Elisabet Aho: Talvi ilman aikaa

Elisabet Ahon Sisar on jäänyt mieleeni kiinnostavana historiallisena romaanina, joka yllätti positiivisesti. Romaani on jäänyt mieleen siksikin, että luin kirjan ensimmäisenä liki kuusi vuotta sitten, kun palasin Neiti Kevään kanssa synnytyssairaalasta kotiin. Kun huomasin kirjastossa Sisaren tavoin Diakonissalaitoksen elämästä kertovan Ahon uuden romaanin, halusin ehdottomasti tarkistaa, millaisen vaikutuksen se tekisi ilman valtavaa hormoniryöppyä.

Talvi ilman aikaa osoittautui aivan yhtä kiinnostavaksi ja koukuttavaksi historialliseksi romaaniksi. Teoksessa oli paljon tuttuja elementtejä. Kun Sisar käsitteli vuoden 1917 sisällissodan tapahtumia, elettiin nyt vuosia 1939-1940, syyskuukausia ennen sodan syttymistä ja talvosodan aikaa. Sisaren päähenkilö Ellen esiintyy myös tässä teoksessa. Nyt hän Diakonissalaitoksen oppilasmamma, joka vastaa koesisarten ohjaamisesta. Varsinaisesti romaanissa seurataan nuoren koesisaren Hennin taivalta. Merkittävässä osassa on myös kirurgi Eino Laitinen sekä hänen perheensä, joka muuttaa pommituksia pakoon maalle.

Romaani on yhtä aikaa nuoren naisen itsensä etsimistä ja kasvutarinaa. Samalla se kuvaa koskettavasti Helsingin pommituksia ja kenttäsairaalan arkea. Kaikista vaikuttavinta on sodan kuvaaminen lapsen, Majlenin, silmin. Tämä trendi on ollut viime vuosina nähtävissä laajemminkin sotakirjallisuudessa. Syykin on ymmärrettävä, ensin sodan aikuisina kokeneet sukupolvet käsittelivät omaa sotatraumaansa, nykyään on sota-ajan lasten ja heidän lastensa vuoro. Aho kuvaa sodan todellisuutta ja sen huikaisevan kylmää ristiriitaa normaaliin arkeen hyvin uskottavasti ja terävänäköisesti. Henkilöiden tuntoihin on helppo samastua: pelkoa pahimmasta ja toivoa paremmasta. Lapset pinnistelevät: kun aikuiset ovat niin murheissaan ja hermostuksissaan, on parempi olla hiljaa, reipas ja pois tieltä. Nuoret aikuiset ovat hämmästyneitä: elämänhän piti olla vasta edessä ja yhtä äkkiä se on niin monelta ohi.

Ahon tekstiä on miellyttävää ja vaivatonta lukea. Henkilöiden vaiheet kiinnostavat ja heille toivoo pelkästään kaikkea hyvää. Silti joukossa on ristiriitaisiakin henkilöhahmoja. Vaikka päähenkilöt ovatkin aika ihanteellisia, on heissäkin havaittavissa myös erilaisia sävyjä.

Tästä aihepiiristä on kirjoitettu paljon, mutta diakonissat tuovat romaaniin näkökulman, jota vähemmän kerrotaan. Siitä huolimatta Diakonissalaitos ja Hennin henkinen kipuilu omien valintojensa kanssa on enemmänkin konteksti kuin romaanin pääsisältö. Käsiteltävät asiat ovat universaaleja, joten romaania ei kannata pelätä vaikka hengellistä asetelmaa vieroksuisikin.

Vahva suositus historiallisten romaanien ystäville!

Elisabet Aho: Talvi ilman aikaa
Sunkirja 2017
283s.