä, että sen varmastikin jaksaa lukea nuorempikin lukija. Tarina puhuttelee kuitenkin minkäikäistå lukijaa tahansa.
Valitettavasti Thomasin kertoma tarina on täyttä totta monessa osassa Amerikkaa. Kirjan päähenkilö, teinityttö Starr, tulee poliisin pysäyttämäksi kaverinsa Khalilin kanssa. Poliisi ampuu Khalilin ja Starr joutuu näkemään kaiken vierestä. Kun vaikuttaa siltä, että valkoinen poliisi pääsee teostaan kuin koira veräjästä, Starr päättää voittaa pelkonsa ja todistaa poliisia vastaan. Koko perheen elämä muuttuu peruuttamattomasti.
Tätä kirjaa lukiessani Suomenkin uutisvirrassa vilahti surullisia tapauksia, jotka muistuttivat arkielämän realiteeteista tummaihoisten amerikkalaisten asuinalueilla. Aloin miettiä omaa suhdettami poliisiin. Se on varsin pintapuolinen. Tunnen joitakin poliiseja, ja arvostan heidän tekemäänsä työtä suuresti. Luottamus poliisiin on kova. Toisaalta, jos huomaan poliisiauton tulevan tiellä vastaan, ensimmäinen reaktio on nostaa jalka kaasulta, ehkä jopa hivenen jarruttaa. Ja vasta sitten tarkistaa, näyttikö mittari ylinopeutta vai ei. Tällainen pieni syyllisyyden sävyttämä herranpelko on kuitenkin varsin toista kuin pelko oman henkensä edestä. Yhdysvaltalaisten poliisien herkästä liipasinsormesta (erityisesti ei-valkoisia kohtaan) on puhuttu paljon, mutta on itse asiassa aika pysäyttävää huomata, että vain harvoissa maissa poliisiin voi luottaa niin varauksetta kuin Suomessa.
Angie Thomas nostaa esille rotukysymyksen, aina ja edelleen niin kipeän ajankohtaisen asian, hienolla tavalla. Thomas kuvailee Starrin kotighettoa elävästi ja kaunistelematta. On kilpailevia jengejä, on huumekauppaa, prostituoituja ja laukauksia. Liikaa nuorena kuolleita ihmisiä. Toisaalta se kuitenkin on Starrille ja hänen perheelleen rakas koti. Kontrastina tälle todellisuudelle Thomas esittää toisen puolen Starrin elämästä. Starr käy hienostokoulua, jossa valtaosa oppilaista on rikkaita valkoisia. Kontrasti on nerokas, sillä Starrin kokeman vierauden tunteen ja kaveriporukan kuvailun myötä lukijan on helppo samaistua päähenkilöön. Epävarmuus, toiseus, pelko torjutuksi tulemisesta, kaikki ovat sellaisia asioita, joihin nuori ja vähän vanhempikin pystyy samaistumaan.
Pidin erityisen paljon siitä, miten kirjailija kuvasi Starrin perhettä. Vaikka kirja käsittelee rankkoja aiheita, on toisiaan aidosti rakastava perhe ja kaveriporukka todellinen ilonaihe. Toisenlaisiakin perhekohtaloita kirjassa riittää, mutta Starrin topakka äiti ja suojeleva ex-gangsteri-isä sekä Starrin veljet ovat kuin suoraan Starrin lempisarjasta, hyväntuulisesta Bel-Airin prinssistä. Kirja sisältääkin runsaasti viittauksia populaarikulttuuriin. Siinä suhteessa kalkkiutumiseni kyllä näkyi, että ysäriviittaukset menivät perille hyvin, uudemmat eivät välttämättä soittaneet mitään kelloja. Erityisen vaikuttavaa oli, kuinka keskeiseen osaan Thomas nosti Tupac Shakurin (suosikki-rap-artistini muuten) tuotannon. Kirjan keskeinen sanoma tiivistyykin juuri Tupac-lainaukseen:
The Hate U Give Little Infants Fucks Everybody.
Pätee muuten maailmanmenoon ylipäänsä, myös Suomessa.
