Maaliskuun kuukausikooste

Maaliskuu oli pysähtymisen kuukausi monessakin mielessä. Heti kuun alussa annoin periksi jo pari viikkoa vaivanneelle flunssalle, kuvitellen, että parin päivän levon jälkeen olen taas entisessä tikissä. No eihän siinä tietenkään niin käynyt, vaan sitten tauti vasta pääsikin ottamaan yliotteen. Pari viikkoa meni aika lailla sohvalla pötkötellen, eikä tuona aikana tullut luettua juuri mitään. Sittenkin kun pahin kivistys hellitti, oli pään sisältö sellaista höttöä, etten oikein jaksanut lukea mitään loppuun. Näissä mainingeissa haaksirikkoutui esimerkiksi Muriel Barberyn Haltiaelämää, josta minulla oli suuret odotukset.

Sain kuitenkin luettua Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, vaikka teos ei aivan napakymppi minulle ollutkaan. Sen sijaan Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla pääsi aika lähelle sitä. Toki kirjassa ja erityisesti sen kielessä oli paljonkin parantamisen varaa, mutta romaanin maailma, tapahtumat ja henkilöt olivat niin kiehtovia, että jään odottamaan innolla jatkoa sarjalle. Ehdoton kuun kohokohta!

Kohokohtiin on laskettavissa myös kaksi teatteri-iltaa. Pääsin kuun alkupuolella kutsuvieraaksi Teatteri Jurkan Anders B. -näytökseen. Monologi kertoi Anders Behring Breivikistä ja siinä samalla paljon muustakin. Esityksen jälkeisessä keskustelussa aihe linkittyi väistämättä Rautatientorilla käynnissä oleviin mielenilmauksiin ja rasismin nousuun Suomessa. Samaa asiaa, mutta aivan erilaisella metodilla, käsitteli myös Kuopion Kansallisteatteri ja Kuopion kaupunginteatteri. Viikingit oli esityksenä hervotonta ilotulitusta, mutta taustalla oli myös tarkkaa yhteiskunnallista havainnointia.

Kuopiolaisesta yhteiskuntakritiikistä puheen ollen. Minna Canthin päivän hengessä kuuntelin kaksi hänen novelliaan äänikirjana: Äiti ja poika sekä Päivä koittaa. Canthin laajaan tuotantoon mahtuu kaikenlaista, nämä eivät ehkä olleet aivan tuotannon parhaimmistoa, mutta kuten aina Minnan tapauksessa, pidin hänen tavastaan kuljettaa tarinaa eteen päin. Naisenergiaa mitä suuremmissa määrin edusti myös Elisabet Ahon historiallinen romaani Talvi ilman aikaa. Romaani kertoo talvisodasta ja sitä tarkastellaan erityisesti nuoren Hennin ja vasta lapsen, Majlinin näkökulmasta. Vahva nainen lienee myös Marja Putkisto, jonka Body up -teokseen tutustuin. Huomaatte varmaan, missä vaiheessa kuukautta keräsin itseni sairasvuoteelta ja päätin hankkiutua taas kuntoon ;)

Lasten kanssa päätimme alkuvuoden luku-urakan, nimittäin Harry Potter -sarjan toisen osan: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. Kyseessä on kuvitettu laitos, joka sai minut miettimään kieltä, jota kirjassa käytetään toisia ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan kuvatessa. Monin paikoin se oli mielestäni sopimatonta lasten korville, ei niinkään tarinan pelottavat juonenkäänteet. Yhtä kaikki lukukokemus oli positiivinen ja nyt olemme olleet parin viikon ajan vähän haikeina ja eksyksissä: mitä sitten luettaisiin?

***
Haikeus ja eksyksissä oleminen onkin leimannut loppukuuta ja kuun vaihdetta, kun rakastettu kirjabloggaaja Krista Airola menehtyi äkillisesti 27.3. Krista on ollut niin aktiivinen osa kirjablogiyhteisöä, että hänen poismenonsa on tuntunut käsittämättömältä. Vaikka tapasimme harvoin kasvokkain, olimme yhteyksissä harva se päivä blogissa, Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä. Nytkin luen parhaillaan kirjaa, josta luin ensimmäistä kertaa Kristan kirjoittamana. Lukutoukan kulttuuriblogin tiheää päivitystahtia ja sen aina yhtä aurinkoista emäntää jäi kaipaamaan moni kirjallisuuden ystävä. Suurin suru on toki perheellä ja muilla läheisillä. Lämmin osanottoni heille.

***

Huhtikuussa luulen haaveilevani enimmäkseen kesästä. Voipa siis olla, että jatkan tällä varsin kevyellä lukulinjallani. Pääsiäisenä minulla on kuitenkin useana vuonna ollut tapana tarttua johonkin klassikkoon. Ehkäpä myös tällä kertaa. Tässä kuussa tulee myös minun ensimmäinen vuoroni osallistua YLEn Kirjabloggaajat ja 101 -kirjaa haasteeseen. Minulle osunut kirja on, kröhöm, sanoisinko erikoinen. Joten niin saattaa olla bloggauksenikin. Saa nähdä. Asia selviää 18.4.
.