Viha jonka kylvät on kirkkaasti tämän vuoden parhaimmistoa. Suosittelen lämpimästi.
Angie Thomas: Viha jonka kylvät (The Hate U give)
Otava 2017
397s.
Suomentanut Kaijamari Sivill
Arvostelukappale
Minäkin pidin tästä romaanista kovasti. Sen aihe on ajankohtainen ja tärkeä, mutta teos on kuitenkin kirjoitettu niin, että se ei tunnu liian raskaalta tai ahdistavalta, mikä on tärkeää kirjalle, jonka toivotaan myös kaikenlaisten nuorten lukevan. Minusta kirjan puhekielimäinen tyyli oli myös onnistunut valinta kirjailijalta.
VastaaPoistaHyvä kun otit esille puhekielen, minun piti siitä itse asiassa kirjoittaakin, mutta näköjään unohdin. Puhekieli ärsytti minua ensin, tuntui vähän raskaaltakin luettavalta. Mutta siihen tottui nopeasti. Ja eihän teksti olisi muuten voinut ollakaan kirjoitettu, ei ainakaan yhtä uskottavasti!
PoistaKiitos, että kirjoitit tästä kirjasta. <3 Mielestäni on hienoa, että kirja on suomennettu ja siten myös meillä on mahdollisuus saada kyseinen kirja useamman lukijan luo. Aihe on niin älyttömän tärkeä.
VastaaPoistaTotta. Tämän luettuani tuli olo, että kunpa kaikki, siis ihan kaikki lukisivat tämän kirjan. <3
PoistaTästä kirjasta olen kuullut paljon hyvää, joten kiinnostaa ja löytyy jopa omasta hyllystä:)
VastaaPoistaSitten eikun lukemaan :) Mielenkiintoista kuulla, mitä pidät!
PoistaKuulostaa hyvältä tuo perheen luoma vastapaino. Minäkin yritän muksuille tolkuttaa, ettei saa yleistää. Jos jokin alue tai ihmisryhmä leimataan pahaksi tai vaaralliseksi, saa omaa järkeä ja harkintaa käyttää. Ihmiset ovat ihmisiä ja yleensä se on se pieni osa, joka on oikeasti "pahaa".
VastaaPoistaEikä kaikki aina olekaan ihan niin selkeää. Toisinaan ne, joiden kuuluisi suojella, ovatkin vaaraksi. Elämme hullussa maailmassa.
Vaikka kirja sijoittuu vahvasti nykyamerikkalaiseen yhteiskuntaan, on tarinasta helppo vetää ajatuksia myös omaan todellisuuteemme ja ajankohtaisiin aiheisiin. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä ulkonäöstä tai etnisestä alkuperästä voi päätellä ihmisen hyvyyttä tai pahuutta.
PoistaOho vaikuttaapa tämä kiinnostavalta! Taas huomaan ettei pitäisi antaa ennakkoluulojen vaikuttaa lukuvalintoihin, YA (hyi tuota termiäkin) tuntuu turhaan vieraalta genreltä ja syrjinnästä sen eri muodoissa olen lukenut niin paljon että vähän kyllästyttää. Kuitenkin tälle kirjalle pitää ehdottomasti antaa mahdollisuus, kiitos siis hyvästä vinkistä :)
VastaaPoistaSuosittelen tätä vahvasti! Minä aloin itse asiassa lukea tätä genrestä tietämättä, ja vasta kirjakaupassa huomasin kirjan olevan esillä lanu-osastolla :) Ilman sitä tuskin vieläkään olisin ajatellut kohderyhmän ikää muuten kuin sillä tavalla, että tästä voisi kiinnostua moni nuorikin :)
PoistaLuen harvoin nuortenkirjoja, mutta tästä olen kuullut nyt jo niin monia kiitteleviä arvioita, että odotan innolla kirjastovarauksen saapumista.
VastaaPoistaMinusta tässä kirjassa ei ole mitään sellaista, mikä erityisesti huutaisi "nuortenkirjuutta". Hieno teos, joka on kirjoitettu myös nuoria kiinnostavalla tavalla. Suosittelen!
PoistaTämä kirja on keikkunut (keikkuu yhä) hyvin näkyvästi esillä täällä (Brittilä). Kirja on minullakin mentaalisessa lukupilvessäni, mutta sellaisessa ei-kiireellisten pilvessä. Kirjoituksesi toi taas kirjan mieleeni ja sai kiinnostukseni nousemaan melko roimasti, joten kenties otan sen lukuun melko pian (melko pian tarkoittaa tämän vuoden puolella). :)
VastaaPoistaMentaalinen lukupilvi kuulostaa kovin tutulta 😊
PoistaMillaista keskustelua kirja on kirvoittanut Briteissä? Tai siis onko yltänyt kirjallisuuspiirien ulkopuolelle yhteiskunnalliseksi keskusteluksi asti?
Voisiko tämä sopia lahjaksi 16-vuotiaalle kaupunkilaistytölle, joka on juuri aloittanut lukion? Vai onko liian nuori / vanha?
VastaaPoistaJos ajattelen itseäni 16-vuotiaana, niin luulisin tämän olevan juuri sopivan. Toki aihe on rankka ja nuoret yksilöitä, mutta mielestäni kirja ei ollut ollenkaan ahdistava.
PoistaKuulostaa siltä, että tämän voisi lukea, vaikka aika harvoin tulee enää nuortenkirjoihin tutustuttua.
VastaaPoista(Viimeaikaisten tuomio-, syyte- yms. -uutisten valossa:Voikohan Suomessakaan enää niin varauksetta luottaa poliisiin?)
Hyvä kysymys, Tuulevi. Kantasuomalaisen kokemus poliiseista on varmasti erilainen kuin tiettyjen etnisten ryhmien edustajien. Toisaalta, Suomessa poliisi käyttää ampuma-asetta äärimmäisen harvoin ja silloinkin maltilla (kuten vaikkapa Turun tapaus osoittaa). Kirjassa puhutaan niistä lukemattomista tapoista/hätävarjelun liioitteluista/ murhista/onnettomuuksista, joissa poliisi ampuu tummaihoisen henkilön pidätystilanteessa.
PoistaKirja on ollut paljon esillä. Aihe on mielestäni mielenkiintoinen. Toisaalta siitä kuulee nyt muualtakin, joten kirjan lukeminen ei ehkä siinä mielessä houkuta. Aloin jostain syystä vierastaa myös puhekielisyyttä.
VastaaPoistaKuten taisin aiemmin kommentoida, puhekielisyys oudoksutti aluksi, mutta kallistui sitten plussan puolelle vahvasti ja toi autenttisuuden tuntua kerrontaan. Tämä on tärkeä aihe, hyvä, että se herättää keskustelua kirjan myötä ja muutenkin.
PoistaTämä on upea teos! Kerronta on tasapainoista, jännitys ja toivo vaihtelevat. Perheen luoma vastapaino on tärkeä elementti, sillä Thomas osoittaa, että vaikka elämä on getoissa rankkaa, kuuluu siihen myäs tavallisia ja hyviä asioita.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti luettava ja pian, sillä Angie Thomas on tulossa sekä Göteborgin että Turun Kirjamessuille ja aion osallistua kumpaankin.
VastaaPoistaLuulen, että minultakin tulee osa populaarikulttuurista menemään ohi, mutta kirja varmasti jälleen avaa omaa maailmankuvaa. Mustien nuorten elämästä olen lukenut vaikuttavia kuvauksia Toni Morrisonilta ja Barack Obamalta.
Meillä on hyvät poliisit ja viranomaiset, ainakin 99 % heistä. Jenkeissä viimeksi käydessäni seurasin passintarkastajaa, joka hiveli latinonaisten ranteita, kun he ojensivat passinsa. Naiset näkivät, mitä oli tulossa, mutta kun maahantuloleima oli kyseessä, niin he vain hymyilivät ja osallistuivat samaan flirttiin. Me onneksi etenimme toisessa jonossa.